Hevosista vain alle kolmasosa teurastetaan.
Suomen Hippos ry:n asiantuntijaeläinlääkäri Reija Junkkari kertoo, että osa hevosen omistajista ei halua viedä rakasta lemmikkiään teurastamolle ja osa hevosista ei kelpaa ruuaksi niiden syömien lääkkeiden takia. Loput hevosista tuhkataan, haudataan tai viedään kaatopaikalle. Ruhoista tehdään myös lannoitteita.
Junkkari kertoo, että hevonen on lainsäädännössä tuotantoeläin ja sille saa määrättyjen teurasvaroaikojen sisällä käyttää tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkkeitä.
– Jos hevoselle annetaan lääkkeitä, joita ei ole hyväksytty käytettävän tuotantoeläimille, on omistajan tai eläinlääkärin tehtävä teuraskieltomerkintä hevosen tunnistusasiakirjaan. Silloin hevosta ei voi käyttää elintarvikkeena.
Junkkarin mukaan monet lääkkeistä ovat samoja, joita ihmiset käyttävät, esimerkiksi antihistamiineja ja silmätippoja. Niiden vaikutusta ihmisille ruuan kautta ei vain ole tutkittu.
– Koska hevosille on muitakin lopetuskeinoja kuin teurastamolle vienti, ei ole olemassa tilastoja siitä, kuinka paljon teurastuskiellossa olevia hevosia lopulta on.
Hevosen saa Junkkarin mukaan muista tuotantoeläimistä poiketen haudata, kunhan kyseessä ei ole pohjavesialue.
Vanhaan suomalaiseen perinteeseen kuuluu, että hevonen haudataan pellon tai kotilaitumen reunaan. Moni tekee niin edelleen. Perinteen mukaan pellon reunaa pidettiin loogisena, sillä se oli hevoselle tuttu paikka jossa levätä. Sitä pidettiin palvelleen hevosen arvostamisena.
Hevonen on eettistä lihaa
Suomessa hevosenlihan tuotanto on viiden vuoden aikana laskenut noin kolmanneksen. Samalla myös tuonti on laskenut noin neljäkymmentä prosenttia. Hippoksen mukaan Suomessa tuotettiin 352 tuhatta kiloa hevosenlihaa vuonna 2017.
Suomeen puolestaan tuodaan noin 1,5 miljoonaa kiloa hevosenlihaa ulkomailta. Suurimmat hevosenlihan tuontimaat vuonna 2017 olivat Belgia, Argentiina, Brasilia, Uruguay ja Ranska. Tuontimaissa hevonen on yleensä kasvatettu vain lihantuotantoon, toisin kuin Suomessa, jossa teurastettavat hevoset ovat olleet käytössä esimerkiksi ravureina.
Viskaalin teurastamon myyntipäällikkö ja lihamestari Antti Pirttikoski uskoo, että hevosenlihan menekkiä saataisiin kasvatettua markkinoinnilla ja kertomalla lihan eettisyydestä. Hevosenliha on myös luonnostaan vähärasvaista, ja sisältää paljon rautaa.
– Hevosta ei kasvateta Suomessa lihaksi, vaan kaikki hevoset ovat olleet hyötykäytössä, joten on eettisempää syödä hevosta kuin nautaa. Usein ihmiset myös pelkäävät, että hevoset sisältäisivät antibiootteja, mutta näin ei ole.
Hevosenlihasta nousi viisi vuotta skandaali, sillä sitä löytyi naudan lihan seasta.
Syitä hevosenlihan vähäiseen käyttöön löytyy kaukaa historiasta.
Riitta-Marja Leinonen kertoo vuonna 2013 kirjoitetussa väitöskirjassaan, että Suomessa hevosen vieminen teuraaksi oli pitkään tabu ja viimeinen vaihtoehto.
Hevosella on ollut pitkään arvostettu asema suomalaisessa kulttuurissa. Se nähtiin perheen palvelijana,tärkeänä työntekijänä ja etenkin perheenjäsenenä. Edes nälkävuosina 1867–1868 ei hevosenlihaa syöty.
Suomessa hevosen kuolema oli raskasta varsinkin pienempien maatilojen pitäjille, ja usein hevosen kuolema olikin harvoja hetkiä kun isät itkivät poikiensa edessä.
Hevosenlihan käyttämättömyys on vanha kristillinen perinne, jossa hevosen käyttäminen ruokana katsottiin luonnonuskontoihin kuuluvaksi, ja vuonna 732 paavi Gregorius III kielsi kristityiltä hevosen syönnin.
Teurastus on helpoin ja edullisin vaihtoehto eläimen lopetukseen
Madekoskella Oulun eteläpuolella, 27-vuotias terapiaponi ei kuolemisesta puhuttaessa edes hätkähdä, sillä tuore nurmikko on paljon kiinnostavampaa. Suomessa uskottiin ennen, että hevonen ymmärtää kun sen kuolemasta puhutaan ja erään tarinan mukaan hevonen jopa hukutti itsensä kun kuuli joutuvansa teuraalle.
– Hevoset eivät ymmärrä, mistä me puhumme, mutta fiksuina eläiminä ne hoksaavat ilmapiirin. Hevoset aistivat, jos tunnelma on raskas, OLHY-hevosenomistajat ry :n puheenjohtaja Minna Kuusisto kertoo.
Kuusisto on vienyt kahden vuoden aikana kolme hevosta teurastamolle, eikä hänelle ole vaikeaa puhua aiheesta. Hän on ehdottomasti sillä kannalla, että hevonen kannattaa viedä teurastamolle.
– Tapahtuma on todella kivuton ja helppo. Siitä ei tarvitse maksaa, eikä tarvitse etsiä hautapaikkaa, tai miettiä, mitä tehdä ruholle. Teurastamoilla alan ammattilaiset hoitavat sen.
– Ei kestä kuin kymmenen sekuntia, ja tilanne on ohi, ennen kuin hevonen ehtii edes tajuta.
Teurastamoilla alan ammattilaiset myös huolehtivat siitä, että liha on kuluttajalle mahdollisimman puhdasta.
Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) elintarviketurvallisuuden johtaja Leena Räsänen kertoo, että teurastamoilla on omavalvontavastuu. Se tarkoittaa sitä, että teurastamolle saapuvat eläimet ovat kelpaavia teurastettavaksi.
– Teurastamoissa on Eviran tarkastuseläinlääkäreitä ja lihantarkastajia, jotka valvovat, että teurastamo noudattaa omavalvontavastuuta. Lisäksi he tarkastavat eläimet elävinä sekä jokaisen ruhon teurastuksen jälkeen, ja ottavat niistä tarvittaessa näytteitä, joilla varmistetaan lihan turvallisuus kuluttajalle.
Lue myös:
EU:n lihatuotteet testattiin - Viidessä prosentissa hevosta
Lähteinä käytetty myös: Hevosurheilun ja -kasvatuksen keskusjärjestö Hippos ry, Leinonen, Riitta-Marja 2013: PALVELIJASTA TERAPEUTIKSI - Ihmisen ja hevosen suhteen muuttuvat kulttuuriset mallit Suomessa.