Paahtavana kesäpäivänä vuonna 2017 belgialainen Olivier Caramin, 27, vaikutti sekavalta ja huonovointiselta. Hän nosteli vastapoimittuja vesimeloneita peräkärryn kyytiin pellon laidalla Ayrin maalaiskylässä Australian Queenslandissa.
Elohopea oli kohonnut 31 lämpöasteeseen. Ilma oli kosteudesta painostava ja ympäristöään matalammalla sijaitseva pelto vailla tuulenvirettä.
Caraminin oli ottanut vastaan työpaikan Australian syrjäseudulta, koska hän halusi pidentää oleskeluoikeuttaan maassa vuodella. Australian viisumimääräykset edellyttävät, että nuoren on mentävä 88 päiväksi töihin harvaan asutulle seudulle, jos hän haluaa jatkoaikaa Working Holiday -viisumiin.
Jossain vaiheessa hikistä työpäivää Caramin oli sanonut haluavansa lopettaa melonien poimimisen. Työnantaja vaati työntekijöitään toimittamaan tavanomaisen päiväkohtaisen kahdeksan lastillista.
Työ jatkui, mutta Caramin oli jo tovin tehnyt töitä kuin hidastetusti. Hän valitti työkavereille uupumustaan.
Pian muut työntekijät näkivät, kun mies lähti sanaakaan sanomatta kompuroimaan tietä pitkin poispäin. Hän ehti lönkyttää huojuen noin 50 metriä. Sitten belgialainen lysähti maahan.
Nuori mies kuoli lämpöhalvauksen seurauksena, epäilivät viranomaiset. Hänelle tehtiin ruumiinavaus, mutta sen tulokset eivät ole julkisia.
Caramin ehti työskennellä queenslandilaisella tilalla vain kolme päivää ennen kuolemaansa. Miehen tapauksesta kirjoitti muun muassa The Guardian-lehti.
Belgialaisen traaginen tapaus on äärimmäinen esimerkki ongelmista, joita nuoret reppureissaajat kohtaavat Australiassa ansaitakseen oikeuden matkustella ja pitää hauskaa.
Viisumin jatko edellyttää työjaksoa
Australiaan työlomalle matkaavien nuorten ongelmiin lukeutuvat alipalkkaus, työntekijöiden seksuaalinen häirintä, työturvallisuuden laiminlyönti ja pitkät työajat.
Usein ongelmat ilmenevät syrjäseutujen maatilatöissä, joihin matkailijoiden on osallistuttava saadakseen jatkettua vuoden mittaista työlomaviisumiaan.
Australian Working Holiday -viisumin tarkoitus on tarjota 18–30 vuotiaille nuorille mahdollisuus yhdistää Australiassa lomailu työntekoon tai opiskeluun.
Australialle järjestely tarjoaa ympärivuotista edullista työvoimaa. Se on elintärkeää syrjäseutujen maatiloille, jonne on muutoin vaikea hankkia työntekijöitä.
Vuonna 2017 Australia myönsi yli 210 000 työlomaviisumia ulkomailta töihin ja lomailemaan saapuneille nuorille. Eniten nuoria saapui Britanniasta, Saksasta, Ranskasta, Etelä-Koreasta, Taiwanista ja Italiasta.
Suomalaisille viisumeita on myönnetty vuosittain noin tuhat kappaletta.
Tuhansien työlomalaisten ympärille on syntynyt Australiassa kokonainen teollisuuden ala. Lukuisat yritykset välittävät nuorille töitä, tarjoavat majoituspalveluita täyteen ahdetuissa hostelleissa ja kyyditsevät nuoria työpäiväksi tiloille maksua vastaan.
Australian työministeriön mukaan väliaikaisesti oleskelevat pätkätyöläiset vastaavat 11 prosenttia maan työvoimasta.
Reilu työpaikka on arpapeliä
Jyväskyläläinen Riina Rissanen matkusti Australiaan kymmeneksi kuukaudeksi lukion jälkeisenä välivuotenaan. Ajasta noin puolet hän teki töitä. Suurin osa työpaikoista oli tarjoilijan pestejä ravintoloissa ja kahviloissa matkailijoiden suosimassa Brisbanen kaupungissa.
Lisäksi Rissanen oli lyhyissä työsuhteissa tarjoilemassa hotellissa aamupalaa, hoitamassa puutarhoja ja yökerhon lipunmyyjänä.
Päällimmäisenä Rissaselle on jäänyt matkasta lämpimät muistot, vaikka Australiassa työskentelyn aikana vastaan osui huonoakin kohtelua työpaikoilla.
Jo työnhakuvaiheessa Rissanen oppi välttämään työpaikkoja, joissa lupaukset palkasta tai työtunneista olivat epämääräisiä. Siitä huolimatta nuori nainen päätyi lyhyiksi ajoiksi töihin, joissa hänelle maksettiin alimmillaan 12 Australian dollarin tuntipalkkaa. Euroiksi muunnettuna se tarkoittaa noin 7,5 euroa.
