Thaimaassa etsitään edelleen 12 teini-ikäisen jalkapallojoukkuetta ja heidän valmentajaansa. Ryhmä katosi luolastoon yhdeksän päivää sitten.
Osalle pojista luola on tuttu. Toistaiseksi ei tiedetä varmuudella, miksi he menivät tällä kertaa kymmenen kilometrin pituiseen ja erittäin vaikeana suunnistuskohteena tunnettuun paikkaan. Heitä yritetään etsiä ja pelastaa sukeltamalla. Toinen vaihtoehto on esimerkiksi ryhmän nostaminen luolan uumenista kallioon porattavien reikien kautta.
Kaksi suomalaista asiantuntijaa, luolasukeltaja ja sukeltajakouluttaja Jani Santala ja Sukeltajaliiton puheenjohtaja Tero Lehtonen, vastasivat kysymyksiin siitä, voivatko nuoret vielä löytyä elossa ja millaisia vaikeuksia pelastustöissä on.
Black Duck Diving-sukelluskoulun omistaja Jani Santala osallistui vuoden 2014 Norjan sukellusonnettomuuden uhrien nosto-operaatioon. Turmassa kuoli kaksi suomalaista.
Onko kadonneilla vielä toivoa?
JS: Toivoa on. Nesteytys toimii, luolassa on paljon vettä, vaikka se on likaista. Heillä oli mukanaan myös jonkin verran eväitä. Siellä on virtaavaa vettä ja happea, lämpöä ja ilmataskuosuuksia, joten hiilidioksidi on tuskin vielä muodostunut ongelmaksi. Luolastoon on yleensä useita pääsyreittejä, jostain vesi sinne pääse menemään, joten yhteys ulos on periaatteessa olemassa.
TL: Toivoa on olemassa, mutta tilanne heikkenee tietenkin koko ajan. Väsymys, henkiset stressitekijät, ravinnon puute ja erityisesti nuorten pieni fyysinen koko altistavat esimerkiksi hypotermialle.
Mikä on etsintöjen suurin haaste?
JS: Näkyvyys on huono. Kovassa virtauksessa vedessä on käytettävä paksuja köysiä. Lisäksi ennen Pattaya beachia luolastossa on ahtauma, jossa veden paine on tavallista kovempi, sukeltajan on riisuttava osa varusteista ja työnnettävä laitteita edessään.
Luolastoon pudotetut lamput, kartat ja hätäaputarvikkeet ovat avuksi, jos ne ajelehtivat vedessä ryhmän luo.
Millaisia laitteita sukeltajilla on, kun he paikantavat kadonneita?
TL: Sukeltajat voivat käyttää etsintätöissä hengityslaitteena joko niin kutsuttuja avoimen kierron laitteita, eli tavallisia paineilmasäiliöitä, josta hengitetty kaasu poistuu uloshengityksen jälkeen ympäröivään veteen tai niin kutsuttuja suljetun kierron laitteita (rebreather), jossa hengityskaasu johdetaan uloshengityksestä puhdistettavaksi ja uudelleenkäytettäväksi hengitykseen. Jälkimmäisen etu on pitkä toiminta-aika vedessä.
Liikkumisen helpottamiseksi vedellä täyttyneessä luolassa voidaan käyttää vedenalaisia skootteria, joka auttaa sukeltajaa etenemään luolastossa rivakasti ja säästää hengityskaasua, koska sukeltajan ei tarvitse ponnistella etenemisessä.
Lisäksi tarvitaan ohjausköysi, jota sukeltaja kuljettaa mukanaan, löytääkseen itse pois luolasta ja merkitäkseen kulkureittinsä seuraavassa vuorossa olevalle sukeltajalle. Edellä mainittujen lisäksi varustus koostuu normaalista sukellusvarustuksesta, sukeltajan lampusta, märkä- tai kuivapuvusta sekä maskista ja räpylöistä.
Pimeässä ja huonossa näkyväisyydessä veden alla ihmisen paikantaminen tapahtuu ihan käsin tunnustelemalla. Kuivaluolan osuudella voidaan yrittää kommunikoida valo- ja äänimerkeillä, esimerkiksi huutamalla etsittävien nimiä tai käyttämällä ruumiinlämmön rekisteröivää infrapunakameraa, mikäli sellainen saadaan tuotua paikalle.
Mitä tapahtuu, jos kadonneisiin saadaan yhteys?
JS: Jos heidän luokseen päästään, heitä ei voi sukelluttaa pois saman tien, vaan heitä on ensin nesteytettävä paikan päällä ja sitten sukellutettava pois kokokasvomaskeja käyttäen. Tähän liittyy riskejä pelastettavien kunnon vuoksi. Paniikki saattaa iskeä pimeydessä tottumattomaan sukeltajaan. Toinen vaihtoehto on, että pelastettavat odottavat luolastossa sen kuivumista. Tämä merkitsisi kuukausien oleskeleua luolastossa.
Etsintäoperaatio on hyvässä mallissa, sinne on lähtenyt vapaaehtoisryhmä muun muassa Englannista ja toinen ryhmä Ranskassa odottaa rahoituksen järjestämistä lentolippuja varten. Koko kansainvälinen sukellusyhteisö on mukana.
TL: Tuo riippuu täysin etäisyydestä luolan suuaukolle, luolan kulkuaukkojen koosta matkalla ja ennen kaikkea mahdollisista veden virtauksista luolastossa. Eloonjääneiden luo on tuotava ohjausköydet. Niitä pitkin heille voidaan tuoda vähintään maskit, kaasusäiliöitä ja sukelluspuvut suojaamaan hypotermialta ja mahdollistamaan hengityskaasun saanti mahdollista veden alla tapahtuvaa evakuointia varten.
Alue ei ole tunnettu sukellusalueena, vaan se on kuivaluola, millaisia paineita tämä pelastajille aiheuttaa?
TL: Ensimmäinen ongelma on logistinen, tapahtumapaikalle tarvitaan sukellusvälineistöä ja sen kuljettamiseen on mennyt aikaa, jolloin on menetetty kallisarvoista aikaa. Itse luolastossa märkä- ja kuivaosuudet vuorottelevat, mikä aiheuttaa fyysistä rasitusta pelastajille. Raskaita sukellusvälineitä ja muuta pelastuskalustoa joudutaan siirtämään kuivaluolissa ilman veden kannattelevaa vaikutusta, usein ahtaidenkin käytävien läpi.
Mikä johti eksymiseen?
JS: Kenties inhimillinen virhe. Sääennusteissa oli kehotettu ottamaan huomioon heinäkuussa alkavan ja marraskuuhun kestävän sadekauden aiheuttama vedenpinnan nousu. Ryhmän ollessa liikkeellä oltiin jo lähellä sadekauden alkua. Alueella ei sukelleta, vaan se tunnetaan kuivaluolana.
TL: Arvioin yleisellä tasolla, että luolat saattavat täyttyä nopeastikin vedellä esimerkiksi rankan ukkoskuuron seurauksena, jos maaperä läpäisee hyvin vettä ja pienet purot yhtyessään muodostavat virran, jota vastaan ihminen ei pysty ponnistelemaan.
Luolissa kulkukäytävät ovat usein ahtaita ja pienikin vesimäärä saattaa riittää blokkaamaan pääsyn ulos luolasta. Euroopassahan on tapahtunut vastaavan tyyppisiä onnettomuuksia kokeneillekin luolatutkijoille, kun luola on täyttynyt nopeasti vedestä. Myös eksyminen luolastoon on mahdollista, jos esimerkiksi lamppu sammuu.
Lue myös:
Thaimaassa nuorten jalkapallojoukkue jäi luolaan – tämä katoamisesta tiedetään nyt
.