Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kiina Kreikan raunioilla
Kiina Kreikan raunioilla
Kiinasta virtaava raha on kääntänyt Kreikan myötäilemään idän jättiläistä. ”Meidän pitäisi nyt herätä ilmiöön, jolta olemme sulkeneet silmämme”, sanoo Kiina-tuntija Euroopasta.
Teksti: Päivi Koskinen, ulkoasu: Stina Tuominen, tekninen toteutus: Eemeli Martti, tuottaja: Maria Tolsa
Julkaistu: 17.6.2018
ATEENA. Idästä tulee vaara, eikä se ole Venäjä vaan Kiina.
Maa ostaa ja hajottaa Eurooppaa pala palalta. Siksi Euroopan ei pitäisi olla sinisilmäinen. Afrikassahan Kiina käyttäytyy jo melkein kuin siirtomaaherra.
Huolestuneita puheita kuuluu nyt pitkin Eurooppaa.
Tuoltako se pelätty kiinalainen siirtomaaherra saapuu?
Wan Qian kävelee Ateenan keskustassa sijaitsevan Syntagma-aukion halki. Sen laidalta löytyy viihtyisä kahvila, aivan Kreikan parlamentin kupeesta. Hän tilaa rennosti cappuccinon sujuvalla englannin kielellä.
– Täällä on ihanaa! Wan sanoo ja naurahtaa.
Hyväntuulisuuteen on syynsä. Aurinko paistaa eikä rahakaan ole ongelma.
Eikä Wan Qian ole suinkaan siirtomaaherra vaan tavallinen kiinalainen miljonääri. Omaisuutensa hän on luonut Etelä-Kiinan Yunnanissa sijaitsevalla tehtaallaan, missä valmistetaan optiikkaa muun muassa kiikareihin ja kaukoputkiin.
Wan kertoo ostaneensa Ateenasta asunnon puoli vuotta sitten. Se on hänen toinen asuntonsa Euroopassa. Ensimmäinen sijaitsee Belgiassa, mutta maa ei ollut varsinkaan hänen vaimolleen mieluinen.
Sää oli kolea ja ihmiset melko vetäytyviä.
– Vettä satoi siellä kaatamalla kymmenenä päivänä kahdestatoista, Wan valittaa.
Ateenassa asiat ovat toisin. Uudet naapurit ovat puheliaita. Pientä luksusta voi hankkia elämään helposti, eikä se maksa juuri mitään.
– Vaimoni on tyypillinen Shanghain tyttö. Hän rakastaa shoppailua. Ja kotimme lähellä on todella hyvä leipomo, sitä hän rakastaa.
Uuden asunnon osto Ateenasta oli sinänsä pikku juttu. Vajaan 200 neliön asunto ylemmän keskiluokan kaupunginosasta Vrilissiasta maksoi 270 000 euroa. Se on suorastaan halpa perheen kolmanteen, Shanghaissa sijaitsevaan asuntoon verrattuna. Sen arvo on yli miljoona euroa, vaikka neliöitä on vähemmän.
Elämä on täällä muutenkin edullista, Wan kertoo. Ateenassa perheen 12-vuotias poika käy yksityistä kansainvälistä koulua, missä lukuvuosi maksaa 14 000 euroa. Sekin on yli kolmanneksen vähemmän kuin Shanghaissa.
– Jopa poikani pitää täällä olosta. Opettajat ovat täysin erilaisia kuin Kiinassa, missä opetus on hyvin ankaraa.
Sitten on vielä yksi syy, miksi Wan Qian päätyi Kreikkaan. Se on syistä tärkein.
Kreikka myöntää ulkomaalaisille niin sanotun "kultaisen viisumin", mikäli he ostavat maasta vähintään 250 000 euron arvoisen omistusasunnon. Viisumi on voimassa viisi vuotta, ja se uusitaan niin kauan kuin ostaja pitää asuntonsa Kreikassa.
Kultainen viisumi aukaisee ovet samalla suureen osaan Eurooppaa.
Viisumillaan Wan Qian on vapaa liikkumaan kaikkialla Schengen-maissa. Helppo matkustaminen on hänelle tärkeää, koska asiakkaat ovat pitkin Eurooppaa: Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Ruotsissa.
Eurooppa taitaa olla Wan Qianille yksi iso pelikenttä?
