SUOMUSSALMI Alnabhanien kotona tuoksuu itämaisen kahvin aromi. Äiti Wafaa Alnabhan tuo Ramadanin päättymisen kunniaksi leipomiaan herkkuja pöytään.
Isä Hasan Alnabhan kuuntelee poikiensa lauluesitystä hymyssä suin. Ihhahhaa ja Hämähämähäkki ovat perheen suosikkeja.
Alnabhanin perhe saapui Suomussalmelle vuonna 2016, kun kunta otti edellisen kerran vastaan kiintiöpakolaisia. Nyt kunta on päättänyt ottaa heitä lisää (siirryt toiseen palveluun). Vuonna 2016 Kainuussa Suomussalmen lisäksi pakolaisia ottivat vastaan Kajaani ja Paltamo.
– Suomussalmi haluaa nimenomaan profiloitua monikulttuurisena kuntana, ja pakolaiset nähdään voimavarana, kertoo Suomussalmen kunnan pakolaisohjaaja Elena Junttila.
Alnabhanin perhe viihtyy hyvin kodissaan ja haluavat asua Suomussalmella. Kuitenkin maantie Kajaanin suuntaan ja koulumatka Paltamoon ovat käyneet edellisen talven aikana tutuiksi, sillä perhe joutuu ajamaan Paltamoon kouluviikoiksi ja takaisin kotiin Suomussalmelle viikonlopuiksi.
Kotoutuminen käyntiin pakolaisohjaajan tuella
Pakolaisohjaaja Elena Junttila otti Alnabhanin perheen vastaan, kun he saapuivat Suomeen. Junttila on ollut heille tärkeässä roolissa siitä lähtien.
Junttila on työskennellyt pakolaisten parissa jo noin 15 vuotta. Hän on itsekin maahanmuuttaja ja ymmärtää uuteen maahan kotoutumista.
– Minä haluan viestittää, että täällä on turvallista olla ja kaikki asiat järjestyvät. Vaikka alussa kaikki näyttää ehkä kaoottiselta ja tulee paljon erilaisia asioita yhtä aikaa esille, on kuitenkin tärkeää uskoa tulevaisuuteen, Junttila visioi.
Junttilan työnkuvaan kuuluu pakolaisten neuvontaa ja toimintaan ohjaamista. Erityisesti uusien pakolaisten saapuessa on kiirettä.
Suomussalmi on saamassa nyt 20 kiintiöpakolaista lisää. Tänä vuonna Kainuun pakolaiskiintiö on 40 henkilöä, ja koko Suomessa kiintiö on yhteensä 750. Kainuussa ulkomaalaistaustaisia (siirryt toiseen palveluun) on väestöstä noin 2,6 prosenttia.
Tällä hetkellä Kainuun ELY-keskuksessa uskotaan, että tilaa olisi vielä uusille pakolaisille, jotka turvaisivat pienten kuntien olemassaoloa.
– Kuka tahansa asukas, joka pieneen kuntaan tulee, lisää elinvoimaa, kertoo Kainuun ELY-keskuksen maahanmuuttoasiantuntija Nina Jyrkäs.
Kylmä talvi tuo haasteita
Tie Suomeen ja turvaan kesti Alnabhaneilla noin neljä vuotta. He ovat lähtöisin Syyrian Alepposta. Perheen äiti Wafaa Alnabhan opiskeli lakia yliopistossa, mutta sota keskeytti opinnot. Sitten isä Hasan Alnabhan pääsi töihin Jordaniaan, joten perhe päätti muuttaa.
Jordaniasta matka jatkui kahden vuoden jälkeen Turkkiin, jonne kantautui uutisia Suomeen pääsemisestä.
Kesällä 2016 Alnabhanit kuljetettiin bussikyydillä Helsingistä Suomussalmelle.
Etukäteen isä Hasan ei ollut saanut tietoa Suomussalmesta. Hän ei edes tiennyt missä on Helsinki. Saapuminen ennen talvea ja lumen tuloa on Alnabhanin perheen muistissa.
– Kaikki oli alussa hyvin. Sitten kun tuli talvi, oli vähän ongelmia, Hasan Alnabhan muistelee naurahtaen.
Kulttuurit tutuiksi kokkausilloissa
Vaikka pakolaisia autettiin osaksi Suomussalmen kyläyhteisöä ja suomalaista kulttuuria, heille annettiin myös mahdollisuuksia toteuttaa omaa kulttuuriaan.
Toisistaan poikkeavat kulttuurit ovat herättäneet sekä kiinnostusta että jännitystä. Yhteiseen toimintaan panostaminen on kuitenkin kannattanut.
– Meillä on tehty monikulttuurisia tapahtumia, kokkausiltoja ja retkiä eri tahojen avustamina. On järjestetty esimerkiksi arabialaisen ja suomalaisen keittiön iltoja. Myös kielen opiskelu on ollut kaksisuuntaista, kun paikallisen kansalaisopiston piirissä toteutettiin arabian kielen ryhmä, kertoo Junttila.
Kuka tahansa asukas, joka pieneen kuntaan tulee, lisää elinvoimaa.
