Jukka Parkkinen – taiteilijanimeltään JP Whistler – on vihellyksen maailmanennätysmies.
Trubaduurina esiintyvä Parkkinen ilmoittautui viime vuonna kansainväliseen tv-formaattiin nimeltä “Tähän aikaan ensi vuonna”. Ohjelmaa kuvataan 14 muussakin maassa ja sen ideana on, että osallistuja asettaa itselleen tavoitteen, joka on tarkoitus saavuttaa vuodessa.
Kimmoke tavoitella viheltämisen maailmanennätystä tuli halusta olla jossakin asiassa maailman paras.
– Laulajia on niin kauhean paljon, joten halusin keskittyä viheltämiseen. Tajusin olevani muita parempi siinä jo nuorena, kun seurasin tunnettuja viheltäjiä muun muassa Kiinasta, Japanista ja Amerikasta, Parkkinen muistelee. Eniten viheltämisen saloihin inspiroi Roger Whittaker, jota mies pitää edelleen esikuvanaan.
Työtä, tuskaa ja taistelua
Ennätyksen suorittamiseen oli ehdolla useita paikkoja ja tapahtumia, mutta tuotantoyhtiö päätti lopulta rakentaa väliaikaisen studion Kouvolan Korialle käytännön syistä. Seurakunnan tilat soveltuivat ennätysjahtiin parhaiten, sillä yli vuorokauden vaativiin kuvauksiin tarvittiin paikka, jossa esimerkiksi hälytykset saatiin suljettua yön ajaksi häiritsemättä muuta toimintaa.
Parkkinen aloitti viheltämisen 24.10. kello 10. Läppärillään hänellä oli valmiiksi 230 kappaleen verran taustamusiikkia. Lisäksi hän vihelsi sävelmiä virsi- ja laulukirjoista, jotka hänellä oli mukanaan. Suoritusta valvoi kuvaajan ja ohjaajan lisäksi erikseen nimetty valvoja, joka seurasi viheltäjää pakollisille wc-käynnellekin.
Parkkinen ei ollut ennen ennätysyritystään koskaan viheltänyt yli neljää tuntia. Nytkin juuri neljän tunnin kohdalla alkoi kurkkukipu. Limakalvojen kostuttamiseen auttoi hunaja, jota hän lipoi pienestä purkista. Lihasten puutumiseen taas auttoi kävely ulkoilmassa sekä tanssi- ja jumppaliikkeet.
– Kyllä se oli työtä, tuskaa ja taistelua. Vuosikymmenien kokemuksesta oli apua, Parkkinen summaa viime syksyn suoritustaan.
Maailmanennätyksen tavoiteajaksi JP Whistler oli asettanut tasan 26 tuntia. Kun valvoja ilmoitti edellisen ennätyksen rikkoutuneen, liikutus iski ja kovaa.
– Aika tuli täyteen ja vaikka olin pyytänyt etteivät muut puhuisi mitään, he alkoivat onnitella. Lopulta jalat pettivät alta. Luhistuin maahan ihan konkreettisesti ja itkin, viheltäjä muistelee. Hän pystyi jatkamaan viheltämistä vielä kymmenisen minuuttia ennen kuin purskahti itkuun.
Kello pysäytettiin 25. lokakuuta kello 11:42. Kirjoihin ja kansiin lyöty uusi ennätysaika on nyt 25 tuntia ja 42 minuuttia.
Musiikkia kaiken aikaa, jo nuoresta pitäen
Kouvolan Kuusankoskella asuvan Parkkisen musiikkiura alkoi 14-vuotiaana, jolloin hän perusti ensimmäisen bändinsä Moriahin. Hengellistä musiikkia esittänyt kokoonpano esiintyi seurakunnan tilaisuuksissa. Parkkisen instrumentti oli kitara.
Kitaransoiton Parkkinen opetteli itsekseen, mutta klassista laulua hän on opiskellut.
Keikoillaan hän tosin laulaakin. Noin puolet on vihellystä, puolet laulua. Hengitystekniikka on molemmissa lajeissa sama, äänen on tultava syvältä palleasta. Tällä hetkellä trubaduuri JP Whistler esiintyy noin kerran viikossa.
Klassisen laulun opiskelusta on ollut hyötyä viheltämisessä. Parkkisen mukaan hengittämisen lisäksi on tärkeää keskittyä koko kropan rentouteen ja suun limakalvojen huoltamiseen esimerkiksi hunajalla.
Roger Whittaker on joskus vitsaillen vastannut viheltämisen olevan helppoa. Riittää kun huulet laittaa mutrulleen ja viheltää. Parkkisen mukaan huulilla on kuitenkin paljon luultua pienempi merkitys vihellyksessä.
– Ääni tulee kielen liikkeistä. Kieli muotoilee äänenkorkeudet ja sävyt.
Kappaleet Parkkinen oppii omien sanojensa mukaan helposti. Nuotinluku onnistuu auttavasti, mutta sävelkulut tarttuvat mieleen paremmin korvakuulolta. Viheltäjällä on erittäin tarkka sävelkorva ja toisten epävireiset tapailut ärsyttävät tätä suunnattomasti.
Kotona ärsyyntyjä on usein vaimo, joka tuumaa viheltelyä olevan joskus liikaakin. Parkkinen myöntää, että hänen on usein vaikeaa olla tarttumatta vaikkapa radiosta kuulemiinsa melodioihin.
Kristillinen motoristi
Trubaduurina esiintymisen lisäksi JP Whistler viettää eläkepäiviään.
Viheltäminen onnistuu myös toisen rakkaan harrastuksen parissa. Hän harrastaa moottoripyöräilyä ja kuuluu kristilliseen moottoripyöräkerho Gospel Ridersiin. Kerho on perustettu vuonna 1980 ja siiheen kuuluu Suomessa noin 960 jäsentä. Parkkinen toimii tätä nykyä kerhon Kaakkois-Suomen aluevastaavana.
Seuraava etappi moottoripyöräilyn tiimoilta on matkustaa Espanjaan sikäläisen kerhon kymmenvuotisjuhlallisuuksiin. Musiikki kulkee mukana pyöränkin selässä.
– Siinä on hyvää aikaa vihellellä kypärän sisällä ja käydä kaikkia kuvioita läpi, vaikkei sitä kyllä kukaan kuule, myhäilee Parkkinen.
Maailman paras
Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain uutta, ehkä omien kappaleiden julkaisemista. Viitisenkymmentä itse sävellettyä kappaletta odottaa päivänvalon näkemistä JP Whistlerin pöytälaatikossa.
Käyntikortissaan Parkkinen ilmoittaa tekevänsä myös lähimmäis- ja rukoustyötä. Hän vierailee muun muassa sairaaloissa tapaamassa potilaita ja piristämässä heitä musiikillaan.
– Maailmanennätysrupeaman jälkeen vihellys ei kyllä oikein maistunut pariin kuukauteen, mutta nyt jatkan taas normaalisti esiintymisiäni, kertoo JP Whistler hymyillen.