Kasvatuksen asiantuntijat teilaavat Ylen aamutv:ssä koulutuspolitiikan professori Pasi Sahlbergin esittämät näkemykset älypuhelinten vaikutuksista. Sahlberg väitti Ylen haastattelussa perjantaina, että suomalaislasten huonontuneiden Pisa-tulosten yhtenä syynä olisi lisääntynyt älypuhelinten käyttö.
Ylen aamutv:ssä vierailleet, Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka ja OAJ:n perusopetuksen erityisasiantuntija Jaakko Salo eivät näe yhteyttä oppimistulosten heikentymisellä ja älylaitteiden käytön lisääntymisellä, kuten Sahlberg.
– Tällä väitteellä ei ole varsinaisesti mitään tutkimusnäyttöä. Jos kaksi asiaa tapahtuu samanaikaisesti, ne eivät välttämättä aiheuta toisiaan. Me tutkimme intensiivisesti tätä asiaa, mutta tutkimus ei tue väitettä, Lonka sanoo.
Longan pääteesi on, että itse laite ei ratkaise, vaan se, mihin sitä käytetään – mitä siis laitteella tehdään.
– Mehän puhutaan nyt itse asiassa internetin käytöstä. Yleensä kohtuullisella käytöllä on enemmän hyviä kuin huonoja vaikutuksia. Vain pieni osa lapsista ja nuorista käyttää puhelintaan pakonomaisesti, hän sanoo.
OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo ei vetäisi myöskään yhtäläisyysmerkkejä älypuhelinten käytön ja Pisa-tulosten välille.
– Kyllä oppimistulosten lasku on pidempiaikainen trendi. Se ollut nähtävissä yli kymmenen vuoden ajan, vuodesta 2006 lähtien, kun taas älypuhelinten käytön lisääntyminen on uudempi ilmiö, hän argumentoi.
Liian mustavalkoista keskustelua
Saloa harmittaa keskustelussa lasten ja nuorten teknologian käytöstä "tietty mustavalkoisuus".
– Sanoisin niin, että tässä on totta toinen puoli. Se on ilman muuta selvä, että ruutuajan lisääntyminen on poissa lukemisesta. Lukeminen on ollut yksi meidän suuria vahvuuksia ja se on kyllä vähentynyt. Suomen lapset ja nuoret ovat olleet aiemmin maailman aktiivisempia lukijoita, Salo sanoo.
Kirsti Lonka on eri mieltä. Hän huomauttaa, että monet aikuiset lukevat sanomalehtiä ja kirjoja kännykästä. Kännykän käyttö ei siis välttämättä ole lukemisesta pois, sillä monet käyttävät sitä juuri lukemiseen.
Lonka näkee kännykän vain välineenä. Hän huomauttaa, että tutkimusten mukaan tietoa hakeva kännykän käyttö on yhteydessä kouluintoon ja -menestykseen.
– Meidän tutkimuksien mukaan lapset ovat enimmäkseen teknologian peruskäyttäjiä. Ongelmakäyttäjiä heissä on vähän, Lonka rauhoittelee.
Hänen mukaansa lapset ja nuoret jaetaan tutkimuksissa neljään katekoriaan puhelimen käytön suhteen: somettajiin, pelaaviin, luoviin sisällöntuottajiin ja tietoa hakeviin. Somettavat ovat isoin ryhmä. Lukiossa tietoa hakevien ryhmä rupeaa korostumaan.
Kohti kirjatonta koulua?
OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo, että laitteiden käytössä voidaan mennä liian pitkälle, jos uskotaan sokeasti siihen, että teknologia olisi autuaaksi tekevä asia.
– Mutta eihän kukaan siihen usko. Mä en tunne ketään, joka näin uskoisi, Lonka huomauttaa.
Viime aikoina on puhuttu paljon kirjattomasta koulusta. Salon mukaan koulussa tarvitaan myös kirjoja – pitkien tekstien lukemiseksi.
Salon mukaan keskitason digiosaajat olivat parhaimpia Pisa-testeissä. Todella taitavilla digiosaajilla ei välttämättä ole ymmärtävän lukemisen taitoja.
Kirsi Longan mukaan keskustelu välineistä on hyödytöntä.
– Mulle on ihan sama, millä välineellä luetaan, kunhan vain luetaan. Itse tykkään lukea kirjoja, joku muu tabletilta, hän sanoo.