Nina Jyrkäs
Myös Wafaa Alnabhan toteuttaa kaksikielisyyttä perheensä kanssa. Hän opettaa lapsillensa videoiden avulla arabiaa, jotta he oppisivat äidinkieltään.
– Nyt lapset puhuvat jo suomea. Minä puhun kotona arabiaa ja kodin ulkopuolella suomea, Wafaa Alnabhan kertoo.
Alnabhanit korostavat pakolaisten omaa aktiivisuutta yhteisöön mukaan pääsemisessä.
– Pitää tehdä asioita yhdessä, puhua paljon ja opiskella ahkerasti. Ei kannata istua vain kotona, se ei ole hyväksi, sanoo Wafaa Alnabhan.
Vanha ammatti ei auta, jos kieli ei ole yhteinen
Alnabhanin perheelle kieli on ollut suurin haaste. Molemmat vanhemmat olivat aktiivisesti työ- ja opiskeluelämässä ennen kuin joutuivat lähtemään Alepposta. Nyt matka takaisin työelämään vaatii paljon työtä, sillä heidän täytyy ensin opetella suomen kieli.
– Minä halusin ihmisten ymmärtävän itseäni, mutta kieli oli ongelma. Nyt ymmärrän mitä sanotaan, mutta en osaa vielä sanoa itse kaikkea, Hasan Alnabhan selittää.
Myös perheen äidin perinteinen muslimityylinen pukeutuminen herätti aluksi huomiota Suomussalmella.
– Huivi oli iso ongelma tullessani tänne. Kenelläkään muulla ei ollut huivia, ja aluksi ihmiset eivät ymmärtäneet miksi käytän sitä. Ehkä hekin pelkäsivät, Wafaa Alnabhan muistelee.
Ennen Suomeen tuloaan Wafaa Alnabhan on tehnyt opettajan ja ohjaajan töitä.
– Syyriassa olin opettajana kaksi vuotta. Sitten opetin Jordaniassa arabiaa kaksi vuotta, kertoo Wafaa Alnabhan.
Lisäksi hän on taitava leipomaan ja laittamaan ruokaa. Suomessa näiden taitojen soveltaminen ei ole ollut helppoa. Jopa kaupassa käynti aiheutti haasteita.
– Kaupassa piti ottaa kuvia tuotteista ja kysyä tutuilta mitä ne olivat, kertoo Wafaa Alnabhan.
Lapset tarvitsivat aikaa sopeutumiselle ja kotiutumiselle Suomeen. Alussa he tahtoivat palata takaisin, mutta kun he oppivat suomen kieltä ja saivat kavereita päiväkodista, mielipide muuttui.
– Kun lapset menevät pihalle, naapurit juttelevat lapsille myös, iloitsee Wafaa Alnabhan.
Suomussalmi toivoo lisää syyrialaisia
Nina Jyrkäs toimii Kainuun ELY-keskuksen maahanmuuttoasiantuntijana ja on ollut mukana suunnittelemassa pakolaisten vastaanottamista Suomussalmelle.
– Seuraavat pakolaiset tulevat hyvin todennäköisesti Syyriasta. Syyrialaisia kiintiöpakolaisia on ollut aikaisemminkin, joten kunnassa on asiantuntemusta pakolaisten taustasta, kieliryhmästä ja kulttuurista, Jyrkäs kertoo.
Jyrkäksen kanssa yhteistyötä tekevän Elena Junttilan mukaan pakolaiset ovat vaikuttaneet positiivisesti Suomussalmeen.
– Pakolaisryhmän kautta katukuva ja vapaaehtoistoiminta ovat elävöityneet. Pakolaiset rikastuttavat meidän elämäämme tässä pienessä kylässä, sanoo Junttila.
Suomussalmella pakolaisohjausta on tällä hetkellä kaksi päivää viikossa. Kun uusi ryhmä saapuu, myös toimintaa lisätään.
– Meillä on aika hyvä käsitys, millaisia palveluja pakolaiset tarvitsevat. Alkuvaiheen kotouttamisen me pystymme hoitamaan todella hyvin, Junttila analysoi.
Pakolaisten kotouttaminen nähdään kaksisuuntaisena prosessina.
– Olemme heti alusta alkaen ajatelleet, että kummallakin osapuolella on toisilleen annettavaa ja toisiltaan opittavaa, Junttila kertoo.
Vapaaehtoisten kautta paikallisia ystäviä
Kun pakolaisia tuli Suomussalmelle vuonna 2016, ammattilaisten tueksi koulutettiin vapaaehtoisia ystäviä.
– Ilmapiiri oli alusta lähtien hyvin myönteinen ja kiinnostunut. Suomussalmelle pakolaiset olivat uusi asia. Tavallaan kaikki olivat vähän odottavalla kannalla, että minkälaisia ihmisiä sieltä saapuu, Junttila kertoo.
Ystäväperhe on kuin mummo ja ukki ja he auttavat meitä tosi paljon.