– Kyllä. Niin voisi sanoa, hän myöntää.
Wan on yksi arviolta yli 3 000 kiinalaisesta, jotka ovat hankkineet kultaisen viisumin Kreikasta. Viisumin saaneiden kiinalaisten määrä on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Myös muun muassa Portugalilla, Espanjalla, Maltalla ja Liettualla on vastaavia suosittuja viisumiohjelmia, mutta Kreikan ohjelma on halvempi ja helpompi kuin monissa muissa maissa.
EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille kultainen viisumi tarkoittaa usein kätevää ponnahduslautaa koko maanosaan.
Wanin tapaan Kiinan valtio etsii itselleen ponnahduslautoja eri puolilta Eurooppaa.
Yksi tärkeimmistä löytyy juuri Kreikasta.
Talousromahduksen ja EU:n saneleman säästökuurin kourissa kärvistelevä maa on ottanut avosylin vastaan rahan, jota Kiina on tarjonnut. Kiinalaisten asunto-ostot ovat pientä verrattuna siihen, mitä Kiinan valtio-omisteiset yhtiöt ovat tuoneet maahan.
Kiinalaisten suurin ostos Kreikassa on maan suurin satama, Ateenan kyljessä sijaitseva Pireus. Kiinan valtion omistama varustamo Cosco osti kesällä 2016 enemmistöosuuden satamasta 280 miljoonan euron hintaan. Satamakauppaan ja toimilupiin Coscolla on kulunut yhteensä yli miljardia euroa.
Myöhemmin kiinalaista rahaa on mennyt muun muassa Kreikan kansalliseen energiayhtiöön, josta Kiinan valtion sähköverkkoyhtiö osti neljäsosan. Kiinalaiset ovat mukana myös useiden miljardien eurojen hankkeessa, jossa Ateenan kylkeen rakennetaan kolme kertaa Monacon kokoinen huvittelukeidas luksusasuntoineen ja ostoskeskuksineen.
Tulevaisuudessa myös Suomi saattaisi olla osa Kiinan "uutta silkkitietä".
Pireuksen satama ei ole mikä tahansa sijoituskohde, vaan niin kutsuttu "lohikäärmeen pää". Se on Kiinan kauppalaivaston tärkein portti Eurooppaan ja Kiinan "uuden silkkitien" solmukohta.
Pireuksesta Kiinan tavarakontit matkaavat rautateitä ja teitä pitkin syvälle Keski-Eurooppaan asti. Reitti kulkee Makedoniaan, Serbiaan, Unkariin ja sieltä Puolaan ja Saksaan.
Kulkuväylät ovat osa Kiinan massiivista "Yksi vyöhyke, yksi tie" -hanketta, jossa useiden tuhansien kilometrien maa- ja merireittien verkosto kytkee Kiinan Lähi-itään, Afrikkaan ja Eurooppaan.
Suurhankkeen voidaan nähdä olevan yhtä kuin Kiinan ulkopolitiikka uudelleenbrändättynä: sille on annettu uusi, runollisempi nimi.
Tulevaisuudessa myös Suomi saattaisi olla osa Kiinan "uutta silkkitietä". Kun laivaliikenne arktisilla alueilla kasvaa, Kiina pääsisi etelään Pohjois-Suomen halkovan Jäämeren radan ja Tallinna-Helsinki-tunnelin kautta. Näin Kiinan ainakin arvioidaan laskelmoivan.
Kiinan vaurauden leviämisellä on hintansa, sanovat useat Kiina-tarkkailijat. Vaarana on, että varsinkin vähävaraiset Euroopan valtiot myyvät paitsi maansa, myös keskeiset arvonsa.
Esimerkkejä sellaisesta on jo monia, ja yksi tunnetuimmista sijoittuu juuri Ateenaan, demokratian syntysijoille.
Vain joitakin kuukausia Pireuksen satamakaupan jälkeen Kreikka esti EU:n yhteisen julkilausuman Kiinan ihmisoikeusloukkauksista YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Se oli ensimmäinen kerta, kun unionin jäsenmaa käytti veto-oikeuttaan koko EU:n yhteisen kritiikin vesittämiseen.