Kritiikki Sahlbergia kohtaan jatkuu. Lonka huomauttaa, että Suomen Pisa-tulokset eivät ole ylipäänsä mitenkään romahtaneet – monissa aineissa menee hyvin edelleen.
– Luonnontieteissä, äidinkielessä ja matematiikassa olemme edelleen maailman viiden parhaan joukossa. Sen lisäksi Suomi on ainut maa, jossa ollaan viiden parhaan joukossa tyytyväisyydessä elämää kohtaan.
Lonka huomauttaa, että hyvin testeissä pärjäävissä Aasian maissa tehdään pitkää työpäivää kovalla univajeella. Siellä tyytyväisyys elämää kohtaan on heikkoa ja sen päälle kännykkää tuijotetaan paljon.
– Enemmän olisin huolissaan niistä aasialaisista kuin suomalaisista. Suomalaisilla on lapsilla elämä. Suomalaiset lapset liikkuvat ja urheilevat hirveän paljon.
Puhelin pois makkarista
Huolestuttavinta on Longan mukaan nuoret, jotka nukkuvat puhelimen kanssa ja heräävät yöllä piippauksiin. Hän ehdottaakin lasten ja nuorten vanhemmille, että puhelinta pidettäisi eri huoneissa kuin missä lapsi nukkuu, vaikkakin se voisi tuntua aluksi vaikealta ajatukselta.
Salo huomauttaa, että puhelimen käytön rajoittaminen on vanhempien tehtävä. Ongelma tulee hänen mukaansa siitä, jos luuri syrjäyttää muita tärkeitä asioita, kuten nukkumista ja liikkumista.
Lonka antaisi vanhemmille ohjeen, että kieltämisen sijaan lapselta kannattaa kysyä, mitä hän puhelimellaan tekee.
– Lapsi saattaa tehdä mitä tahansa. Me ei voida tietää, pelaako hän shakkia, lukeeko Aristoteleen teoksia, vai somettaako hän. Olkaa kiinnostuneita ja menkää itse siihen maailman mukaan, hän neuvoo.
Snapchat-sovellus on Longan mukaan erityisen ongelmallinen koukuttavuutensa takia. Sitä on pakko seurata jatkuvasti, eikä lapsi malta mennä nukkumaan.
– Se voi olla lapselle helpottavaa, jos vanhempi sanoo, että sinun ei tarvitse koko ajan tykkäillä kaikkien muiden kuvista. Keskustelu asiasta voi auttaa nukkumisessa paremmin kuin kieltäminen, Lonka sanoo.
Koulutuspolitiikan professori Pasi Sahlberg varoitti Ylen haastattelussa, että nuorten ahdistuneisuuteen liittyvät oireet näyttävät monissa maissa lisääntyneen. Epäselvää on, johtuuko se älypuhelinten lisääntyneestä käytöstä.
Salo allekirjoittaa sen, että yksinäisyys ja liikkumattomuus on lisääntynyt.
– Meillä ongelmat eivät ole niin pahoja kuin Aasian maissa, Lonka huomauttaa.
Onko digiloikka uhka vai mahdollisuus?
Asiantuntijoiden mukaan on tärkeää, että digitaalisia laitteita käytetään ylipäänsä kouluissa. Digitaalisen vauhtisokeuden uhkaa ei OAJ:n Salon mukaan kuitenkaan ole.
– Juuri sen takia uusia laitteita on oltava koulussa, jotta niitä voidaan opetella järkevästi käyttämään.
Lonka ei näe mahdollisena sitä, että teknologiaa ei kouluun tuotaisi tai vietäisi pois koulusta. Tällöin koululle saattaisi muodostua uskottavuusongelma, jos kasvaisi liian suuri kuilu sen kannalta, mitä kotona ja koulussa tapahtuu.
– Jos menet kouluun kirjoittamaan asioita ruutuvihkoon ja tiedät, että saisit asioita selville paremmin teknologian avulla, tottakai se voisi turhauttaa ja heikentää kouluintoa.
Longan mukaan monet keski-ikäiset opettajat ovat täysin pihalla teknologian kehityksestä. Hänen mukaansa opettajat tarvitsevat paljon täydennyskoulutusta, miten teknologiaa voi käyttää opetuksessa pedagogisesti järkevällä tavalla.