Valtava luola, kilometreittäin panssariesteitä ja lukuisia kallioon louhittuja asemia. Nämä kaikki löytyvät Karhumäestä, johon on suunnitteilla Venäjän Karjalan uusin sotahistoriallinen matkailukohde.
– Tästä tulee hyvä! Historiaa nuorille ja eri maiden turisteille, erityisesti suomalaisille, hehkuttaa Karhumäen museonjohtaja Sergei Koltyrin loikkiessaan kaupungin laidalla olevalla kallioisella mäellä.
Nuoriso on jäljistä päätellen jo aikaa sitten löytänyt kallioon louhitut korsut ja luolat, mutta nyt linnoitteet on tarkoitus kunnostaa kaikenikäisille kävijöille.
– Nämä rakennelmat ovat esimerkki kulttuurista, taiteesta ja oikeanlaisesta maaston hyväksikäytöstä, Koltyrin hehkuttaa.
"Salpalinjan nuorempi sisar"
Karhumäkeen ja sen läheisyyteen Maaselän kannakselle rakennettiin jatkosodan vuosina mittava puolustuslinja.
Vuoden 1944 kesään mennessä valmiina oli runsaat 1 200 korsua tai pesäkettä, joista viitisenkymmentä järeitä tai raskaita. Taisteluhautaa oli yhteensä lähes 40 kilometriä, josta kuutisen kilometriä kallioon louhittua. Piikkilankaestettä oli sitäkin yli sata kilometriä.
Kallioon louhittiin myös kuusi luolaa. Niistä yksi on niin iso, että sen sisälle rakennettiin kokonainen talo, johon sanotaan mahtuneen majoittumaan jopa 200 sotilasta.
Linnoitteet tuovat mieleen Suomeen tehdyn Salpalinjan, ja siihen paikkaa vertaa myös museonjohtaja Sergei Koltyrin.
– Me sanomme tätä Salpalinjan nuoremmaksi sisareksi. Tässä on otettu huomioon Salpalinjaa rakennettaessa tehdyt virheet.
Karhumäen luoliin houkutellaan erityisesti suomalaisia
Kukkulan laelta avautuu näkymä Ääniselle ja Karhumäen kaupunkiin. Maisemaa on aikoinaan katsellut useampikin suomalaissotilas, joka on omalla vuorollaan seissyt kallioon louhitussa tähystyspisteessä. Alempana kalliossa on tykkikorsu ja konekiväärikupu, jotka valmistuivat vuoden 1942 syyskuussa.
Luolissa ja korsuissa on tähän sakka käyty kiipeilemässä omalla vastuulla, mutta nyt linnoitteet aiotaan kunnostaa ja tuotteistaa.
– Tästä tulee brändi, Koltyrin hymyilee.
Koltyrinin mukaan tavoitteena on houkutella paikkaan 15 000–20 000 kävijää vuodessa. Monen vierailijan odotetaan ja toivotaan tulevan Suomesta.
– Haluaisimme, että täällä käyvät suomalaiset antaisivat meille myös lisää tietoa.
"Rakennelmien oltava totuudenmukaisia"
Tulevasta turistikohteesta on jo tehty havainnekuvia, joissa maisemaan on lisätty niin matkailijoiden tarvitsemia vessoja kuin erilaisia paviljonkejakin.
Havainnekuvissa näkyy myös avoimilla paikoilla olevia tykkejä, panssarivaunu ja juoksuhautoja, jotka on päällystetty graniittilevyillä.
Museonjohtaja Sergei Koltyrin on näkemästään pöyristynyt.
– Ei esimerkiksi tuossa ollut tankkia, hän tuhahtaa.
Koltyrinin mielestä metsää on luonnollisesti raivattava ja paikkoja kunnostettava, mutta tulevien rakennelmien olisi silti oltava totuudenmukaisia.
– Muuten tulee liian idyllinen kuva, joka ei kosketa ihmisiä.
Museonjohtaja pelkääkin nyt, että historiaa aiotaan pian ryhtyä esittämään toisin kuin mitä se oikeasti oli.
– En vastusta, jos johtajamme haluavat rakentaa idyllisen kuvan. Historioitsijan mielestä se ei kuitenkaan ole oikein.