Ei löytynyt Jimi Hendrixin plektraa eikä hippitytön helmiä, mutta Woodstockin kuuluisan mutaisen pellon arkeologisissa kaivauksissa saatiin tässä kuussa määriteltyä tarkka paikka, jossa artistit ja bändit esiintyivät kesällä 1969.
Juuri se olikin Binghamtonin yliopiston tutkijoiden tavoitteena, kun he aloittivat viisipäiväiset kaivauksensa aivan samoilla menetelmillä kuin millä arkeologisilla kaivauksilla tahansa.
Esinelöydöt olivat vaatimattomia, vain pullonsirpaleita ja tölkkien avausrenkaita. Kaivausten johtaja Josh Anderson on kuitenkin oikein tyytyväinen kuopista, jotka kertovat, mistä esiintyjät ja satojen tuhansien ihmisten yleisön erottanut aita tarkalleen kulki.
– Ihmiset voivat jatkossa seisoa tässä, katsoa kukkulalle ja sanoa, että juuri tuolla Hendrix soitti kitaraa puoli yhdeksältä aamulla, Anderson maalailee.
Woodstock-museon johtajan Wade Lawrencen mukaan arkeologien työ auttaa suunnittelemaan 50-vuotisjuhliksi aidot kävelyreitit Woodstock-faneille, niin kuusikymmenlukulaisille kuin nuorelle polvelle, jota alueella myös vierailee.
Vanhat ilmakuvat eivät riittäneet osoittamaan, missä vuoden 1969 lava, valotornit ja kaiuttimet tarkalleen sijaitsivat. Oikeaa sijoittelua haittasi myös se, että aluetta muokattiin 1990-luvulla pidettyjä konsertteja varten. Alkuperäisen lavan pohja jäi silloin täytemaan alle.
Arkeologit uskovat kuitenkin löytäneensä kohdan, jossa lavan sivuitse kulkenut metalliaita yhtyi lavan edustan puiseen "rauhanaitaan". Löydöstään ja aikalaiskuvista he laskivat, missä lavan kulmat sijaitsivat 49 vuotta sitten. Työ oli osittain tiedettä ja osittain arvailua, kertoo arkeologi Paul Brown.
Myös tölkkien renkailla oli arvoa arkeologeille, sillä niiden sijainnin perusteella he saattoivat päätellä kaivaneensa esille konsertin aikaisen maakerroksen.
Tutkimusraportti puolestaan on hyödyksi museolle, kun se päättää, kannattaisiko lava rakentaa uudelleen, sanoo Lawrence. Päätöksiä ei tehdä hätiköiden, sillä alue on monille melkein pyhä.