Paul Pogba haluaisi vain nauttia. Jalkapallo on hänen silmissään siihen täydellinen väline – alusta nauraa, tanssia ja pitää hauskaa.
Valitettavasti se ei vain käy kaikille.
Jos urheiluun kaivataan persoonia, niin Pogba täyttää yksinäänkin ainakin tusinan virkamiesmäisen seinäruusun luoman tyhjiön. Telegraph-lehti (siirryt toiseen palveluun) on kuvaillut häntä jalkapallon Kanye Westiksi ja osunut naulan kantaan – kyse on omalla tavallaan nerokkaasta jalkapalloilijasta, joka osaa kuitenkin aiheuttaa myös ihmetystä.
24-vuotiaana Pogba elää kovien paineiden keskellä. Hän on Valioliigan historian kallein pelaaja, joka siirtyi kaksi vuotta sitten Manchester Unitediin 105 miljoonan euron summalla. Samasta seurasta hän oli lähtenyt vain neljä vuotta aiemmin ilmaiseksi.
Silloin Pogba oli akatemiapelaaja. Nyt hän on suurennuslasin alla elävä taiteilijasielu.
– Joskus olen huolissani hänestä. Hän on todella nuori ja liika paine voi rajoittaa pelaamista. Paulin pitää saada olla vapaa, nauttia ja hymyillä. Silloin hän on parhaimmillaan. Häneltä odotetaan ihmeitä ja häntä kritisoidaan, jos hän ei tee ällistyttäviä maaleja, mutta Paul ei ole 30 maalin tekijä, entinen joukkuetoveri Patrice Evra sanoi FourFourTwolle. (siirryt toiseen palveluun)
Kaikki kaikessa
US Roissy-en-Brie on täydellinen vastakohta MM-kisojen loistolle. Pariisilaisen lähiön paikallinen seura antaa pikkupojille mahdollisuuden harrastaa muutenkin rakastamaansa lajia.
Keskustan itäpuolelta matkaa metropolin ytimeen on 23 kilometriä. Kadut ovat pullollaan lapsia, jotka pelaavat jalkapallon alkeellisempia muotoja. Maaleina toimivat seinät, pelikavereina muut naapuruston nassikat.
Siellä Pogba kasvoi pienessä kerrostaloasunnossa, johon ahtautuivat vanhemmat, kolme veljestä ja serkut. Yhdessä sängyssä saattoi nukkua viisikin ihmistä. Pogban sanojen mukaan perhe oli ranskalaisittain köyhä, mutta afrikkalaisittain rikas.
Se riitti hänelle.
Tuntikausien pihapelit ja Roissyssa saatu oppi saattoivat olla Pogban näkökulmasta nautinnollisinta jalkapalloa, jota hän koskaan pääsee pelaamaan.
– En välittänyt mistään muusta. Mielessäni oli vain jalkapallo. En ollut kiinnostunut edes tytöistä. Rakastin jalkapalloa. Talomme vieressä oli pieni kenttä, jossa pelasimme päivät pitkät. Jalkapallo oli kaikki kaikessa, hän muisteli Expressille (siirryt toiseen palveluun).
Pogban ensimmäisen oikean seuran toiminta on nyt turvattu vuosikausiksi eteenpäin. Syy siihen on 24-vuotias tähti, jonka siirto kaksi vuotta sitten mullisti lähiöjoukkueen maailman.
Kansainvälisen jalkapalloliiton säännösten mukaan kasvattajaseura saa pelaajan siirtosummasta korvauksen jokaisesta seurassa vietetystä vuodesta. Kyse on prosentin murto-osasta, mikä ei useimmiten tunnu juuri missään. Pogban tapauksessa tilanne on toinen.
105 miljoonan euron siirto Euroopan jättien välillä toi piskuisen Roissyn arvion mukaan seuran kassaan jopa 400 000 euroa. Toiminnassa oli siirron aikaan 30 joukkuetta, joiden kokonaiskustannukset olivat noin 60 000 euroa.
Pogba vierailee lapsuutensa maisemissa tiheään. Siellä hän oli muun muassa juuri ennen kuin matkusti Manchesteriin ensimmäisen kerran kohusiirtonsa jälkeen. Hänelle summa on kuitenkin merkityksetön.
– Unohdin sen viikon jälkeen. Kaikki kuitenkin jaksavat muistuttaa siitä. Kuoleman jälkeen kalliit ja vähemmän kalliit pelaajat päätyvät kuitenkin samanlaiseen hautaan. En mieti asiaa, Pogba huokaisi Esquiren haastattelussa. (siirryt toiseen palveluun)
Ahneiden aikuisten runtelema
Ei todellakaan ole ihme, että euroista puhuminen saa Pogban pyörittelemään silmiään. Hän ei ehtinyt kunnolla edes jättää lapsuuttaan taakseen ennen kuin jalkapallobisnes tunki lonkeronsa lupaavan pelaajan elämään.
13-vuotias Pogba kiinnitti aikoinaan Oulian Tanazeftin huomion. Tämä oli aloitteleva agentti, joka loi vahvan yhteyden toiseen maahanmuuttajataustaiseen ranskalaiseen. Hän työskenteli Le Havressa kykyjenetsijänä ja järjesti Pogballe paikan seuran junioreista. Pestinsä ohella Tanazefti aloitti sivutoimen Pogban henkilökohtaisena neuvonantajana.
Le Havressa Pogban piti nousta ammattilaiseksi, mutta ahneus alkoi ohjata hänen uraansa jo teini-iässä. Ei niinkään oma ahneus, vaan taustavaikuttajan pyrkimys kartuttaa omaa pankkitiliään. Ranskalaisseuran tarjouksen sijaan Tanazeftin vakuutti Pogban lähtemään Manchesteriin. Le Havren mielestä hän oli liian nuori ja jättiseuran juniorikoneisto liian riskialtis valinta peliaikaa ja huomiota kaivanneelle pelaajalle.
Siirto kuitenkin toteutui. Pian sen jälkeen Tanazefti irtisanoutui Le Havresta ja panosti agenttitoimintaan.
Myöhemmin neuvonantaja taivutteli parikymppisen Pogban luovuttamaan hänelle kaupalliset oikeutensa. Sopimus tehtiin 15 vuodeksi ja Pogba saisi vuosittain enintään 33 000 euron korvauksen. Sopimusjakson päättyessä hänen pitäisi vielä maksaa Tanazeftille ja tämän kumppanille miljoonien eurojen korvaukset näiden tekemästä työstä.
Noustessaan huipulle Pogba oli lyöttäytynyt yhteen myös superagentti Mino Raiolan kanssa. Muun muassa Zlatania edustava Raiola päätyi köydenvetoon Tanazeftin kanssa, mutta osti lopulta Pogban oikeudet takaisin. Tanazefti sai rahansa ja Raiola alkoi vuorostaan hyödyntää pelaajan ääretöntä potentiaalia. Hänen todellinen tilipäivänsä koitti kesällä 2016.
Neymarin valtava siirtosumma tuntui viime kesänä älyttömältä. Niin myös Kylian Mbappén. Nämä kaupat olisivat kuitenkin olleet vieläkin uskomattomampia ilman Pogbaa, jonka vaihto Manchester Unitediin alkoi nostaa summia uuteen ulottuvuuteen.
Ihan kuka tahansa ei kävele Andrea Pirlon ja Claudio Marchision kaltaisten legendojen joukkoon ja ota omaa paikkaansa Juventuksen keskikentältä. Pogba siihen pystyi, heti uransa alkuvuosina.
Hehkutetut suoritukset Serie A:ssa saivat muut seurat kuolaamaan ranskalaispelaajan perään. Se puolestaan käynnisti siirtomyllyn, joka dominoi kesän 2016 jalkapallouutisointia. Jokainen mahdollinen vihje tulkittiin merkkinä siitä, miten lähellä kauppa oli.
Raiola pokkasi United-siirrosta 27 miljoonan euron korvauksen. Neljän Juventus-vuoden aikana hän sai italialaisseuralta lisäksi noin kymmenen miljoonaa euroa palkkioita - lähes yhtä paljon kuin Pogba itse. Hän siirsi Pogba-brändin veroparatiisiin ja heti perään neuvotteli varustevalmistajan kanssa lehtitietojen mukaan jopa 40 miljoonan euron arvoisen sponsorisopimuksen.
Pogba on malliesimerkki pelaajasta, johon jalkapallobisnes iskee kiinni jo varhain. Pelaajasta tulee pelinappula, joka pyrkii keskittymään kentällä tapahtuvaan kehitykseen samalla kun ympärillä hierotaan mitä monipuolisimpia kauppoja.
Monta keinoa itseilmaisuun
Lapsenmielinen asenne näkyy kaikkialla. Pogba tunnetaan parhaiten jalkapallotaidoistaan, mutta lähes herkeämättä vaihtuvat hiustyylit tulevat heti perässä.
Hänellä on ollut irokeesi, tai hänen päänsä on ollut lähes täysin kalju. Välillä päätä on koristanut valkea harja, joskus taas Manchester Unitedin tai Ranskan värit.
Ohimoilla on ollut sydämiä, leopardikuviota ja emojeja. Sinne on koristeltu teksti "PogBoom", joksi Pogba kutsuu maaliverkkoja kiduttavaa kaukolaukaustaan.
Kiinalaiset kirjaimet, Batman-logo, aaltoja, tähtiä ja koko värikartan kirjo ovat kääntäneet kamerat kohti huoliteltua pelaajaa. Viime kauden aikana Pogballa oli toistakymmentä erilaista hiustyyliä.
Instagramissa häntä seuraa 24 miljoonaa ihmistä. Hän julkaisee kuvia peleistä ja harjoittelustaan, piirroksia itsestään, ammattilaisten tuottamia videoita, muotilehtien sivuille sopivia kuvia sekä väläyksiä elämästään tähtiloistossa. Joskus vierellä on David Beckham, joskus supersuosittu rap-artisti Stormzy. Joskus vain oma äiti, Pogballe maailman tärkein ihminen.
Hänellä on tapana tanssia maalien ja voittojen jälkeen sekä pukeutua juuri niin näyttävästi kuin ökyrikkaan nuorukaisen voisi kuvitella pukeutuvan. Hän rakastaa rap-musiikkia ja viihtyy artistien seurassa. Lomillaan Pogba rentoutuu eksoottisissa maisemissa tai huvijahtien kansilla.
Tavaramerkkituuletuksesta, hip hop -kulttuurin inspiroimasta däbbäyksestä, tuli niin suosittu, että Pogban päätös lopettaa maaliensa juhliminen samaan tapaan oli itsessään uutinen ympäri maailmaa. Kuvaa däbbäävästä Pogbasta käytettiin jopa ranskalaisen koulun matematiikan kokeessa, jossa pyydettiin tarkastelemaan vartalon muodostamien kolmioiden täydellisyyttä. YouTubessa puolestaan on Pogban tuuletukselle kokonaan omistettuja koostevideoita.
Pogba ilmaisee itseään monella tavalla, mutta keskeinen viesti ei muutu: elämä on tehty nautittavaksi.
Luultavasti hän suhtautuu esimerkiksi kurinalaiseen joukkuetoveriinsa Kylian Mbappéen lämpimästi, mutta pienellä säälillä.
– En osaa näytellä. Kentällä vitsailen ja naureskelen, koska sellainen olen myös kentän ulkopuolella. Pelaan jalkapalloa, koska rakastan sitä. Vapaa-ajalla rakastan elämää. Olemme onnekkaita, kun saamme nauttia tästä kaikesta ja tuottaa iloa niin monille ihmisille. Pystyn siis tekemään muistakin onnellisempia. Nauran, koska olen onnellinen ja rakastan elämistä, Pogba kuvaili Sky Sportsille. (siirryt toiseen palveluun)
Asenteeseen sopii vaikkapa se, miten Pogba yhden huippuottelun jälkeen marssi hetkeäkään harkitsematta keskeyttämään sekä José Mourinhon että Liverpool-valmentaja Jürgen Kloppin tv-haastattelut. Kaikki on sallittua hauskanpidon nimissä siihen asti, kunnes joku tylsä aikuinen tulee torumaan.
Pogba tasapainoilee tämän asian kanssa jatkuvasti.
Yhdeksännumeroinen siirtosumma on hänelle taakka. Siihen vedotaan, kun Pogba vaihdetaan pois kentältä tai jätetään avauskokoonpanon ulkopuolelle. Häntä revitään jatkuvasti kaikkiin suuntiin ja jokaisena kertana pitäisi toimia niin kuin sadan miljoonan euron miehen "kuuluu".
– En ymmärrä, miksi aina puhutaan vain negatiivisista asioista. Kukaan ei sano mitään, kun tanssin tehtyäni maalin. Ongelmia syntyy silloin, kun tanssin tappiollisessa ottelussa. Sillä ei kuitenkaan olen väliä. Jatkan näin. Jotkut sanovat minua showmieheksi, mutta olen vain oma itseni. Haukkukaa tai ylistäkää, hymyilen aina. En muutu, ja se tekee minusta Paul Pogban, pelaaja lupasi lehdistötilaisuudessa MM-kisojen aikana.
Hän on ymmärrettävästi saanut tukea hengenheimolaisilta. Zlatan Ibrahimovic muun muassa sanoi kriitikoiden vain kadehtivan taitavaa ja kallispalkkaista tähteä. Samalla ruotsalainen suoraan nimesi Pogban maailman parhaaksi keskikenttäpelaajaksi.
Monikäyttöisyyden haaste
190-senttisenä ja 80-kiloisena pelaajana Pogba on fyysisesti vahva, mutta erottuu silti ensisijaisesti taidoillaan. Hänellä on mahdollisuus viedä puolustavaa pelaajaa kuin pässiä narussa harhautuksillaan ja sitten sännätä karkumatkalle nopeilla jaloillaan. Pogba osaa hämmästyttää ja Juventuksen kolmen pelaajan keskikentällä erityisvapauksia saaneella visionäärillä riitti vaihtoehtoja pelata pallo eteenpäin.
Usein hän onkin yksi kentän rikotuimmista pelaajista. Se on ymmärrettävää jo hänen roolinsakin takia, sillä useimmiten hän saa pallon keskellä kenttää muiden pelaajien siirtyessä kohti pelin hyökkäävää vaihetta. Maltillaan pallon kanssa Pogba myös kutsuu vastapelaajia rikkomaan häntä.
Pogba on joukkueelleen hyödyllinen ilman kymmenien metrien kuljetuksia, maalivahdin haastavia laukauksia tai ratkaisevia syöttöjä. Lähes väistämättä häneltä kuitenkin odotetaan juuri niitä.
Näin on käynyt Unitedissa, missä Valioliigan ensimmäisen - ja yhä ainoan - yli sadan miljoonan euron hankinnan otteita analysoidaan millintarkasti. Jos Pogba ei tuota hetkiä, joita voidaan kelailla illan koosteissa, hänet nähdään herkästi epäonnistujana. Mourinhon taktiset valinnat eivät kuitenkaan ole erityisemmin tukeneet luovan Pogban ominaisuuksia.
- Minua pitäisi arvioida keskikenttäpelaajana, mutta silti minua verrataan kymppipaikan pelaajiin ja hyökkääjiin. Pystyn mihin tahansa, mutta jos valmentaja vaatii pysymään puolustavana keskikenttäpelaajana, mahdollisuuteni ovat vähissä. Pitäisikö minun valita median ja valmentajani kuuntelemisen välillä, Pogba ihmetteli RTL:lle. (siirryt toiseen palveluun)
Kritiikin keskelläkin kaikki kyllä tiedostavat, että Pogballa on tiettyjä ainutlaatuisia ominaisuuksia. Suurin kysymys on kuitenkin se, miten ne saataisiin esille. Nykyisin hänellä on taipumusta yltää huippusuoritukseen yhdessä ottelussa, mutta jäädä täysin näkymättömäksi seuraavassa.
Ranskan maajoukkueessa hän on usein saanut toteuttaa itseään vapaammin, vaikka esimerkiksi EM-kisoissa kaksi vuotta sitten hänet asetettiin taas syvemmälle. Silloinkin Pogbaa kritisoitiin tehojen puutteesta - hänen monikäyttöisyytensä on valmentajalle hyödyllinen ase, mutta yleisön silmissä maaleja pitäisi syntyä roolissa kuin roolissa.
Parhaimmillaan Didier Deschamps tuo hänestä paremmin esille sen iloisen tanssijan, jota Mourinhon työmaa ei halua vapauttaa. Maajoukkueessa ajoittain tarjoiltu vapaampi ja hyökkäävämpi rooli muistuttaa sitä, jossa Pogba säkenöi Juventus-vuosinaan osana torinolaisten raudanlujaa keskikenttäkaartia.
Pogballa olisi varmasti kaikki edellytykset sopeutua Mourinhon tarpeisiin, mutta samalla hän saattaisi uhrata tärkeimpiä ominaisuuksiaan. Jälleen kerran tullaan huippujalkapallon karuun totuuteen: Pogban seikkailijasielu kituu, kun muut sanelevat hänen toimintaansa omien etujensa mukaisesti.
- Jalkapallon pitää olla hauskaa. Se alkoi hauskanpitona, joten miksi sen pitäisi muuttua, kirkassilmäinen ranskalainen kysyi ESPN:n haastattelussa. (siirryt toiseen palveluun)
"Ihmiset ovat aina soittaneet suutaan"
Kauneimmillaan Pogban pelaaminen on jalkapallobalettia. Hän kykenee pyssyttämään maaleja tai antamaan linjoja murtavia syöttöjä. Pienessä tilassa iso mies on ketterä ja eksyttää vartijansa nopein askelin, täydessä vauhdissa Pogba suorastaan harppoo pitkillä jaloillaan cristianoronaldomaiseen tapaan.
Jostain syistä Manchester Unitedin on kuitenkin haastavaa saada hänestä irti parhaita puoliaan.
Pogba vietti aikoinaan kaksi vuotta Unitedin akatemiassa, mutta kyllästyi odottamaan vuoroaan päästä edustusjoukkueeseen. Hän teki sopimuksen Juventukseen jo hyvissä ajoin ennen United-sopimuksensa päättymistä. Sir Alex Fergusonin mukaan Pogbalta puuttui kunnioitusta jättäessään brittiseuran taakseen, mutta United joutui nöyrtymään.
Neljä vuotta myöhemmin seura hankki ilmaiseksi menettämänsä pelaajan takaisin jätti-investoinnilla. Tälläkään kertaa hän ei näytä pääsevän punapaidoissa täysin oikeuksiinsa.
Timanttikorvakorujen, kaikenkirjavien kuontaloiden ja miljoonien keskellä on silti yhä nöyrä poika, jonka hymy ei hyytynyt betoniviidakossa pelaillessa. Vielä sitä ei ole saatu hyydytettyä ammattikentilläkään, mutta kankeat normit ja tähtitieteelliset odotukset eivät vastaa Pogban henkilökohtaista visiota elämästä jalkapallotähtenä.
Hänen isänsä - eli Pogba-aakkosissa "PogDaddy" - toi perheen Guineasta Ranskaan 1990-luvun pakolaisvirran mukana ja ennätti nähdä poikansa nousun jalkapallon huipulle ennen kuolemaansa viime vuonna. Myös kaksi vanhempaa lasta pelaavat ammatikseen.
Pikkuveli on kuitenkin kivunnut uusiin sfääreihin tehdessään Pogba-brändistä maailmanlaajuisen ilmiön. Konservatiivien silmissä hän on riski, potentiaalinen skandaali, ja ulkonäköönsä pelaamisen kustannuksella keskittyvä primadonna.
Pogba itse kuitenkin vain haluaa olla aito - ja nauttia siitä.
- Ihmiset ovat aina soittaneet suutaan. Tiedän olevani onnekas, koska moni haluaisi olla paikallani. Nuorena en ehtinyt nähdä ystäviäni, koska harjoittelin koko ajan. En nähnyt perhettäni, koska lähdin toiseen maahan. Olen tehnyt monia uhrauksia, enkä ole valmis antamaan periksi, Pogba sanoi Esquirelle.
Lue myös