Väärin pysäköityjä ja tyystin hylättyjä autoja hinataan katujen varsilta kunnalliselle autovarikolle yhä useammin.
Pelkästään Helsinki kerää tienvarsilta varastoon joka vuosi yli 2 200 autoa.
Jos varikolle hinattua autoa ei lunasteta kahdessa kuukaudessa, auton omistusoikeus siirtyy kunnalle.
Auton lunastaja pulittanut jopa tuhansia euroja
Helsingissä Ajoneuvojen siirtokeskuksen toiminnasta vastaava siirtopäällikkö Pekka Holopainen on ehtinyt kolme vuosikymmentä kestäneen varikkouransa aikana nähdä yhtä ja toista.
– Autoja hinataan varikollemme pääasiassa kahdesta syystä. Valtaosassa tapauksista syy hinaukseen on ajoneuvon virheellinen pysäköinti. Jo kaksi vuorokautta kestänyt pysäköinti väärässä paikassa voi johtaa hinaamiseen. Loppuosassa kyse on hylätyistä autoista.
Takavuosina pysäköintivirhemaksujen eli parkkisakkolappujen repiminen oli monelle kuumakallelle suorastaan harrastus.
Holopainen sanoo, että öykkäröinti – pysäköintivirhemaksulappujen repiminen – tulee kalliiksi.
– Viisi lainvoimaista maksamatonta parkkisakkomaksua ovat jo sellaisenaan itsenäinen peruste auton hinaamiseen pois kadulta kunnallisen siirtoautovaraston aitojen sisään. "Viedään häkkiin tavattaessa", kuten sanonta kuuluu.
– Autonsa saa ulos vasta kun hinaus- ja säilytyskulut sekä ne kaikki maksamattomat parkkisakot on maksettu. Olen nähnyt tapauksia, joissa pulitettavaa on ollut jopa useita tuhansia euroja.
Kymmenestä kierrätykseen yhdeksän, myyntiin yksi
Jos julkiselle paikalle hylätty auto on kelvotonta romua, ympäristöjätettä, se kuljetetaan suoraan romuttamolle hävitettäväksi. Näin käy esimerkiksi muodottomaksi moukaroiduille ja poltetuille autonraadoille.
Jos taas hylätylle autolle on kuviteltavissa edes jonkinlaista rahallista arvoa, se hinataan kaupungin varikolle.
Jos autoa ei lunasteta kahdessa kuukaudessa, auto myydään tai romutetaan.
– Säilytämme autoa kaksi kuukautta. Jos autolle ei ilmoittaudu omistajaa siinä ajassa, autosta tulee kunnan omaisuutta.
Helsinki myy varastoautonsa pois mahdollisimman pikaisesti. Ostajiksi kelpaavat vain yritykset, joilla on asianmukainen voimassaoleva ympäristölupa. Näin varmistetaan yleensä varaosiksi päätyvien ajoneuvojen asianmukainen loppukäsittely.
– Suurin osa meille tulleista autoista menee kierrätykseen. Ajoneuvohajottamot purkavat autot ja myyvät niiden irto-osat varaosiksi. Ajoneuvon kiinteä runko menee teollisuuden raaka-aineeksi.
– Noin joka kymmenes auto on sellaisessa kunnossa, että lähtee myyntiin sellaisenaan – ja ilmeisessä ajokunnossa. Minkäänlaisia takuita me emme kuitenkaan ikinä anna, Holopainen naurahtaa.
Julkiset huutokaupat lopetettiin jo vuonna 2001.
– Siinä kävi liian usein niin, että auto ostettiin vaikkapa vain parin hyvän renkaan takia ja sitten se muu hylky jätettiin uudestaan kadulle.
Aavemaisella varikolla sattuu ja tapahtuu
Siirtopäällikkö Pekka Holopaiselle mikään inhimillinen ei enää ole vierasta.
– Autoista on löytynyt huumeita ja jopa käsikranaatteja. Ne ovat aina poliisiasioita.
Romuautoihin liittyy myös inhimillisiä tragedioita.
– Asunnottomat rakentavat toisinaan itselleen koteja myös hylättyihin autoihin. Kun menemme paikalle, ensin – ennen romun varikolle hinaamista – on suoritettava asukkaiden häätö. Se ei ole koskaan mukavaa hommaa.
Joskus myös varikkopäällikön pumpusta kouraisee. Kerran varastoon tuotiin itäeurooppalaisen rekka-auton perävaunu.
– Kun perävaunusta tuli kunnan omaisuutta silloisen kolmen kuukauden lunastusajan jälkeen, avasimme sen ovet.
– Ensimmäisenä tuli vastaan ruumisarkku ja iso määrä erilaisia pelikoneita.
Löytyikö sieltä arkusta mitään?
– Onneksemme arkussa ei ollut ketään.