Mikkeliläisen Jarmo Lautamäen puhelin on pirissyt viime päivinä tiuhaan. Ihmiset ovat soitelleet villieläinhoitajalle huolestuneita puheluita maahan pudonneiden pääskyjen puolesta.
– En tiedä onko kauhea oikea sana, mutta todella huono kesä on pääskyjen kannalta ollut. Viime kesänä minulle tuli yhteensä 6 tervapääskyä, ja nyt olen hoitanut jo 14 tervapääskyn poikasta sekä muutamaa räystäspääskyä, Jampan eläinhoitolaa pitävä Jarmo Lautamäki kertoo.
Syy poikasten ahdinkoon on kuumuus. Niin tervapääsky kuin räystäspääskykin tekevät pesänsä usein talojen kattorakenteisiin. Helteillä lämpötila pesässä voi nousta jopa 70 asteeseen. Poikaset hyppäävät pesästä henkensä hädässä aivan liian aikaisin.
– Näin pienet poikaset eivät osaa vielä lentää. Kun ne hyppäävät pesästä kuumuutta pakoon, ei niillä ole paljon mahdollisuuksia selvitä hengissä ilman ihmisen apua, Lautamäki sanoo ja näyttää karvahatussa piipittäviä räystäspääskyn poikasia.
Pääskyemot eivät voi ruokkia poikasia maahan, sillä tervapääskyjen jalat eivät sovellu kävelyyn lainkaan.
– Tervapääskyjen jalat ovat pelkästään kiipeilyyn tarkoitetut, eli ne eivät pysty ponnistamaan lainkaan. Jos aikuinen tervapääsky jostain syystä putoaa maahan, ei se omin avuin sieltä lentoon enää pääse.
Normaalioloissa tervapääskyn poikanen jättää pesän noin 42 päivän vanhana. Kun se kerran pudottautuu siivilleen, ei se laskeudu ennen kuin parin vuoden päästä pesimään. Tervapääsky voi lentää vuodessa 146 000 kilometriä ja se tekee kaiken ilmassa; nukkuu, syö ja parittelee.
Hellekesä on ajanut pääskyt ahdinkoon eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaala on etsinyt vapaaehtoisia, jotka voisivat sinne toimitettuja kymmeniä tervapääskynpoikasia hoitaa.
Sekä tervapääskyn että haara- ja räystäspääskyn levinneisyysalueet kattavat lähes koko Suomen. Räystäspääskyn pesimäkanta on romahtanut yli puolella ja haarapääskyn kolmanneksella parinkymmenen viime vuoden aikana. Tervapääsky on luokiteltu ympäristöministeriön uhanalaisuuslistauksessa vaarantuneeksi lajiksi (Suomen Luonto). Nimestään huolimatta tervapääsky ei kuulu pääskyihin lainkaan vaan se kuuluu kiitäjien heimoon.
Ruoka-aika kahden tunnin välein
Lautamäen omakotitalon alakerta on omistettu apua tarvitseville villieläimille. Lattialla on pinossa kissankuljetuskoppeja. Kun huoneen oven avaa, alkaa sirkutuskonsertti jokaisessa boksissa.
– Eivät nämä ole minuun leimaantuneet, ja hyvä niin. Mutta nälkä näillä tuntuu olevan jatkuvasti, 2-3 tunnin välein käyn poikasia ruokkimassa.
Virikkeitä poikaset eivät kaipaa, sillä ruokailujen väliajat ne nukkuvat. Lautamäki syöttää pääskyille raakaa jauhelihaa sekä jauhomatoja. Hän on vuosien varrella oppinut käsittelemään pikkuruisia lintuja varoen mutta napakasti. Tottunein ottein hän poimii poikasen kerrallaan ruokailemaan ja pyörittelee jauhelihasta pikkuruisia palleroita.
– Normaalistihan emo tunkee ruuan poikasten nokkaan, mutta tiettyyn pisteeseen asti nämä kyllä avaavat suunsa ihan ahnaasti, Lautamäki sanoo ja työntää jauhelihapalleron poikasen avonaiseen nokkaan.
Romanttinen mies itkee aina eläimen vapautuessa
Tervapääskyn poikasen painon tulee olla noin 37 grammaa, jotta se on tarpeeksi iso lentääkseen. Lautamäki punnitsee poikaset kerran päivässä ja arvioi sen mukaan, milloin niiden on aika lähteä omilleen.
– Pääskynen kun aikuistuu, alkaa se temppuilla ruokailun suhteen ja suu on väkisellä avattava, jotta ruuan saa tiputettua suuhun. Siitä tietää, että vapautus alkaa olla lähellä.
Jarmo Lautamäen kokemuksen mukaan ihmisen hoidossa olleet tervapääskyt sopeutuvat hyvin takaisin luontoon. Hän on vapauttanut jo useamman pääskynpoikasen tänä kesänä. Kun paino on kivunnut tarpeeksi, hän vie poikaset läheisen nurmikentän viereen ja heittää ilmaan.
– Minä olen niin romanttinen ihminen, että aina kun vapautan terveen eläimen takaisin luontoon, pääsee itku. Se on vähän kuin laittaisi oman lapsensa kouluun ensimmäistä kertaa, tosin nämä eivät tule koskaan enää takaisin, Lautamäki sanoo ja katsoo hellästi kädessään olevaa tervapääskyn poikasta.