Tiistaina muun muassa Kalevassa, Turun Sanomissa ja Aamulehdessä julkaistu Lännen Median uutinen muovin kierrätyksestä on herättänyt keskustelua ja hämmennystä. Jutussa haastateltu dosentti Mikko Paunio esittää, että valtamerien saastumisen syynä olisi muovin kierrättäminen. Pitäisikö suomalaisten taloyhtiöiden pihoihin ilmestyneet muovinkeräysastiat sitten jättää tyhjilleen?
Sitran kiertotalousprojektia johtava Kari Herlevi toteaa, että muovijätteen lajittelua ei missään nimessä ole syytä vähentää. Päinvastoin: kierrätys on välttämätöntä, jotta materiaaleihin sitoutunut arvo ja työ eivät mene hukkaan.
– Nykyinen malli, että otetaan raaka-aineita ja tehdään niistä tuotteita, jotka kansainvälisesti monissa maissa päätyvät vielä kaatopaikalle, ei ole järkevä.
Suomessa tilanne on kotitalousmuovin suhteen paremmalla tolalla. Yksityishenkilöiden lajittelema muovijäte kulkeutuu Fortumin muovijalostamoon Riihimäelle, jossa se poltetaan energiaksi tai käsitellään uusiomateriaaliksi.
Mitä muoville tehdään?
Muovin lajittelu on Suomessa vielä aika tuore asia. Se alkoi vuonna 2016, kun Riihimäen muovijalostamo perustettiin. Fortumin kierrätys- ja jäteratkaisuista vastaava liiketoimintajohtaja Kalle Saarimaa kertoo, että sitä ennen kotitalousjätettä päätyi kaatopaikoille runsaasti.
– Mutta kotitalouksien lajittelemaa muovijätettä ei ole koskaan viety ulkomaille, hän sanoo.
Muovijätettä kerätään vuodessa noin kilo jokaista suomalaista kohden. Ruotsissa lajittelua on tehty pidempään, ja siellä eriteltyä muovia kertyy henkilöä kohden noin kahdeksan kiloa vuodessa.
Jalostamoon saapuva muovi erotellaan koneellisesti eri muovityyppeihin. Osa muoveista pystytään kierrättämään uusien muoviteollisuustuotteiden raaka-aineeksi. Vaikeammin kierrätettävistä muoveista tehdään energiapolttoainetta, jolla tuotetaan sähköä ja lämpöä. Sen avulla korvataan hiilen tai biomassan polttoainekäyttöä.
Sekajätteeseen heitetty muovi puolestaan päätyy lähinnä energiaksi. Jos sattuu asumaan Riihimäen lähellä, sekajätepussi matkaa kyllä muovijalostamolle, jossa pieni määrä sen sisältämästä muovista saadaan kerättyä talteen. Muualla Suomessa sekajäte viedään jätteenpolttolaitokselle.
Myös poltettavaksi päätyvä osuus lajitellusta muovista on huomattavasti puhtaampaa ja paremmin hyödynnettävää kuin sekajätteen seassa oleva likainen muovi.
– Yksittäisen ihmisen kannalta tärkeintä on, että muovit viedään keräysastiaan. Siitä ei saa tehdä itselleen liian vaikeaa, Saarimaa sanoo.
Pvc-muovi ja vaarallisia aineita sisältävät muovikanisterit eivät kuulu muovinkeräykseen, mutta muuten astiaa voi täyttää huoletta.
Kaikki sekajäte ei mahdu Suomeen
Vaikka jätteenpolttoverkosto on Saarimaan mukaan kattava, se ei silti riitä kaiken suomalaisten kotitalouksien sekajätteen käsittelyyn.
Fortumin jalostamoon vuosittain päätyvä 6 000 tonnin muovisatsi kalpenee jo pelkästään ulkomaille matkaavan sekajätevuoremme rinnalla. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomesta vietiin toissavuonna ulkomaille noin 260 000 tonnia jätteitä. Kuormasta noin 50 000 tonnia oli kotitalouksien sekajätettä.
Kotimaisten jätteidenpolttolaitosten kapasiteettipulan takia kotitalousjätettä ja rakennusjätettä viedään Suomesta etupäässä Viroon ja Ruotsiin. Mukana kulkeutuu sekajätteen joukossa olevaa muovia. Perillä lasti käsitellään samalla tavoin polttamalla kuin suomalaisissa jätteenpolttolaitoksissa.
Entäs se Kiina?
On totta, että Kiinaa on vuosien ajan pidetty länsimaisten jätteiden kaatopaikkana. Tämän vuoden alussa Kiina ilmoitti, ettei enää vastaanota muiden maiden jätteitä.
Ympäristöministeriöstä kerrotaan, että muoviongelmasta kärsivät tätä nykyä erityisesti Vietnam, Thaimaa, Malesia ja Indonesia.
– Paunio nosti esiin tärkeän näkökulman, eli että kolmansia maita on käytetty jätteiden kaatopaikkana, Sitran Kari Herlevi sanoo.
Sen sijaan että kierrätystä vähennettäisiin, sitä pitää Herlevin mukaan vahvistaa ja innovoida paremmaksi. Kehittyneessä kiertotaloudessa muovi säilyttäisi arvonsa.
Kiinan asettama tuontikielto on pakottanut monet maat miettimään uusia ratkaisuja siihen, mitä ne jätteilleen tekevät. Saarimaan mukaan kielto sysäsi maailmanlaajuisia kierrätysmarkkinoita oikeaan suuntaan: Euroopan maat kantavat omista jätteistään enemmän vastuuta kuin aiemmin.
Kenen pitäisi toimia?
Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on oleellisen tärkeää, että muovia kierrätetään. Saarimaa nostaa esiin Sitran ja European Climate Foundationin raaka-aineselvityksen, josta käy ilmi, että kierrätetyn muovin hiilidioksidipäästöt ovat noin kymmenesosa uuden muovin päästöistä.
Herlevi ja Saarimaa ovat yhtä mieltä siitä, että vastuu paremmasta huomisesta on ennen kaikkea pakkausten suunnittelijoilla. Jos samassa tuotteessa on yhdistelty eri muovilaatuja sekaisin, sen jalostaminen vaikeutuu. Mutta mitä parempilaatuista materiaalia kierrätykseen saadaan, sitä perusteellisemmin se voidaan uusiokäyttää.
– Muovin kierrätyksen osalta ei olla vielä mitenkään maalissa. Tuotesuunnittelussa pitäisi huolehtia siitä, että kierrätyksestä on hyötyä, Herlevi toteaa.
Saarimaa toivoisi sekä kansalliselle että EU-tasolle lainsäädäntöä, joka pakottaisi yrityksiä tekemään muovipakkauksistaan kierrätettäviä.
– Kierrättäjä voi tehdä materiaalille vain hyvin vähän, jos sitä ei alun perin ole suunniteltu kierrätettäväksi. Siksi olisi tärkeää keskittyä ketjun alkupäähän. Siellä voi vaikuttaa siihen, mitä muoville lopulta tapahtuu.
Juttua varten on haastateltu myös ympäristöministeriön asiantuntijoita.
Juttua muokattu 5.7. klo 12.33: Kiina asetti jätteiden tuontikiellon, ei vientikiellon, kuten jutussa aiemmin luki.
Lue lisää:
"Muovin kierrätyksestä ei kannata tehdä itselleen liian vaikeaa"