Summa on huomattavasti alhaisempi kuin Australian laillinen minimipalkka määräaikaiselle työntekijälle, 14,3 euroa.
Työehdot vaihtelivat työpaikoissa paljon.
– Ne pari työtä, joita tein pidempään olivat tosi kivoja. Parissa työpaikassa, joihin tein pätkiä, en saanut luvattua palkkaa, tai työnantaja ei maksanut veroja, Rissanen kertoo Ylelle.
Eräässä ravintolassa tarjoilijan pestin työajat olivat Rissasen mukaan kohtuuttomat. Töitä tehtiin 11 tunnin päivissä kuutena päivänä viikossa.
Toisessa ravintolassa tarjoilijan työstä luvattiin etukäteen reilusti työtunteja. Todellisuudessa työnantajalla oli tarjota vain muutamia tunteja viikossa.
Vain harva pätkätyöläinen mukisee huonoista työehdoistaan, vaikka työehdot muodollisesti olisivatkin neuvoteltavissa. Irtisanoutuminen ja uuden työn etsiminen on helpompaa.
Australiassa on mahdollista tehdä viranomaiselle ilmoitus, jos huomaa, että palkassa tai työehdoissa on moitittavaa tai työnantaja ei maksa veroja.
Rissanen teki ilmoituksen muutaman kerran nimettömänä.
– En tiedä seurasiko ongelman ilmoittamisesta mitään, hän sanoo.
Seksuaalinen häirintä on vaiettu ongelma
Vastapoimittuja valkosipuleita pursuavan liukuhihnan vierellä seisoneet nuoret naiset jännittyivät, kun he kuulivat kuusikymppisen esimiehensä askeleet takanaan. Naisten tehtävä oli puhdistaa liukuhihnalla liikkuvat valkosipulit mullasta ja liasta.
Esimies käski naisia työskentelemään nopeammin. Virne kasvoillaan mies nosti maasta valkosipulin ruo'on ja alkoi leikinomaisesti läiskimään sillä naisia paljaille pohkeille.
Britannialainen opiskelija Katherine Stoner kertoo The Guardianille, ettei tiennyt kuinka reagoida.
– Seisoimme hiljaa jähmettyneinä. Tunsin, että minua esineellistettiin, aivan kuin hän voisi tehdä mitä tahansa ilman että voisimme estää.
Stoner luuli 18-vuotiaana Australiaan matkustaessaan sen olevan hänelle elämänsä kokemus. Vastoin ennakko-odotuksia hän kertoo kohdanneensa miespuolisten maanviljelijöiden taholta halventavaa kohtelua. Siihen lukeutuivat epäasialliset vitsit ja kommentit, salaa otetut valokuvat naistyöntekijöiden alavartaloista sekä suoranaiset ehdottelut.
Eräällä syrjäisellä tilalla keski-ikäinen maanviljelijä kehotti Stoneria ja tämän naispuolista ystävää poimimaan hedelmiä alasti, koska päivä oli kuuma. Hetkeä myöhemmin mies palasi naisten luo ja ihmetteli ääneen, kun työntekijöillä oli edelleen vaatteet päällä.
Stonerin kokemus kolmen kuukauden pakollisesta työjaksosta sai hänet palaamaan Australiaan dokumentoimaan maatiloilla esiintyvää pätkätyöläisten hyväksikäyttöä.
– Näin järjestelmässä ongelman. Kaikki maanviljelijät eivät kohtele työntekijöitä hyvin. Oman kokemukseni mukaan he olivat tylyjä ja seksistisiä. Seksuaalista häirintää esiintyi ja se oli vain hyväksyttävä, Stoner kertoi The Guardianille.
Kukaan ei valvo, mitä tiloilla tapahtuu
Ylen haastattelema argentiinalainen Augustin Mariachi, 28, vietti harvaan asutussa Australian länsiosassa yhteensä 2,5 vuotta työskennellen maatiloilla. Osan ajasta Mariachi teki töitä turistiviisumilla pimeästi. Hänen tarkoituksenaan oli ansaita rahaa Australiassa, jotta hän voisi matkustella tienesteillään edullisissa Kaakkois-Aasian maissa.
Syrjäseudulla vietettyyn aikaan mahtui vaarallisia edesottamuksia.
Länsiaustralialaisella karjatilalla ilmapiiri oli miehen mukaan alusta saakka outo.
– Ihmiset tilalla tuijottivat minua ja selkäni takana naureskeltiin. Lopulta kärsivällisyyteni rasistisiin vitsailuun loppui. Olin loukannut käteni kun lapioin viikon verran kuoppia ääriolosuhteissa keskellä ei mitään, Mariachi kertoo sähköpostitse.
