Miten meditaation avulla voi tutustua Suomen sisällissotaan?
Peacemakers Finlandin jäsenen Mikko Ijäksen, 40, mielestä erittäin hyvin. Ryhmän järjestämä nelipäiväinen sisällissotaretriitti vie osallistujat muun muassa Suomenlinnaan ja vuoden 1918 sotavankileirin tapahtumapaikoille.
– Zenbuddhalaisessa meditaatiossa ideana on, että asioiden ei ajatella olevan joko absoluuttisen hyviä tai pahoja. Meditaation aikana mieleen voi myös nousta ahdistavia ajatuksia, mutta nekin pitää hyväksyä, Ijäs sanoo.
Suomenlinnan kansainvälinen sisällissotaretriitti järjestetään kolmessa eri kohteessa: Suomenlinnassa, Tammisaaressa ja Lahden Hennalassa.
Retriittiläiset osallistuvat luennoille ja hiljaisiin meditaatiohetkiin.
– Mielestäni myös kuuntelu voidaan määritellä meditaatioksi, Mikko Ijäs sanoo.
Suomenlinnassa yksi luennoitsijoista on Bosnian sisällissodan vankileirin vartija. Tammisaaressa paikan historiasta kertoo varuskunnan upseeri ja Hennalassa vuorossa on rauhanturvaaja. Jokaisella on aiheeseen eri näkökulma.
Retriitin luennoitsijoiksi Ijäs määrittelisi myös tapahtumapaikat.
Kun paikka alkaa puhua
Sisällissotaretriitti sai alkunsa kysymyksistä, joihin järjestäjät tuntuivat löytävän vastaukseksi vain hiljaisuutta.
– Suomen sisällissota on vaiettu asia. Moni ulkomaalainenkaan ei tiedä historiastamme tätä asiaa. Kuullessaan he ovat tyrmistyneitä siitä, miten rauhanneuvotteluiden edelläkävijän, Suomen, oma historia on voinut olla tällainen. Ja miten vähän aikaa sisällissodastamme on!
Ijäs kertoo, että retriitti haluttiin järjestää nimenomaan entisillä vankileireillä.
– Tällaista retriittiä ei voi järjestää aktiivisen väkivallan paikalla, mutta historiallisella paikalla voi.
Mutta miksi retriitti ylipäätään pitää järjestää paikassa, jossa on tapahtunut hirveitä asioita– kuten Suomenlinnassa, jossa punavankeja oli enimmillään 8 000?
– Paikka toimii mentorina. Kun on hiljaa ja kuuntelee, se alkaa puhua.
Auschwitzin-retriitistä mallia
Ijäksellä on omakohtaista kokemusta siitä, kun "paikka alkaa puhua".
Keväällä 2017 hän osallistui Bosniassa järjestettyyn retriittiin, ja viime syksynä vuorossa oli Auschwitzin-retriitti. Järjestäjänä toimi kansainvälinen Zen Peacemakers International. Se on järjestänyt retriittejä kansanmurhien tapahtumapaikoille jo vuodesta 1996.
– Auschwitz ja Bosnia olivat todella voimakkaita kokemuksia. Etenkin Bosniassa minusta tuntui, että mitä enemmän aiheeseen tutustuin, sitä vähemmän asiasta ymmärsin. Ainoa tapa reagoida oli lakata yrittämästä ymmärtää, miksi näin kävi ja kuka oli syyllinen.
Ijäs sanoo, että retriittejä järjestetään keskitysleirien kaltaisilla hyvin voimakkaita tunteita herättävillä paikoilla juuri siitä syystä, että osallistujat muistaisivat, miten meillä kaikilla on taipumus jakaa ihmiset meihin ja heihin.
– Ja ne, jotka eivät kuulu meihin, ovat uhka. Äärimmäisissä tapauksissa alamme vähentää meihin kuulumattomien ihmisoikeuksia. Tämä näkyy modernissa maailmassa Myanmarista Yhdysvaltoihin.
Ijäksen mukaan kansanmurhien tapahtumapaikat eivät koskaan kerro vain historiasta.
– Ne kertovat aina myös meistä.
Lue lisää:
Hiljaisuus on hittituote – Retriiteistä haetaan ohjattua hiljentymistä
Suomenlinnaan ei tule pääsymaksuja – maailmanperintökohde pysyy avoimena ihan kaikille
Tutustu myös Ylen Svenska installaatioon Ääniä kuoleman porstuasta