Ketjut helähtävät, kun Casper Ahosen heittämä frisbee osuu koriin. Osumia on viime aikoina riittänyt, sillä 15-vuotias Ahonen voitti muutama viikko sitten parifrisbeen Suomen mestaruuden omassa ikäluokassaan.
Padasjokelainen Ahonen hurahti frisbeegolfiin kolme vuotta sitten ja seura perustettiin saman tien, sillä paikkakunnalta löytyi myös muita innostuneita.
Seuran myötä Padasjoelle saatiin myös oma rata, joka palvelee samalla kaikkia kuntalaisia, sillä frisbeegolf on kaikille sopivaa kuntoliikuntaa.
Padasjoen rata noudattaa Suomessa yleistä muotoa eli se on rakennettu metsään, jossa kulkee myös kuntopolku.
– Nämä ovat yleensä kolmesta viiteen kilometriä pitkiä ja 18-reikäisiä. Tämä on aika haastava rata, koska puita riittää, kuvailee Ahonen.
Suomi on frisbeegolfin suurmaa
Frisbeegolfin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Laji saapui Suomeen 1980-luvulla ja nyt seuroja on jo yli 110. Harrastajia on noin 200 000, arvioi Suomen Frisbeegolfliiton puheenjohtaja Ari Penttala.
Seuroja löytyy aivan eteläisimmästä Suomesta Lappia myöten. Esimerkiksi Päijät-Hämeestä löytyy viisi seuraa.
Lajin suosion kasvaessa myös harrastajien taidot ovat kehittyneet kansainvälisestikin vertaillen.
– Suomi on tällä hetkellä Euroopan ykkösmaa monellakin mittarilla katsottuna. Suomesta löytyy esimerkiksi puolet koko Euroopan lisenssipelaajista. Maailmanlaajuisessa vertailussa Suomi häviää ainoastaan USA:lle, kertoo Penttala.
Lajin kasvaessa on kiinnitetty huomiota myös kansainväliseen menestykseen.
– Suomessa on tänä vuonna ensimmäistä kertaa saatu maajoukkuevalmentaja. Voi olla, että ensimmäisenä maailmassa, arvioi Penttala.
Lähellä lumilautailijoiden meininkiä
Frisbeegolfin luonteeseen kuuluu se, etteivät kaikki harrastajat halua liittyä seuraan, rekisteröityä ja kilpailla. Osalle harrastajista riittää se, että on hyvä kaveripiiri, jonka kanssa pidetään hauskaa.
– Ollaan aika lähellä lumilautailijoiden meininkiä eli ei tarvita valmentajia tai opettajia, vaan kaverit neuvovat. Monessa lajissa tähtäin on kilpailemisessa, mutta tässä monille on tärkeintä hauskanpito, eikä perinteinen seuraan sitoutuminen, tähdentää Penttala.
Tavoitteellisiakin harrastajia löytyy, sillä Suomi on menestynyt erittäin hyvin esimerkiksi juuri EM-kisoissa, jotka viimeksi järjestettiin Oulussa 2016. Suomi osoitti siellä olevansa Euroopan ykkösmaa.
– Miesten ja naisten mestaruudet saatiin silloin Suomeen ja muutenkin menestys oli erittäin hyvä. Elokuussa meiltä lähtee 26-henkinen joukkue Kroatian EM-kisoihin ja odotukset ovat korkealla.
Suomen asemasta kertoo sekin, että Sipoossa on parhaillaan menossa Euroopan suurimmaksi kasvanut Tyyni-frisbeegolfturnaus.
Radan edullisuus edistää lajin kasvua
Frisbeegolfratojen määrä on yli kymmenkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Määrä on kasvanut 50:stä 640:een, eikä
– Kenttiä rakentavat kaupalliset toimijat kiihdyttivät kasvua ja kunnissa huomattiin, että frisbeegolfradan rakentaminen on edullinen tapa parantaa kuntalaisten liikuntamahdollisuuksia, selvittää Penttala.
Täysimittaisen, kilpailukelpoisen radan saa rakennettua jopa 20 000 eurolla, mikä on vähän verrattuna esimerkiksi jalkapallokentän rakentamiseen, puhumattakaan jää- tai uimahallista.
– Tarvitaan noin 15 hehtaarin maa-alue, jotta väylät voidaan suunnitella turvallisiksi. Sitten rakennetaan tiiauspaikat ja kaivetaan korien jalustat maahan. Frisbeegolfrata soveltuu ympärivuotiseen käyttöön, muistuttaa Penttala.
Kenttiä tarvitaan edelleen koko ajan lisää, sillä nyt suosituimpien kenttien ruuhkaisuus rajoittaa lajin kasvua.
Seuraavaksi ammattilaistähtiä?
Padasjokelainen Casper Ahonen voisi harkita ammattilaiseksi ryhtymistä, jos mahdollisuus aukenee. Pelkästään frisbeegolfin pelaamisella elantonsa tienaavia ei Suomesssa vielä tällä hetkellä ole.
– On joitain pelaajia, jotka tienaavat osan elannostaan pelaamalla ja sitten on sellaisia, jotka ovat muuten töissä lajin parissa, selvittää Penttala.
Menestyvä ammattilainen voisi tuoda frisbeegolfille lisää näkyvyyttä esimerkiksi televisiossa. Oulun 2016 EM-kisoja näytettiin jo televisiossa ja palaute oli hyvää.
– Tulevaisuus näyttää lupaavalta. Laji kasvaa ja se tunnetaan aina vain paremmin ja paremmin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ei ole enää tarvinnut selitellä, että minkälaisesta lajista on kyse, myhäilee Penttala.