Alussa olivat Kiinteistömaailma, Instagram – ja Roni.
Opintojensa loppusuoralla oleva nuorimies käynnisti ensimmäisen työpäivänsä julkaisemalla somepäivityksen ja päättämällä, että tekee vastedes niin joka päivä.
Suunnitelmallinen brändityö alkoi samaan aikaan työuran kanssa, ei hetkeäkään aiemmin. Yliopistossa sitä ei olisi katsottu ihaillen vaan halveksien.
– En halunnut olla se henkilöbrändäävä äijä kauppiksen käytävillä, Roni Arvonen toteaa.
“Henkilöbrändäävästä äijästä” tuli kuitenkin opiskelijayhteisön silmätikku. Anonyymit kommentoijat kävivät välillä todella ilkeiksi.
– Kyllä siitä tuli sellanen fiilis, että mitä jos antaisin brändäyksen olla.
Lopettamisen sijaan Arvonen jatkoi aktiivista henkilöbrändäämistä. Nyt hän arvioi saavansa puolet asiakkaistaan sosiaalisen median kautta. Arvosella on noin 1300 Twitter-seuraajaa ja yli 500 kontaktia LinkedInissä.
Pari nimetöntä vihakommenttia Arvonen on tallentanut kännykkänsä muistioon motivoinniksi. Niiden kirjoittajille hän vielä näyttää.
Jos asiantuntija ei tuo tietotaitoaan esiin, mitään asiantuntijaa ei tavallaan ole olemassa, koska kukaan ei tiedä hänen osaamisestaan.
Taru Tammikallio
Henkilöbrändi selviää, kun poistut huoneesta
Henkilöbrändiä ei ole vain Roni Arvosella ja häntä kuuluisammilla somevaikuttajilla, vaan ihan jokaisella. Uramedia-sivuston perustaja, sisällöntuottajana ja toimittajana työskentelevä Taru Tammikallio kiteyttää henkilöbrändin olevan sitä, mitä ihmisestä puhutaan, kun tämä ei itse ole paikalla.
Henkilöbrändi tarvitsee yleisön, näkyvyyttä ja tunnettuutta. Siksi sosiaalinen media on kätevä väylä sen rakentamiseen.
– Jos kerrot työhaastattelussa osaavasi tätä ja tuota, ja edessäsi istuvat henkilöt ovat ainoat jotka sen tietävät, se ei ole mikään brändi, Tammikallio määrittelee.
Vahva mielikuva persoonasta ja erityisalasta ei synny vain sillä, että luettelee vahvuudet kysyttäessä. Tammikallion mukaan henkilöbrändin muodostuminen vaatii asiantuntemuksen jakamista aktiivisesti.
– Jos asiantuntija ei tuo tietotaitoaan esiin, mitään asiantuntijaa ei tavallaan ole olemassa, koska kukaan ei tiedä hänen osaamisestaan.
Netissä julkaistu sisältö ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, sillä jokainen aivan tavallinen kohtaaminen luo mielikuvia. Kanssaihmiset hämmentyvät, jos arkielämän työkaveri ja hänen somebrändinsä ovat kuin päivä ja yö.
Leijonanosa henkilöbrändistä koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan työporukassa käyttäytymisestä. Silti brändissä korostuvia asioita voi suunnitella kuin markkinoille lanseerattavaa tuotetta.
– Ei voi olla kaikkea kaikille, koska silloin ei puhuttele ketään. Pitää valita tietty kohderyhmä, jonka ongelmia ratkaiset ja joka voi samaistua sinuun, Tammikallio sanoo.
Äänessä oleminen ujostuttaa
Roni Arvonen vertaa henkilöbrändäyksen aloittamista käsivaihteisella autolla ajamisen opetteluun. Ottaa aikansa, ennen kuin homma on hallussa ja tuntuu luontevalta.
– Olen aika introvertti luonne, joten alussa tuntui tosi epämukavalta painaa eetteriin jotain sellaista, mitä kukaan ei ole koskaan pyytänyt.
Henkilöbrändin rakentaminen tulee harvalle luonnostaan. Suomalaiseen kansanluonteeseen se ei varsinkaan istu. Jämptejä ammattilaisia on yritetty herätellä esittelemään osaamistaan esimerkiksi viisi vuotta sitten julkaistussa Asiantuntija epämukavuusalueella -kirjassa, mutta tuloksia ei vielä hurjasti näy.
Someviestintään ja sisältömarkkinointiin perehtyneen Tammikallion mielestä Suomessa olisi paljon tilaa uusille, vahvoille asiantuntijabrändeille.
– Täällä ollaan ehkä liian vaatimattomia tuomaan omaa osaamista esille. Pelätään pöyhkeilijän ja leveilijän leimaa ja sitä, ettei ole tarpeeksi hyvä, hän sanoo.
Kuka mua kehuis, jos en mä itse?
