Vain aniharvassa viharikoksessa käytetään koventamisperustetta.
Åbo Akademissa tekeillä olevassa tutkimuksessa on selvitetty sitä, miten viharikoksiksi luokitellut jutut ovat edenneet syyttäjälle ja tuomioistuimessa.
– Tulokset ovat aika karua luettavaa, sanoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist.
Tulokset eivät ole vielä julkisia.
Väitöskirjatutkija Malin Fredriksson Åbo Akademista kertoo, että vain pieni osa vuonna 2013 poliisin tietoon tulleista viharikoksista eteni tuomioistuimen puntaroivaksi. Vieläkin pienemmässä osassa puntaroitiin koventamisperustetta. Kyse on Fredrikssonin mukaan yksittäistapauksista.
Fredrikssonin aineisto perustuu viharikoskoodilla merkittyihin juttuihin. Viharikoskoodi on poliisin käyttämä merkintä rikosilmoituksissa, josta ilmenee, että tapaukseen saattaa liittyä vihamotiivi.
Vuonna 2013 poliisi käytti viharikoskoodia 142 rikosepäilyssä. Se on noin viidesosa kaikista samana vuonna poliisin tietoon tulleista viharikoksista.
Tutkimuksen aineisto on viisi vuotta vanha, sillä lainvoimaisen tuomion saaminen voi kestää useita vuosia.
Lainpykäliä ei sovelleta käytännössä
Laki ei tunne viha- tai rasistisia rikoksia, mutta vihamotiivi on säädetty rikoslaissa rangaistuksen koventamisperusteeksi.
Suurin osa viharikoksista on pahoinpitelyjä, kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia. Rangaistus pitäisi määrätä kovempana kuin muutoin, jos rikoksen tekijän vaikutin on esimerkiksi uhrin ihonvärissä, etnisessä taustassa, uskonnossa, seksuaalisessa suuntautumisessa tai vammaisuudessa.
Nyt Åbo Akademissa valmisteilla oleva tutkimus on ensimmäinen, jossa on selvitetty koko Suomen viharikosten etenemistä tuomioasteissa.
Aiemmin viharikosten etenemistä syyttäjälle ja tuomioistuimeen on selvitetty ainoastaan Helsingissä 2006 ja 2008 rikosilmoitusten perusteella.
Esimerkiksi vuonna 2008 Helsingin käräjäoikeuteen eteni yhteensä 50 viharikokseksi luokiteltua rikosta, joista neljässä käytettiin koventamisperustetta. Fredrikssonin selvityksen tulokset ovat samansuuntaisia. Muutosta viidessä vuodessa ei ole juuri tapahtunut.
– Lainpykäliä ei sovelleta käytännössä. Tämä ei kannusta uhria ilmoittamaan viranomaisille, Fredriksson sanoo.
Oikeusministeriön selvityksen mukaan 80 prosenttia viharikoksista jää ilmoittamatta poliisille. Tyypillisesti nämä ovat vihapuheen, häirinnän ja syrjinnän kaltaisia rikoksia.
Poliisitarkastajan mukaan parannusta luvassa
Poliisihallituksen Måns Enqvistin mukaan aineiston vanhuus pitää ottaa huomioon johtopäätöksiä tarkasteltaessa.
Enqvist uskoo, että koventamisperusteen käyttö on lisääntynyt, sillä poliisi on panostanut (siirryt toiseen palveluun) viharikosten tutkintaan. Lisäksi viharikosten tunnistaminen ja tilastoiminen on Enqvistin mukaan parantunut. Lisäksi viharikokset ovat olleet paljon esillä julkisuudessa.
Enqvist näkee, että nämä seikat heijastuvat myös syyttäjä- ja tuomioistuinpuolelle.
Suomi tunnistaa viharikokset monia muita paremmin
Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA (siirryt toiseen palveluun) napautti tällä viikolla julkaistussa raportissaan Suomea siitä, että viharikosten raportointi ja oikeusprosessin seuranta ontuu.
Poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Tästä syystä Åbo Akademissa valmisteilla olevassa tutkimuksessa tapaukset on käyty läpi käsipelillä.
FRA:n selvityksen mukaan Suomen viranomaiset tunnistivat vuonna 2016 EU-jäsenvaltioiden väkilukuun suhteutettuna neljänneksi eniten viharikoksia.
Poliisiammattikorkeakoulu tilastoi vuosittain viharikoksia Suomessa. Tuoreimmat luvut (siirryt toiseen palveluun) ovat vuodelta 2016. Tuolloin Suomessa kirjattiin yhteensä 1 100 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyiksi viharikoksiksi. Näistä 250 sisälsi poliisin viharikoskoodin.
Esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa viranomaiset tunnistivat lukumääräisesti suurin piirtein saman verran viharikoksia kuin Suomessa.
Väkilukuun suhteutettuna viharikoksia raportoitiin Suomea enemmän vain Britanniassa, Ruotsissa ja Alankomaissa.
Lue myös:
Uutissuomalainen: Valtaosa viharikoksista jää ilmoittamatta poliisille
Poliisitarkastaja: Viharikos kertoo jotakin siitä, ettei kaikki ole yhteiskunnassa kohdallaan