Samankaltainen tilanne oli vuonna 2016, kun EU-maat eivät päässeet yhteiseen kantaan Kiinan aluevaatimuksista Etelä-Kiinan merellä. Vastustajana oli tuolloin Kreikan lisäksi Unkari, joka on saanut Kiinalta investointeja tiettävästi ainakin kahden miljardin euron edestä.
Unkari on myös estänyt EU:ta tuomitsemasta Kiinaa pidätettyjen asianajajien ja ihmisoikeusaktivistien kiduttamisesta.
– En ole kirjoittanut niin paljon muistiinpanoja vuosiin. Puhe oli niin kiehtova.
Ioannis Bournous ei peittele ihailuaan, kun hän kertoo kreikkalaisdelegaation Kiinan-matkasta ja tapaamisesta supervallan presidentin Xi Jinpingin kanssa viime marraskuussa.
Bournous istuu Kreikan pääministerin toimistossa, arvokkaassa Maximos-palatsissa maan parlamenttirakennuksen takana. Hän toimii pääministeri Aléxis Tsiprasin strategisen suunnittelun päällikkönä ja vastaa vasemmistolaisen Syriza-puolueen Eurooppa-politiikasta ja kansainvälisistä suhteista. Bournous, 38, on yksi Kreikan ulkopolitiikan tärkeistä tekijöistä.
Lähes tyhjässä työhuoneessa komeilee tuliainen Kiinan-matkalta, pienoismalli muinaisten terrakottasotilaiden sotavankkureista.
– Kiinalaisten suunnitelmallisuus pitkällä aikavälillä teki ja tekee minuun edelleenkin valtavan vaikutuksen, hän muistelee presidentti Xin 40 minuuttia kestänyttä puhetta.
Puheen piti mies, joka sai maaliskuussa oikeuden jatkaa presidenttinä koko elinikänsä. Valtakausien rajatonta määrää on pidetty merkkinä Xi Jinpingin yhä itsevaltaisemmasta johtamistyylistä. Presidentti Xin aikana satoja toisinajattelijoita on vangittu, internetsensuuria on tiukennettu ja kommunistisen puolueen yksinvalta on vahvistunut.
Tämä on ongelma, Bournous myöntää.
– Mutta meidän pitää olla rehellisiä. Minkään muun maan ei tarvitse johtaa puoltatoista miljardia ihmistä. Täällä Euroopassa emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa päivittäisessä elämässä.
Bournous toistaa kerta toisensa jälkeen, miten länsimaat sättivät Kiinaa, vaikka oma demokraattinen rakennelma on rapautumassa: Populistipuolueet nousevat monessa maassa. Kreikka ja Italia on jätetty yksin pakolaiskriisin kanssa. EU-maiden operaatiot Afrikassa tai Lähi-idässä ovat tuoneet kaikkea muuta kuin rauhaa, hän luettelee.
Se on kaksinaismoralismia, Bournous sanoo ja selvästi kiihtyy. Kädet takovat toimistopöytää niin, että kahvikupit tärisevät.
Eikä sitä paitsi Kiinan investoinneilla ja Kreikan Kiinan-arvostelun vähäisyydellä ole mitään tekemistä keskenään, hän tähdentää.
Sitten Bournous rauhoittuu. Presidentti Xi itse vakuutti kreikkalaisdelegaatiolle, että Kiina rakentaa rauhaa, sotia ja luonnonkatastrofeja vastaan.
– Ei ole mitään merkkejä siitä, että Kiina yrittäisi tuputtaa meille omaa järjestelmäänsä, Bournous vakuuttaa.
Osa läntisistä Kiina-asiantuntijoista uskoo, että juuri Bournousin kaltaiset puheet ovat merkki Kiinan vaikutusvallan kasvusta. Näkemykset Kiinasta kääntyvät myötäsukaisiksi sitä mukaa, kun rahaa virtaa maahan.
Näin käy erityisesti Kreikan ja Unkarin kaltaisille pienille maille, mutta sama ilmiö näkyy myös suuremmissa Euroopan maissa. Kiina kasvattaa valtaansa päämäärätietoisesti ja nopeasti.
– Meidän pitäisi nyt herätä ilmiöön, jolta olemme tähän asti sulkeneet silmämme. Kiina ostaa itselleen poliittista vaikutusvaltaa hyvin ovelalla tavalla, sanoo Global Public Policy Institute -tutkimuslaitoksen johtaja Thorsten Benner. Hän on tunnettu kommentaattori muun muassa Financial Timesin ja Die Zeitin kaltaisissa laatulehdissä.
Berliinistä käsin toimiva GPPi julkaisi alkuvuodesta yhdessä toisen saksalaisen tutkimuslaitoksen kanssa raportin, jossa Kiinaa verrataan suoraan Venäjän aiheuttamaan uhkaan. Yksinvaltaisen Kiinan vallan kasvu haastaa Euroopan ja sen demokraattiset arvot, tutkijat kirjoittavat.
– Me Euroopassa, Suomi muiden mukana, keskitymme paljon Venäjän vaikuttamiseen, ja hyvästä syystä. Mutta Kiinan kommunistinen puolue on mielestäni suurempi huoli, Benner sanoo.
Sekä Kiina että Venäjä ovat taitavia levittämään vaikutusvaltaansa Euroopassa, mutta tyyleissä on eroja. Venäjän taktiikka on Kiinaa aggressiivisempaa, tutkimusjohtaja Bennerin sanoin näyttävämpää "in-your-face"-toimintaa. Milloin trollit häiriköivät vaaleja, milloin epäillään, että Venäjän agentit levittävät poloniumia ja novitshok-hermomyrkkyä ympäriinsä.
Kiina on hienovaraisempi. Sen intresseissä ei ole tuhota EU:n toimintakykyä poliittisena kokonaisuutena, Benner sanoo.
– Nöyrä ja joustava Eurooppa on itse asiassa hyödyllinen Kiinalle. Varsinkin, jos Kiina pystyy samalla kontrolloimaan joitakin eurooppalaisia maita ja vaikuttamaan päätöksentekoon, myös Brysselissä asti.
Bennerin mukaan Kiina on yhä voimakkaammin kauppaamassa Eurooppaan tavaran lisäksi myös maailmankatsomustaan. Se tarjoaa autoritaarista malliaan vaihtoehdoksi tehottomalle demokratialle.
Yhden puolueen absoluuttinen yksinvalta ja ällistyttävällä vauhdilla kasvanut kansantalous ovatkin lyömätön yhdistelmä, josta moni valtionjohtaja voi korkeintaan haaveilla päiväunissaan.
– Kiina voi tarjota autoritaarisille johtajille innoitusta. Samalla se voi syventää kehitystä yksinvaltaiseen suuntaan, jos tämä on sille eduksi.
Euroopassa Kiina-korttia on heilutettu jo useasti. Kun yksittäisellä EU-maalla menee unionin kanssa sukset ristiin, Kiinan ja EU:n pelauttaminen vastakkain saattaa osoittautua hyödylliseksi.
Esimerkiksi Unkari on joutunut hiljattain EU:n hampaisiin oikeusvaltion heikkenemisen takia. Maan johto on kopeloinut vaalijärjestelmää ja heikentänyt muun muassa mielenosoitusoikeutta.
– Jos EU ei pysty antamaan tarpeeksi pääomaa, keräämme sen kyllä Kiinasta, Unkarin pääministeri Viktor Orbán uhkasi alkuvuodesta.
Tshekin presidentti Miloš Zeman on puolestaan julistanut, että maan aikaisemmin huonot Kiina-suhteet ovat johtuneet Tshekin nöyristelystä Yhdysvaltain ja EU:n edessä.
EU-jäseneksi pyrkivä Makedonia on myös asettanut unionin ja Kiinan vastakkain.
– Olemme tilanteessa, jossa käytämme kiinalaista rahaa ja luottoa. – – – Tätä tarkoitan puhuessani Euroopan vetäytymisestä. Se on kuin kutsu Kiinalle, Makedonian presidentti Gjorge Ivanov sanoi loppuvuodesta 2017.
Euroopassa asuu tuhansia ja taas tuhansia kiinalaisia. Ovatko he yksinvaltaisen Kiinan talutusnuorassa?
Ainakin optiikkamiljonääri Wan Qian vaikuttaa oman elämänsä herralta.
Wan nauraa spontaanisti ja paljon. Olemus on itsevarma ja rento.
