Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
1960-luvun Suomessa lapset kävivät kansakoulua, joka oli kuusivuotinen oppilaitos. Koulussa oli kova kuri. Pukuun tai leninkiin pukeutunutta opettajaa kunnioitettiin. 60-luvun luokassa opettaja opetti, ja oppilaat kuuntelivat.
Ekaluokkalainen sai jo kansakouluaikoina nauttia kouluruokailusta. Kuntien oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria jokaisena koulupäivänä vuodesta 1948 lähtien.
Suomessa siirryttiin peruskoulujärjestelmään 1970-luvun alussa. Vanhentunut koululaitos pyrittiin demokratisoimaan peruskoulujärjestelmän avulla.
Ennen uudistusta maksulliseen oppikouluun oli mahdollista hakeutua vain varakkailla. Ilmainen peruskoulu avasi opintien kaikille. Uusi koulujärjestelmä merkitsi opetussuunnitelmien ja -menetelmien suurta uudistamista. Isoimmat muutokset koskivat matematiikan, äidinkielen ja vieraiden kielten opetusta.
1970-luvun lopussa kouluihin rantautui uutta teknologiaa. Oli kelanauhureita, piirtoheittimiä ja diaprojektoreita. Myös monistuskoneet tulivat kouluihin 70-luvun loppupuolella, mikä oli merkittävä uudistus opetuksessa.
Suomen talous parani 1980-luvulla kohisten ja valtio voimistui. Koulut saivatkin rahaa miltei kaikkeen, mihin sitä tarvittiin. Joka oppiaineeseen saatiin työkirjoja.
Leirikoulut yleistyivät ja oppilaita haettiin koulun pihasta nauttimaan kulttuurista muun muassa teattereihin. Koulun pedagogiikka muuttui ulkoaoppimisen periaatteesta vapaammaksi. Opettajat osallistuivat erilaisiin seminaareihin, ja kehittelivät omaa pedagogiikkaansa. Suomeen saapuivat vahvemmin myös vaihtoehtoliikkeet. Esimerkiksi steinerkoulujen määrä kasvoi.
1990-luku oli kaksikasvoinen. Tuli lama, ja olosuhteet olivat erilaisia kouluista riippuen. Joissakin kouluissa ei ollut varaa edes koulukirjoihin. Joissakin kouluissa tilanne oli parempi.
Vuonna 1995 internet avautui. Opettajainhuoneissa puhuttiin virtuaalikouluun siirtymisestä. Suunniteltiin, että oppilaat voisivat opiskella jopa kotoa käsin. Virtuaalikoulukokeiluja myös järjestettiin. Oppilaat katselivat koulussa elokuvia. Jotkut koulut omistivat jopa omia videokameroita, joita oppilaat saivat käyttää.
Vuosikymmenen loppupuolella huoli koulujen välisistä eroista kasvoi, ja arviointiin laitettiin niin sanotusti rotia. Koulujen vapautta vähennettiin, ja koulujen määrärahoja leikattiin.
2000-luku oli kouluissa hieman harmaa vuosikymmen. Laman vaikutukset näkyivät vielä, ja koulurakennusten kunnosta ei huolehdittu tarpeeksi. Esimerkiksi koulujen ilmanvaihto saatettiin säästösyistä sulkea yöksi tai jopa kesän ajaksi. Silti kouluilta vaadittiin parempaa opetusta.
Toisaalta aloitettiin iltapäivätoiminta, kun yhteiskunnassa nousi huoli lasten yksinäisistä iltapäivistä. Idean äitinä oli tasavallan presidentin puoliso Eeva Ahtisaari. Seurakunnat ja järjestöt aktivoituivat ja ottivat iltapäivätoiminnassa vahvemman roolin. Myös valtio tarttui asiaan, ja elokuun alussa vuonna 2004 astui voimaan lainsäädäntö aamu- ja iltapäivätoiminnasta.
2010-luku on ollut huimaa teknologisen kehityksen aikaa. Internet on nopeutunut ja älylaitteet yleistyneet. Se näkyy myös ekaluokkalaisten arjessa, sillä ensimmäinen älypuhelin hankitaan lapselle yleensä viimeistään koulun alkaessa.
Lapset myös osallistetaan koulun toimintaan paljon paremmin kuin ennen. On oppilaskuntia, tukioppilaita, oppilasagentteja, ympäristöraateja ja ruokaraateja. Oppilas on mukana kehittämässä koulua.
Lähteet: Martti Hellström, kasvatustieteen tohtori & opetusneuvos, Outi Salo, perusopetusjohtaja, Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala, Helsingin kaupunki, Yle Elävä arkisto