Wafaaa Alnabhan
Vapaaehtoisten ystävien rooli oli suuri heti alusta alkaen. He olivat mukana pakolaisten arkielämässä ja tekivät asioita yhdessä.
– Kun teimme ensimmäisiä vierailuja pakolaisperheissä perheystävien kanssa, suomalaisiakin jännitti. Kun pääsi tutustumaan itse ihmisiin ovat kaikki ennakkoluulotkin lieventyneet, muistelee Junttila.
Alnabhaneille läheisin perhe on löytynyt juuri vapaaehtoistoiminnan kautta.
– Ystäväperhe on nyt kuin mummo ja ukki ja he auttavat meitä tosi paljon, Wafaaa Alnabhan kertoo.
Hasan Alnabhan kaivaa älypuhelimestaan kalakuvia ja esittelee retkeä talviverkoille järven jäälle.
– Käymme kalalla, uimassa ja laitamme ruokaa, hän kertoo.
Perustiedot ja -taidot kuntoon koulun penkillä
Tällä hetkellä perhe viettää viikot Paltamossa isän peruskouluopintojen vuoksi. Suomussalmella tarjotaan ainoastaan lukion kursseja sekä ammattikoulutusta etäopintoina.
Ensimmäisen vuoden aikana Hasan Alnabhan on opiskellut erityisesti suomea, englantia, ruotsia ja matematiikkaa.
– Haluan opiskella ammatin ja haluan todistuksen, että olen ammattiompelija, hän kertoo.
Koulussa Alnabhanin perheelle on tullut tuttuja Sudanista, Somaliasta, Irakista ja Suomesta. Heidän seuransa on tuonut vaihtelua arkeen. Vapaa-ajalla perheen isä on päässyt pelaamaan jalkapalloa ja käymään kuntosalilla. Wafaa Alnabhan on puolestaan nauttinut uimisesta.
Wafaa Alnabhan on oppinut suomen kieltä nopeasti. Hän aloittaa syksyllä lähihoitajan opinnot Kajaanissa ja tavoitteena on jatkaa ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaksi. Myös lapset opiskelevat suomea päivähoidossa.
Työkokemusta hoitoalalta Wafaa Alnabhan kartuttaa nyt Suomussalmella henkilökohtaisena avustajana.
– Tällä hetkellä minulla on vielä kuusi viikkoa työsopimusta. Sitten ehkä pääsen työharjoitteluun, koska en vain halua istua kotona. Sitten koulukin jo alkaa.
Pakolaiset muuttavat pois maaseudulta työn toivossa
Pakolaisperheet ovat voineet mahdollisuuksien ja toiveidensa mukaan muuttaa pois Suomussalmelta, jossa on tällä hetkellä vielä kaksi syyrialaista perhettä. Toinen paikkakunnalle jääneistä perheistä on kuitenkin tänä vuonna muuttamassa Kajaaniin töiden perässä.
Pakolaisohjaaja Elena Junttila on nähnyt maaseudun muutoksen ja työ- sekä koulupaikkojen murroksen.
– Suomussalmelta löytyy hyvin harjoittelupaikkoja. Sitten kun kielitaito karttuu, elinkeinoelämä ja koulutusmahdollisuudet nousevat ongelmina esille. Kun pakolaiset haluavat hankkia ammattitaidon, joudutaan usein siirtymään toiselle paikkakunnalle.
Myös ELY-keskuksessa tilanne on tuttu.
– Yritykset ovat olleet todella tyytyväisiä maahanmuuttajiin. Mutta jos meillä ei laskusuhdanteen tullessa ole työpaikkoja, on tosi vaikea perustella pakolaisille miksi täällä pitäisi pysyä. He lähtevät sitten herkästi etelään katselemaan muita paikkoja, maahanmuuttoasiantuntija Nina Jyrkäs kertoo.
Elena Junttila on kuitenkin havainnut tilanteita, joissa perheet suuntaavat isompiin kaupunkeihin tai Etelä-Suomeen, mutta palaavat sitten takaisin, koska viihtyvät Alnabhanien tapaan maaseudulla paremmin.
Kun pakolaiset haluavat hankkia ammattitaidon, joudutaan usein siirtymään toiselle paikkakunnalle.
Elena Junttila
Hasan Alnabhan tahtoo asua Suomussalmella, mutta ymmärtää kaupunkiin muuttaneita tuttujaan.
– Kajaanissa on ihmisiä. Osa tahtoo olla ihmisten kanssa, hän toteaa.
Wafaa Alnabhan tahtoo myös asua Suomussalmella, vaikka opiskelemassa pitäisikin käydä kauempana. Kauas tulevaisuuteen hän ei lähde ennustamaan.
– Sen vain Jumala tietää. Nyt tämä on minun paikkani. Rauhallinen ja turvallinen paikka. Mitä muuta voisi haluta, hän sanoo.
Wafaa Alnabhan arvostaa Suomussalmella myös turvallisuutta lapsillensa. Hasan Alnabhan kaipaa metsän rauhaa ja luontoa.
– Kajaanissa pääsee käymään esimerkiksi etnisissä kaupoissa ja se riittää, Hasan Alnabhan toteaa.