Roni Arvonen
Tunteet ja huomio herätetään samalla iskulla
Onnistumisten esittely tuntuu Arvosesta edelleen vaivaannuttavalta. Silti hänen somejulkaisuissaan vilisee mainintoja miljoonakaupoista ja myyntivoitoista. Miksi?
– Sanovatpa ihmiset mitä tahansa, he haluavat saada asunnoistaan parhaan mahdollisen hinnan. Koska välittäjän palkkaaminen maksaa, pitää näyttää, että rahalle saa myös vastinetta. Ihmiset ei anna kotejaan sun myytäväksi jos et näytä euroja, ja kuka mua kehuis, jos en mä itse? hän toteaa.
Arvonen perustelee hehkutuspäivitykset itselleen myös sillä, että ne herättävät ihmisissä tunteita. Ja tunteet, ne ovat kaikki kaikessa.
– Myönnän, että provosoin ja yksinkertaistan. Mutta on pakko tehdä niin! Jos kirjoittaisin yhteen postaukseen kaikki mahdolliset näkökulmat, se olisi sikatylsää luettavaa.
Provokaatio muuttuu promootioksi siinä vaiheessa, kun joku kommentoi päivitystä ja tulee samalla nostaneeksi sen kaikkien seuraajiensa nähtäville.
– Mitä äänekkäämpi keskustelu syntyy, sitä enemmän saan seuraajia ja sitä kautta puhelinsoittoja, Arvonen toteaa.
Bloggaaja vai kiinteistönvälittäjä?
Tammikallio uskoo, että henkilöbrändien merkitys on kasvamaan päin. Yritykset ovat nimittäin huomanneet, että mielikuva koko firmasta kirkastuu, jos siellä työskentelee vahvoja henkilöbrändejä. Tavalliset ihmiset ovat samaistuttavampia kuin kasvottomat organisaatiot.
– Niin kutsutut työntekijälähettiläät tuovat yrityksen asioita ja palveluja esille omissa kanavissaan ja omalla tyylillään. Se on aitoa ja kiinnostavampaa kuin markkinointiviestit yrityksen somekanavissa, Tammikallio sanoo.
Henkilöbrändien arvostus voi heijastua työntekijän palkkaan ja suojella häntä irtisanomisilta tai poikia kokonaan uusia työtarjouksia. Sekä Tammikallio että Arvonen ovat saaneet henkilöbrändäyksen avulla leipää pöytäänsä ja paljon uusia tuttavuuksia verkostoonsa.
Mutta panostusta se vaatii: Arvonen tekee töitä omien sanojensa mukaan 70 tuntia viikossa. Someen kuluu päivittäin tunti tai pari. Alussa Arvonen valokuvasi julkaisujaan varten itse, nyt se homma on ulkoistettu toisille.
Tavoite olisi, että uusia kuvia otettaisiin joka päivä. Ja sisällön pitää olla tiptop.
– Jätän huomattavan määrän kaverien ottamia kuvia julkaisematta, jos ne ovat huonolaatuisia.
Tämähän kuulostaa melkein bloggaajan arjelta!
– Sitä se periaatteessa onkin, Arvonen naurahtaa.
Toisinaan joku pysäyttää hänet kadulla morjestaakseen.
Tiedon puute ei estä brändäämistä
Tammikallio on joskus pohtinut, voisiko niukasti osaava ihminen saada äänensä kuuluviin asiantuntijana, jos on onnistunut itsensä brändäämisessä hyvin. Arvosen mielestä voi. Kunhan vain on rehellinen, on ihan okei olla tietämätön. Uran alussa jokainen on enemmän tai vähemmän noviisi.
Hän itse aloitti henkilöbrändille sopivan someaktiivisuuden heti uransa alussa, vaikka tehtyjen kauppojen, vastaanotettujen tarjouksien ja myytävien kohteiden määrä oli nolla.
– Silti postailin vaan jotain, kerroin oppimistani asioista sitä mukaa kun niitä kertyi. Oli tärkeää päivittää jotain vaan, jotta jengi tietää, että mä teen.
Muita kiinteistönvälittäjiä Arvonen ei seuraa somessa juuri lainkaan, koska hän ei tahdo tehdä samanlaista sisältöä kuin toiset. Kopiointi tai persoonattomuus olisivat pahoja mokia.
– Mulla on ollut ohjenuoria, että sisällön pitää olla laadukasta, vaihtelevaa, hauskaa, asiantuntevaa ja tulosta tuottavaa.
Pieni provosointi ja ylpeys onnistumisista on sallittu. Yhtä asiaa Arvonen silti arastelee.
– “Olen asiantuntija” – en uskalla sanoa sitä vieläkään, teot kertovat paljon enemmän. Kerron mitä teen ja ihmiset saavat itse päättää, olenko mä asiantuntija.
Lue myös:
Keskustele: Hoikkuudesta on tullut osa työntekijän kyvykkyyttä