Puhe kääntyy usein hänen perheeseensä. Varsinkin pojastaan isä puhuu lempeästi. Merkityksellisintä ei ole kiinalaisvanhemmille yleensä äärimmäisen tärkeä opintomenestys vaan se, että lapsi voi hyvin. Liian kova kilpailu koulussa aiheuttaa turhaa stressiä.
– Poikani nauttii täällä jokaisesta päivästä. Isänä olen niin tyytyväinen, kun näen hänen kasvavan onnellisena.
Wanin kaltaiset menestyjät luovat kansainvälistä uraa ja sukkuloivat siellä, missä itse mielivät. Samoin tekevät niin amerikkalaiset, suomalaiset kuin ketkä tahansa bisnesihmiset.
Totta on, että monilla kiinalaisilla yrityksillä on varsin tiiviit suhteet Kiinan hallintoon. Silti ei pidä ajatella, että kaikki kiinalaisyritykset olisivat automaattisesti sama asia kuin valtio, sanoo vanhempi tutkija Jyrki Kallio Ulkopoliittisesta instituutista.
– Ei voida vetää yhtäläisyysmerkkejä, että kiinalaisen yrityksen toiminnan takana olisi aina valtio. Ne eivät ole joka suhteessa tiiviisti toisiinsa kytköksissä.
Tärkeää on pitää pää kylmänä ja tiedostaa, minkälaisen maan kanssa ollaan tekemisissä.
Sekä Ulkopoliittisen instituutin Kallio että berliiniläistutkija Thorsten Benner kuitenkin painottavat, että koko Euroopan pitäisi olla valppaampi sen suhteen, milloin Euroopan ulkopuolelta tulevalla rahalla pyritään ostamaan poliittista valtaa – ja milloin ei.
– Eihän yksikään suurvalta toimi pyyteettömästi, Jyrki Kallio muistuttaa.
Tavalliset EU-kansalaiset voivat törmätä Kiinan valtion vaikuttamiseen esimerkiksi tiedotusvälineiden kautta.
Kiinan kommunistisen puolueen englanninkielinen media China Daily tuottaa China Watch -liitettä, jota julkaisevat useat Euroopan suuret sanomalehdet. Yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Le Figaro Ranskassa, The Daily Telegraph Britanniassa ja El País Espanjassa.
Joidenkin sanomalehtien nettisivuilla China Watch on sijoitettu tietynlaiseksi alaosastoksi, joka lupaa uutisia "nyky-Kiinan dynaamisesta kehityksestä". Suomessa Kiinan maksamaa sisältöä on kuultu ainakin Classic Radion taajuudella.
Mielikuvaa Kiinan menestystarinasta muokkaavat myös YouTubesta löytyvät sisällöt, vaikkapa tämä kömpelösti näytelty videosarja. China Dailyn tuottamissa lyhytvideoissa amerikkalainen pikkutyttö pyytää isäänsä kertomaan Kiinan "Yksi vyöhyke, yksi tie" -suurhankkeesta. Illasta toiseen tarinoiva isä vertaa hanketta Kiinan muinaiseen silkkitiehen.
– Kiinan presidentti Xi Jinping ehdotti muutamia vuosia sitten tehtäväksi vanhojen reittien kaltaisia uusia reittejä. Mutta uudet reitit ovat vielä isompia.
– Hyvä juttu, isä! tyttö iloitsee.
Niin sanotun pehmeän vaikuttamisen keinot ovat monet.
Brysselissä Kiina-kuvaa kiillottavat ammattilobbarit. Kenties Brysselin vaikutusvaltaisin Kiinan lobbaaja, italialainen ChinaEU-eturyhmän johtaja Luigi Gambardella on kuvannut presidentti Xi Jinpingin tulevaisuudenvisiota internetistä "inspiroivaksi".
Berliiniläistutkija Thorsten Bennerin mukaan suuri osa Kiinan vaikuttamisesta on avointa, ja siksi "mihinkään täyteen paniikkiin" ei ole syytä. Samaa mieltä on Ulkopoliittisen instituutin Kallio.
– Tärkeää on pitää pää kylmänä ja tiedostaa, minkälaisen maan kanssa ollaan tekemisissä, Kallio sanoo Kiinasta.
Välillä kylmäpäisyys unohtuu, esimerkiksi poliitikoilta.