Mariachi sanoi isäntäväelle, ettei enää siedä kohteluaan. Sanaharkka äityi riidaksi.
– Yhtäkkiä minua osoitettiin haulikolla. Sillon tajusin, että työpaikka ei ollut minulle hyvä diili, hän kertoo.
Kun tilanne rauhoittui, sekä Mariachi että maatilan väki olivat sitä mieltä, että miehen oli aika lähteä. Tapauksen jälkeen mies on varoittanut matkailijoita vaaroista, joihin voi joutua muuttaessaan syrjäseutujen maatiloille.
– Kun Australian hallinto tukee ihmisten työllistymistä maaseuduille, sen tulisi myös pitää kirjaa maatiloista ja valvoa työnantajia, joista monet aiheuttavat työntekijöille valtavasti harmia ja ongelmia, hän sanoo.
Mariachi kertoo kuulleensa Australiassa olonsa aikana tuttaviltaan lukuisia tarinoita kyseenalaisista työnantajista, työntekijöiden seksuaalisesta ahdistelusta ja laittomista palkoista. Hänen mielestään osa syrjäseutujen työnantajista on "alkoholisteja ja sekaisin päästään", eivätkä he sovellu työnantajiksi.
Joka neljännelle maksetaan puolet minimipalkasta
Sydneylainen ja eteläwalesilainen yliopisto tutkivat, että joka neljäs ulkomaalainen reppureissaaja tai opiskelija saa Australiassa työstään noin puolet laillisesta minimipalkasta.
Kolmannekselle reppureissaajista maksetaan 12 australian dollaria, eli reilut 7,5 euroa tunnilta. Laillinen minimipalkka on 22,4 dollaria.
Yleisesti Aasiasta tulleet työläiset saivat matalampaa palkkaa kuin äidinkielenään englantia puhuvat.
Tutkijat sanovat, että valtaosa työläisistä tietää olevansa töissä alipalkattuna, mutta monet eivät oletakaan saavansa laillista vähimmäispalkkaa.
Tutkimuksen mukaan reppureissaajien ja opiskelijoiden hyväksikäyttö työelämässä on syöpynyt kaikille aloille.
Harva työntekijä uskaltaa puuttua ongelmiin tai neuvotella palkastaan ja työehdoistaan, sillä kilpailu työpaikoista on kovaa.
BBC:n haastattelema taiwanilainen reppureissaaja Amy Chang, 33, kertoo ettei hänelle maksettu palkkaa ensimmäisen kuukauden ajalta työstä lihanleikkaamossa.
Changin mukaan työntekijät olivat kuin koneita: palkka oli pieni, sairaslomia ei voinut pitää, ylitöistä ei sopinut kieltäytyä eikä työehdoista uskallettu valittaa.
– Kaikki olivat huolissaan työpaikan tai viisumin menettämisestä. Osa tehtailla työskentelevistä liittyi työväenliittoihin, mutta jos halusi antaa ilmi ongelman, työnantaja otti ilmoittajan silmätikukseen, Chang kertoo.
Ongelmat tiedossa, toimet vähissä
Nuoret matkailijat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa työmarkkinoilla, koska he joutuvat työskentelemään saadakseen oleskeluluvan, sanoo Australian työväenliitto (Australian Workers' Union) The Guardianille.
Australian työministeriö tarjoaa verkkosivuillaan ulkomaalaisille työläisille tietoa vähimmäispalkkauksesta, työehdoista ja oikeuksista.
Heikoista työehdoista huolimatta moni nuori on valmis ottamaan vastaan minkä tahansa tarjotun työn toiveissaan saada jatkoa viisumilleen. Työpaikoilla esiintyvistä ongelmista ei olla innokkaita ilmoittamaan viranomaisille, koska työpaikat ovat tiukassa ja ottajia paljon.
Moni jättää jatkoviisumin hakemisen ensimmäisen oleskeluvuotensa loppupäähän, jolloin vaihtoehtoja työpaikan valinnalle ei jää.
Australian työministeriössä on tiedostettu ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö, mutta keinot siihen puuttumiseksi ovat jääneet puheiden tasolle.
Käytännössä väärinkäytöksestä ilmoittaminen on työntekijän itsensä vastuulla.
Hallinto kehottaa työntekijöitä ilmoittamaan työpaikkojen ongelmista maahan nimitetylle "reilun työn asiamiehelle".
– On äärimmäisen tärkeää, että kaikki työnantajat noudattavat lakia ja maksavat asiallista palkkaa työntekijöiden taustasta riippumatta, sanoi Australian työministeri Michealia Cash lausunnossaan vuonna 2017.
Yle ei saanut Australian työministeriöltä kommentteja juttuun.
Lue lisää: