Telian viime perjantainen ilmoitus ostaa Bonnierin tv-toiminnot joutuu Euroopan unionin komissiossa tarkan selvittelyn kohteeksi. Perinteisesti komissio on vahtinut tarkasti tasapuolisen kilpailun edellytyksiä yrityskaupoissa.
Telian Bonnier-kaupassa komission suurin kiinnostus osunee muutamaan kokonaisuuteen, joista vain osa on mitattavissa suoraan rahassa.
Vaikutukset vapaaseen kilpailuun
Määräävään markkina-aseman muodostuminen on komissiolle kuin punainen vaate äkäiselle härälle. Ei käy, ja se tehdään selväksi näkyvästi.
Kauppa voidaan kieltää kokonaan, mutta yleensä komissio on määrännyt ehtoja yrityskaupoille, joissa se on nähnyt kilpailua rajoittavia piirteitä. Tavallisesti ehdot ovat tarkoittaneet joidenkin kaupan kohteiden myymistä edelleen kilpailijoille.
Tyypillinen esimerkki oli Rautaruukin myynti ruotsalaiselle teräsyhtiölle SSAB:lle nelisen vuotta sitten. Komissio asetti kaupalle pitkän listan ehtoja.
Telian kohdalla komission on tutkittava syntyykö kaupassa kilpailuhaittaa Suomessa tai Ruotsissa, kun Telia saa hallintaansa kummastakin maasta kaupallisen tv-kanavan sekä kummassakin maassa toimivan maksukanavan.
Vertikaalinen integraatio
Vähemmän kuljetuille poluille komission vie se, minkälaisen roolin Telia saa kaupan jälkeen sisällön tuottajana ja jakelijana. Tämän niin sanotun vertikaalisen integraation merkitys kilpailuoikeudellisesti on komissiollekin vähän oudompaa sarkaa kynnettäväksi.
– Tämä on jonkinlainen trendi, että teleoperaattorit ja sähköisen viestinnän toimijat fuusioituvat. Yksi syy tähän lienee, että sisältö siirtyy television kaltaisesta yhdensuuntaisesta lähettämisestä verkkoon, jossa sitä voidaan myydä muiden palveluiden kanssa. Komissio joutuu miettimään, mitkä ovat tällaisen fuusion vaikutukset, kilpailuoikeuteen perehtynyt professori Petri Kuoppamäki Aalto-yliopistosta sanoo.
Kuoppamäen mukaan Telian kaupassa on muutamia samoja piirteitä kuin Yhdysvalloissa toteutetussa teleoperaattori AT&T:n ja TimeWarner -mediayhtiön kaupassa.
Viranomaiset tutkivat kauppaa pari vuotta, mutta lopulta lupa heltisi tämän vuoden kesäkuussa. Noin 85 miljardin dollarin (noin 73 miljardin euron) kauppaan sisältyivät muun muassa televisiokanava CNN ja menestyssarjoja suoltava HBO.
New York Timesin mukaan Yhdysvaltain oikeusministeriö harkitsee vielä viimeisen valituksen tekemistä kaupasta. Ministeriö pelkää, että jättikauppa johtaa kuluttajan valinnanvapauden supistumiseen ja hintojen nousuun.
Näitä samoja asioita joutuu miettimään myös EU:n komissio, vaikka rahan suhteen mittakaava on nyt paljon pienempi.
– Pohjoismaat ovat pieni tekijä Euroopan mittakaavassa, mutta kyllä tässä varmasti nousee esille mielenkiintoisia kysymyksiä myös kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta, Kuoppamäki pohtii.
Kuoppamäki arvioi Telian Bonnier-kauppaa yleisellä tasolla, koska pelkästään julkisuudessa olleiden tietojen perusteella kaupasta ei pysty tekemään tarkempaa kilpailuoikeudellista arviointia.
Valtion rooli omistajana
Ruotsissa Telian Bonnier-kaupasta on noussut melkoinen kaplakka, koska Ruotsin valtio on Telian suurin omistaja 37 prosentin omistusosuudellaan.
Siten, jos kauppa toteutuu, Ruotsin valtio omistaisi välillisesti myös mainosrahoitteista televisiokanavaa, TV4:ää. Tilanne on nähty mahdottomana, koska valtiolla on jo julkisen palvelun radio- ja televisiokanavansa.
Ylen haastattelussa viime perjantaina Telian konsernijohtaja Johan Dennelind kuittasi Ruotsin valtion roolin omistajana vain yhtenä muista.
– Telialla on yli 500 000 osakkeenomistajaa, joita on kohdeltava tasapuolisesti. Jokainen omistaja saa tehdä omat johtopäätöksensä kaupasta, mutta me yhtiössä uskomme, että tämä kauppa on hyvä kaikkien omistajien kannalta, Dennelind sanoi haastattelussa.
Oman lisänsä Telia-keskusteluun luo vaalisyksy, joten varsinkin opposition suunnalta on vaadittu hallitusta estämään kauppa.
Tilanne on kiperä myös hallitukselle, jonka elinkeinoministeri Mikael Damberg (sd.) on pohtinut, ettei valtiolla ole mitään järkeä olla edes osaomistajana yksityisessä tv-kanavassa.
Ongelma hoituisi pois päiväjärjestyksestä myymällä valtion omistus Teliassa. Päivän kurssilla Ruotsin valtio kuittaisi kaupasta noin kuusi miljardia euroa.
Toki valtavan osakepotin myynti kertakaupalla hyvään hintaan on enemmän teoriaa kuin käytäntöä semminkin, jos taustalla on velvoite päästä eroon omistuksesta.
Professori Petri Kuoppamäen mukaan komissiota kiinnostaa valtion omistuksessa mahdollinen riski piilotuesta.
– En usko, että valtion omistus tässä tapauksessa nousee kovin suureen rooliin. Kyse on kuitenkin vähemmistöomistuksesta.
Suomen valtio oli Telian toiseksi suurin omistaja reilun kolmen prosentin osuudella vielä tämän vuoden alussa. Helmikuussa valtion pörssiyhtiöomistuksia hallinnoiva Solidium möi omistuksensa kokonaan eikä enää omista Teliaa lainkaan.
Lue myös: