Hellekesä nostaa hikeä pintaan, ja sen haistaa. Hiki ei kuitenkaan hajua aiheuta, vaan lemahdukseen ovat syyllisiä mikrobit, jotka viihtyvät huokostemme eritteissä. Brittitutkijat uskovat, että heidän tulostensa ansiosta haju on estettävissä tehokkaammin kuin nykyisillä deodoranteilla.
Yorkin yliopiston tutkijat löysivät pari vuotta sitten bakteerien joukosta pääsyyllisen hien pistävään hajuun. Asialla ovat stafylokokit, tarkalleen Staphylococcus hominis -bakteerit. Ne saavat aikaan mädäntynyttä kananmunaa, lihaa tai sipulia muistuttavaa hajua, tutkijat kuvailevat.
– Staphylococcus hominis on erityisen taitava pilkkomaan hikimolekyylejä lemuaviksi thioalkoholeiksi. Tutkimme niitä hyvin pieninä pitoisuuksina, ja silti ne haisivat. Pakko sanoa, ettemme olleet erityisen suosittuja, muistelee tutkimusta johtanut biokemisti Dan Bawdon.
Staphylococcus hominis ei ole kainalokuoppiemme ainoa asukas. Ihon ja karvatuppien huokosista erittyvät ravinteet tekevät kainalosta mainion asuinpaikan monilajiselle mikrobiyhteisölle, kertoo biologi Gavin Thomas. Yorkin tutkimusryhmä löysi kaikkiaan yli 150 bakteerilajia.
Kainaloiden lisäksi myös sukuelinten ympäristössä on rauhasia, jotka erittävät bakteereja houkuttelevaa hikeä. Märkä otsa tai kosteat kämmenet eivät haise, koska niiden hiki ei sisällä proteiineja ja rasvaa, jotka ovat ravintoa bakteereille.
"Ydinpommi kainalossa"
Yorkin yliopiston tutkijat ja heidän kollegansa Oxfordin yliopistosta ovat nyt päässeet hajua synnyttävän ketjureaktion molekyylijäljille.
He löysivät bakteerista ratkaisevan kuljettajaproteiinin ja avasivat sen molekyylirakenteen. Siten selvisi, miten proteiini toimii ja miten siihen ehkä voisi kajota.
Tuon proteiininsa ansiosta bakteeri tunnistaa hiestä juuri haluamansa ainesosat ja osaa käydä niiden kimppuun, eLife-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan.
Nykyisten deodoranttien kemialliset aineet tappavat tai lamaannuttavat parhaansa mukaan kaikki bakteerit. Hajusteilla peitetään niiden aiheuttamaa lemua. Deodoranteissa, ja varsinkin antiperspiranteissa, on myös alumiiniyhdisteitä tukkimassa hikirauhasia.
Thomas vertaa deodorantin suihkautusta tai pyöräytystä kainaloon pantuun ydinpommiin, joka ei valikoi uhrejaan. Mahdolliset uuden sukupolven deodorantit olisivat tässä vertauksessa täsmäohjuksia, joiden vaikutus voitaisiin kohdistaa vain osaan bakteereista ja juuri niiden kuljettajaproteiiniin.
Pieni määrä ihmisistä ei haise ikinä
Uudenlaisten deodoranttien mahdollisuus ilahduttanee etenkin heitä, joilla on vaikeuksia saada hiehajunsa kuriin nykykeinoilla. Joukossamme on kuitenkin myös sellaisia, joille uutisella ei ole mitään väliä. Osalla ihmiskunnasta on geenimutaatio, jonka takia he eivät koskaan haise hielle.
Harvinaisen geeniversion hajunestovaikutus jäljitettiin brittiläisen Bristolin yliopiston tutkimuksessa joitakin vuosia sitten. Tutkitut olivat tuhansien brittinaisten joukko, jonka terveyttä seurattiin synnytyksen jälkeen. Geenimuunnos sinänsä tunnettiin vanhastaan, ja sen tiedettiin olevan yleisin Itä-Aasiassa.
Mutaatio löytyi kahdelta prosentilta tutkituista briteistä. Se näyttää vähentävän heissä aminohappojen tuotantoa, mikä ei ole bakteereille mieleen.
Tutkimuksessa paljastui samalla sosiaalisten normien voima: 78 prosenttia näistäkin naisista kertoi käyttävänsä deodoranttia päivittäin, vaikka heillä ei ollut siihen oikeaa tarvetta. Geeniltään tavallisten joukossa deodoranttia käyttävien osuus oli 95 prosenttia.
Tutkijoilla on vihje niille, jotka arvelevat kuuluvansa hienhajuttomien joukkoon mutta eivät halua suoralta kädeltä luopua deodorantista: jos korvavahasi on poikkeuksellisen kuivaa, syynä on sama geenimuunnos.
Hiki kiinnostaa tutkijoita
Hiki ja hikoilu ovat antaneet tutkijoille aihetta monenlaisiin muihinkin tutkimuksiin. Tämänvuotisista yllättävin lienee Tukholman yliopiston tutkimus. Sen mukaan ihmiset, joita hien ja ihmisten muiden eritteiden haju erityisesti inhottaa, ovat muita taipuvaisempia seuraamaan autoritäärisiä johtajia.
Konkreettisen jäljillä olivat puolestaan skotlantilaisen Glasgow'n yliopiston tutkijat julkistaessaan laitteen, jolla heidän mukaansa voidaan korvata verikokeet diabeteksen seurannassa.
Tarvittavat tiedot saadaan ihoa rikkomatta, sillä veressä ja hiessä on samanlaisia biomarkkereita, muun muassa kaliumia, natriumia ja glukoosia, tutkijat kertoivat.
Hiki voi paljastaa rikollisen
Yhdysvaltalaisessa Albanyn yliopistossa on tutkittu pitkään, olisiko rikollisten hikoilemista pisaroista apua poliisille sormenjälkien tapaan.
Tutkimuksissa on jo todettu, että vaikka hiessä ei ole DNA:ta – ellei siihen ole irronnut ihosoluja – tekijän sukupuoli selviää silti. Lisäksi pisaroista on eroteltavissa, kuinka monta ihmistä hämäräpuuhissa on hikoillut.
Parhaillaan tutkijaryhmä selvittää, ovatko sellaisetkin asiat kuin ikä ja ruokavalio luettavissa rikoksentekijän jättämistä hikijäljistä.
Ryhmää johtava Jan Halámek toivoo, että jonakin päivänä hän voi ilmoittaa hikianalyysin päätteeksi poliisille vaikkapa näin: "Etsikää vanhaa valkoihoista miestä, jolla on maksasairaus."
Täsmennys klo 18.30: Geenimutaatio havaittiin kahdella prosentilla briteistä. Itä-Aasiassa se on tavallisempi. Mutaation vaikutusta hienhajuun tutkittiin briteillä.