Vielä muutamia vuosia sitten bändin perustaminen oli se, mistä musiikin tekeminen useimmiten lähti liikkeelle. Soittokaverit kerättiin luokkakavereista tai laitettiin lehteen tai nettiin ilmoitus, että nyt haetaan basistia tai rumpalia bändiin. Jos lukee minkä tahansa rock-bändin historiaa, näistä lähtöasetelmista ollaan lähes poikkeuksetta lähdetty soittohommiin.
Hyvin harva tulee enää liikkeeseemme pohjalta ”Iskä ja äiti, haluaisin rumpusetin tai sähköbasson”.
Aku Romppainen, soitinmyyjä, F-musiikki
– Bändejä toki perustetaan edelleen, mutta muutos yksilöllisempään musiikin harrastamiseen, tekemiseen ja tuottamiseen on eittämättä käynnissä, sanoo myymäläpäällikkö Aku Romppainen Helsingin F-Musiikista.
Myös bändi käsitteenä on muuttumassa: bändi ei enää välttämättä tarkoita perinteistä kitara, basso, rummut, laulu -komboa.
Muutoksen voi nähdä Suomen musiikkibisneksessä esimerkiksi vertailemalla suomalaisten kesäfestivaalien esiintyjäkaartia viimeisen viidentoista vuoden aikana. Orgaanisilla soittimilla operoivat yhtyeet ovat vähentyneet huomattavasti.
Millä tavalla tämä näkyy soittimien myynnissä?
– Meillä myydään musiikkiohjelmistoja, midi-koskettimia ja muita kotistudion rakentamiseen tarvittavia työkaluja jatkuvasti enemmän. Akustisten rumpujen, eli ihan perinteisten rumpusettien myynti on esimerkiksi laskussa, sanoo Timo Laukkonen DLX-musiikista.
Rumpusettien myynnin laskua voidaan selittää sähkörumpujen suosion nousulla ja toisaalta akustisen rumpusetin epäkäytännöllisyydellä.
– Rumpusettiä ei viitsi kerrostalossa, eikä usein rivitalossakaan paukutella, treenikämpän hankkiminen on vaivalloista ja toisaalta sähkörumpujen jälleenmyyntiarvokin on todella hyvä, sanoo myymäläpäällikkö Aku Romppainen Helsingin F-Musiikista.
Kotistudioiden laitteet ja ohjelmistot ovat hinnoiltaan huomattavasti huokeampia kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Kynnys tuottaa itse musiikkia ja päästä peliin mukaan on alempi kuin ennen.
– Bändi-yksikköä ei enää välttämätä tarvita, kun halutaan alkaa tuottaa itse musiikkia. Kaiken voi tehdä nykyään yksin kotona, toteaa myymäläpäällikkö Aku Romppainen Helsingin F-Musiikista.
Sähkökitaran valta-asema horjuu
Ensimmäiset sähkökitarat kehitettiin jo 1930-luvulla, mutta suuren läpimurron soitin teki 1950-luvulla rock-musiikin tunkeuduttua koko maailman tajuntaan. Sähkökitara on ollut noista ajoista lähtien populaarimusiikin ehdoton ykkönen, soitinten ylivoimainen kuningas. Sukupolvet toisensa jälkeen ovat ihannoineet taitavasormisia idoleitaan, hankkineet omat keppinsä ja harjoitelleet riffit, kompit ja soolot.
Viime vuosina ohjelmointi ja elektronisuus ovat ottaaneet yhä suurempaa sijaa populaarimusiikissa ja vanhan liiton kitarasankaruus on häviämässä historiaan. Pop-musiikki ei ole enää kitaravetoista. Suomen suurimmassa soitinliikkeessä, F-musiikissa, ei kitaroiden myynnissä näy kuitenkaan dramaattista laskua.
– Sähkökitaroita myydään hieman vähemmän kuin vaikka viisi vuotta sitten, mutta toisaalta pienikoppaisemmat teräskieliset akustiset kitarat ovat tällä hetkellä todella suosittuja ja myytyjä, sanoo F-musiikin tukku –ja hankintapäällikkö Pauli Ylhäinen.
Pääosin internetissä toimivassa Thomann-soitinliikkeessä on myös havaittu pientä muutosta kitaroiden myynnissä. Thomannilla on yrityksen ilmoittaman tiedon mukaan maailmanlaajuisesti yli 5 miljoonaa rekisteröityä asiakasta ja se on hyvin suosittu Suomessa.
– Sähkökitaroiden myynnissä ei ole tapahtunut merkittävää laskua viime vuosina, mutta ei kasvuakaan. Kitaratuotteissa suurta kasvua on ollut efektipedaaleissa ja muissa kitaravarusteissa, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Hans Thomann Jr.
Kun isoisä Landolan osti
Nailonkielinen Landola ei olekaan enää ensisoitin, jota se ehdottomasti oli vielä kymmenen vuotta sitten.
– Tätä voi osaltaan selittää klassisen musiikin harrastajien väheneminen. Useat artistit, kuten Ed Sheeran ja monet muut artistit ja youtube-tähdet esiintyvät usein teräskielisen akustisen kitaran kanssa. Esikuviltahan nämä trendit usein tulevat, arvioi Ylhäinen.
Toisessa suuressa soitinliikkeessä, DLX-musiikissa, on havaittu sama trendi. Sähkökitaroiden osalta ostajat ovat siirtyneet klassikoihin, eli ns. vintagekamaan.
– 2000-luvun taitteessa suurimman metallibuumin keskellä hevikepit ja mallintavat vahvistimet olivat todella suosittuja. Tällä hetkellä suosittuja ovat klassikkomallit, kuten telecasterit, stratot ja les paulit. Vahvistinpuolella putkivehkeet ovat suosittuja, kertoo soitinmyyjä Timo Laukkonen DLX-musiikista.
Kitara soittimena ei ole siis häviämässä minnekään, vaikka kitarasankaruus ilmiönä on valjuuntunut. Kaikki haastateltavat arvioivat yhdeksi kitaran suosion avaimeksi soittimen käytännöllisyyden. Kitara on helppo kantaa mukana ja se on aina vaivatonta ottaa syliin jos haluaa tapailla sointukulkua tai melodiaa.
Ukulelen myynti on noussut räjähdysmäisesti. Se on syrjäyttänyt osaltaan nailonkielisen kitaran.
Pauli Ylhäinen, tukku -ja hankintapäällikkö, F-Musiikki
Rytmiryhmä kateissa
Uusien soittimien myynnin määristä ei voida vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä soittajien lukumäärään, mutta hyvän kuvan se kuitenkin antaa meneillään olevista trendeistä.
– Basistit ovat häviämässä. Meillä on liikkeen valikoimassa 108 sähkökitaraa ja sähköbassoja 30. Sama näkyy rummuissa. Hyvin harva tulee enää liikkeeseemme pohjalta ”Iskä ja äiti, haluaisin rumpusetin tai sähköbasson”, sanoo Helsingin F-musiikin myymäläpäällikkö Aku Romppainen.
Helsingin Pop & Jazz konservatorion perusopetuksen hakijamäärät ovat laskeneet viimeisten vuosien aikana, mutta hakijoiden laatu ei ole kärsinyt.
– Kokeilijoita on nykyisin vähemmän ja sellaisia wannabe-rokkikukkoja. Ne, jotka meille hakevat, ovat musiikkiharrastuksensa kanssa hyvällä tavalla tosissaan, sanoo konservatorion apulaisrehtori Juha Kataja.
Instrumenttiopintojen puolella löytyy yhtäläisyyksiä musiikkiliikkeiden myynnin kanssa, mutta myös eroavaisuuksia.
– Basistit ovat tosiaan hävinneet kokonaan, tämä trendi on jatkunut jo yli 10 vuotta. Mutta toisaalta 9-11-vuotiaiden keskuudessa rummut on tosi suosittu instrumentti. 13-20-vuotiassa rumpaleita ei juurikaan ole, kertoo Kataja.
Muiden bändi-instrumenttien kohdalla Kataja ei näe suurta vaihtelua. Kitara ja syna/piano ovat edelleen suosittuja instrumentteja.
– Musiikkiteknologian suosio on noussut, eli kyllä meilläkin nämä trendit näkyvät. Tosin näilläkin nuorilla on aina instrumenttiopinnot ykkösenä ja musateknologia menee siinä sivussa, summaa Kataja.