Myös suomalaispoliitikot ovat joutuneet selittelemään kantojaan Kiinan ihmisoikeuksista.
Eduskunnan puhemies Maria Lohela (ps.) totesi vuonna 2015, että ihmisoikeudet eivät kuulu ollenkaan hänen vierailuohjelmaansa Kiinassa. Pari vuotta myöhemmin Kiinaan jälleen matkannut Lohela korosti, että ongelmia ei pidä käydä osoittelemaan.
– Kuinka paljon me Suomessa pidämme siitä, jos vieraat tulevat ja istuvat toiselle puolelle pöytää moittimaan meitä milloin mistäkin? Lohela sanoi.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) sanoi jo vuonna 2005, että ihmisoikeuksien esiin nostaminen voi vahingoittaa ulkomaankauppaa.
Tutkija Jyrki Kallion mukaan myötäilyn perinne on iskostunut suomalaisiin vuosikymmenien saatossa. Kallio näkee ilmiön eräänlaisena suomettumisena, olivatpa kyseessä sitten kreikkalaiset tai suomalaiset vaikuttajat: Euroopassa ajatellaan, että kaikkein pahinta olisi, jos Kiinassa syntyisi kaaos ja talous alkaisi horjua. Siksi on parasta, että toiset maat sallivat Kiinan toimia niin kuin se parhaaksi katsoo.
Ongelmasta olisi syytä keskustella sekä poliitikkojen että liikemiesten, Kallio patistaa. Muuten vaarana on, että länsimaissa ummistetaan silmät Kiinan ihmisoikeusloukkauksilta ja muilta ongelmilta.
– Suomen osalta suurempi riski ovat suomalaiset itse. Monta kertaa uskomme, että Kiina jotenkin palkitsisi meitä siitä [myötäilystä], vaikka näin ei asianlaita olisi ollenkaan, Kallio sanoo.
Onko Kiinalla suuri suunnitelma Eurooppaa varten vai ei? Siihen ei ole yhtä vastausta.
Kiina tuskin ainakaan haluaa muuttaa koko maailmaa oman mallinsa mukaiseksi. Mutta hyvin Kiina-myönteisistä maista on sille toki suurta hyötyä.
Kaupanteko on näin helpompaa. Voidaan myös ajatella, että Kiina-myönteisyyden leviäminen vahvistaa kommunistisen puolueen yksinvaltaa. Kiinalaisilla toisinajattelijoilla on näin vähemmän esikuvia maailmankolkista, joissa kaikenlaiset vapaudet saavat rehottaa ilman rajoituksia.
Varmaa on se, että Kiinan kauppa ja kansainvälistyminen voimistuvat. 2000-luku on Kiinan vuosisata. Yhä useammista kiinalaisista tulee voittajia.
Ateenaan muuttanut optiikkakauppias Wan Qian arvelee, että hän voisi jäädä Kreikkaan pidemmäksi aikaa. Täältä hän on löytänyt uuden harrastuksenkin, Ateenan museot. Niissä kerrotaan kiehtovasti antiikin Kreikan kukoistuksen ajasta.
Entä hänen poikansa?
– Täällä ovat kaikki hänen kaverinsa. Olen varma, että hän ei palaa enää Kiinaan, Wan sanoo.
Idän supervallan kanssa on nyt opittava elämään.
Juttua varten tehdyt haastattelut ja muut tärkeimmät lähteet, joita ei ole mainittu tekstissä:
George S. Atsalakis, professori, Kreetan Teknillinen yliopisto. Atsalakis on toiminut Kreikan pääministerin Tsiprasin Kiina-neuvonantajana; Petros Chang, pj., Hellas-China International Exchange Center; Nektarios Demenopoulos, varaviestintäjohtaja, Pireuksen satamaviranomainen PPA.
"One Belt, One Road": An Economic Roadmap, The Economist Intelligence Unit; How China is Buying Its Way Into Europe, Bloomberg; Boosting the Party’s voice: China’s Quest for Global Ideological Dominance, Merics; China at the Gates: a New Power Audit of EU-China Relations, The European Council on Foreign Relations (ECFR); Chastised by E.U., a Resentful Greece Embraces China’s Cash and Interests, The New York Times.
Lue myös Kiina Euroopassa -sarjan edelliset osat: