Pienen punaisen mummonmökin ympärillä kasvavat sulassa sovussa omenapuut, yrtit ja kukat. Pihan reunassa on suuri tammi, jonka varjossa Winston-koira seuraa tarkasti emäntänsä puuhailua.
Tämä paikka vei Oulun Äimäraution siirtolapuutarhan puheenjohtaja Piia Väyrysen sydämen saman tien. Nyt nainen odottaa jo kovasti oman puutarhan basilikan ja tomaattien kasvua, jotta saisi loppukesästä nauttia tomaatti-mozzarellasalaattia.
– Tänne pääsee kaupungissakin asuva helposti vaikka joka päivä. Eikä tarvitse rahdata autoa täyteen tavaraa aina perjantaina ja lähteä ajamaan mökille.
Väyrysen mukaan harrastus on palkitsevaa, mutta tärkeintä ei ole määränpää vaan koko prosessi. Jos puutarhakärpänen pääsee puraisemaan, ehtii kesäpöytään kasvattaa Väyrysen mukaan vielä monenlaista.
– Tillit, monet yrtit, herneet, salaatit ja rucola ehtivät vielä oikein hyvin kasvamaan. Retiisiäkin pystyy kasvattamaan koko kesän. Ja miksei myös ämpäripottuja.
Ruoka on elämys
Tänä päivänä puhtaus ja jäljitettävyys ovat entistä tärkeämpiä arvoja ruuan valinnassa. Kuluttajien tietoisuus on kasvanut ja siksi myös hyötykasvien viljely omaan käyttöön on lisääntynyt.
Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Uski on huomannut, että tyypillisten harrastajien eli 50–64-vuotiaiden naistenlisäksi joukkoon ovat kipuamassa myös nuoret ja kaupunkilaiset.
– Kaupunkiviljelykulttuuri kasvaa ja laajenee koko ajan. Se on vielä aika nuorta täällä meillä Suomessa. Muualla maailmassa sitä on tehty jo pidempään.
Pienelläkin palstalla tai jopa parvekkeella on mahdollista kasvattaa monenlaisia lajeja. Perunat, salaatit ja kirsikkatomaatit kypsyvät helposti parvekkeella ja sieltä niitä on helppo ottaa mukaan ruuanlaittoon.
– Voimavihreäteli paljon lehtivihreää, vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiineja sisältävät kasvit sekä mausteyrtit ovat suosittuja, koska niistä saadaan ihania erilaisia makuja. Voimavihreistä salaatit ja lehtikaalit ovat sellaisia, joita voi helposti napata vaikka oman viherpirtelön joukkoon.
Erilaiset trendit näkyvät myös viljelyssä. Monen väriset porkkanat ja perunat ovat ihastuttaneet kaupan hyllyillä jo viime syksynä. Nyt värien rinnalle on noussut myös erilaisia makuja. Rohkeimmat voivat kokeilla suklaan tai greipin makuista minttua tai vaikkapa kolayrttiä. Uski kokeilee itse parhaillaan yrttiä, joka maistuu sieneltä.
– Niitä voi käyttää maustamiseen esimerkiksi leivän päällä tai sitten ruuan joukossa. Kola ja greippi käyvät hyvin esimerkiksi veden maustamiseen. Vain mielikuvitus on rajana!
Kesä on lähiruuan kulta-aikaa
Omalta pihalta saatu ruoka on lähiruokaa parhaimmillaan. Jos viherpeukaloa ei kuitenkaan löydy, saa lähiruokaa useilta eri kanavilta monilta eri tuottajilta. Luonnonvarakeskuksen tutkija Jaana Kotro kertoo, että lähiruokaa suositaan, koska se koetaan tuoreeksi ja laadukkaaksi ja näin tiedetään, että tuotto menee suoraan tuottajalle eikä muille välikäsille.
– Lähiruuan hankkimiseen on usein kuitenkin käytetty enemmän vaivaa kuin siihen, että se on käyty ostamassa marketista. Ruuan tarina ja tuottaja tiedetään.
Lähiruuasta maksetaan joissain tapauksissa korkeampaa hintaa kuin markettituotteista. Kotro pohtii, että sitä kautta ruokaa ehkä myös arvostetaan enemmän. Ruokaa käytetään kunnioittavasti, eikä sitä heitetä hukkaan.
Kotron mukaan, ruoka on usein olennainen osa vapaa-ajan viettoa sekä lomailua ja siihen halutaan panostaa kunnolla. Itse kasvatettua ja suoraan tuottajalta haettua ruokaa yhdistää ateriaa varten nähty vaivannäkö.
– Mitä lähempää ruuan tuotantoa pääsee näkemään, tai jopa itse tuottamaan, lisää se elämystä. Olipa kyseessä parvekekasvatus tai palstakasvatus.
Se kielii Kotron mielestä siitä, etteivät ihmiset ole vieraantuneet ihan täysin ruuan tuotannosta, vaikka yhä kauempana monet meistä siitä ovatkin.