Sinä käsiraudoissa apua huutava mies Finnairin lennolla! Haluaisin keskustella kanssasi, tietää kuka olet. Miksi olit Suomessa? Miksi lähdit poliisivartiossa?
En tiedä, mahdoitko huomata, mutta ennen koneen lähtöä siinä oli hämminkiä. Yksi matkustaja sanoi, että ei aio istua ennen kuin sinut vapautetaan. Mutta eihän sinua vapautettu, se matkustaja vietiin pois.
Tämä varmaan yllättää sinut kun kuulet, mutta olet Suomen tärkein puheenaihe. En tiedä, keitä tunsit Suomessa ollessasi, mutta sinusta on mielipide sisäministerillä, eduskunnan puhemiehellä, oppositiojohtajilla, kolumnisteilla ja tuhansilla tavallisilla ihmisillä.
Puhumme sinusta aina samalla tavoin. Mainitsemme sinut ohimennen, ja siirrymme heti sitten puhumaan itsestämme.
Puhumme muka sinusta, mutta oikeasti esittelemme omaa erinomaista jämäkkyyttämme tai humaania oikeamielisyyttämme, tai ihan vain suollamme ympärillemme kiukkua ja harmistusta.
Keskustelemme siitä, olemmeko me suomalaiset rohkeita kansalaistottelemattomia suomalaisia vai lainkuuliaisia, osaaviin viranomaisiin luottavia suomalaisia. Olemmeko me sellaisia suomalaisia, että puolustaisimme sinua, jos olisimme itse kuulleet, kun huudat apua? Vai sellaisia suomalaisia, että olemme käsitelleet sinun tilanteesi kylmäpäisesti oikein ja nyt hyvistä syistämme poistamme sinut Suomesta?
Olet suomalaisille nyrkkeilysäkki, johon purkaa vihaa, tai peili, josta ihailla omaa hyveellisyyttä.
Vedämme kehiin raiskausrikokset, sharia-lain, Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian ja natsi-Saksan. Jotkut käyvät laajaa teoreettista keskustelua kansalaistottelemattomuudesta, toiset levittävät poliittista sanomaa.
Sinulla on outo kohtalo. Meillä on sinusta mielipide, vaikka emme tunne sinua. Olet suomalaisille nyrkkeilysäkki, johon purkaa vihaa, tai peili, josta ihailla omaa hyveellisyyttä.
Sinua saattaisi ahdistaa, jos tietäisit tämän kaiken. Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos olisi hätä ja huutaisin apua, ja ihmiset alkaisivat filosofoida siitä, minkälaisia he itse ovat noin avunantajina tai avunannosta kieltäytyjinä.
En tiedä, oletko itse joutunut tilanteeseen, jossa joku huutaa apua? En tiedä, oletko katsonut kohti vai poispäin. Minä olen tehnyt kumpaakin. Olen jonkin kerran katsonut kohti, ja jonkin toisen kerran poispäin. Syynä ei ole ollut jäätävä sydämen kylmyys tai polttava oikeudenmukaisuuden palo, vaan sellaiset asiat, että onko vatsa ollut täynnä, onko ollut pää täynnä muita huolia tai että onko pelottanut liikaa. Olen pahoillani siitä, todella pahoillani.
Sellaisia me ihmiset olemme ja sellainen sinäkin lienet, yksissä olosuhteissa hyvä ja toisissa paha, usein laiska tai välinpitämätön, taipuvainen toimimaan tapojen mukaan, mutta joskus myös kykenevä muuttamaan maailmaa ja sen tapoja. Uhri tai rikollinen tilanteen mukaan, tai molempia yhtä aikaa, ja silti ihminen.
En tiedä sinusta mitään muuta täysin varmaa, paitsi tämän: sinä muistutat minua.
Voit olla karkotettava, tai poliisi, joka saattaa karkotettavia ja ajattelee, että ei ole hänen tehtävänsä ajatella. Voit olla virkamies, joka tutustuu turvapaikanhakijoiden taustaan ja ajattelee, että laki ennen kaikkea. Voit olla poliitikko, joka käyttää hyväkseen ihmiskohtaloita saadakseen ääniä, journalisti, joka myy ihmiskohtaloista juttuja, tällaisia kuin tämä tässä, tai tutkija, joka edistää niiden avulla uraansa.
Ihminen sinä olet, ratas toisten ihmisten välissä, joka hiertää. Ihminen sinä olet, jota säännöt joskus suojelevat, ja joskus painavat maahan niin, että kärsit. En tiedä sinusta mitään muuta täysin varmaa, paitsi tämän: sinä muistutat minua.
Jos saisin puhua kanssasi, meillä olisi jotakin puhuttavaa, vaikka en vielä tiedä mitä. Ja sen puhumisen jälkeen, siitä olen varma, olisi vähemmän teoretisoitavaa ja politikoitavaa sinun asiallasi, ja vähemmän syitä esitellä omia mielipiteitä ja persoonaa.
Oikeastaan haluaisin sanoa sinulle, että anteeksi kauheasti kaikkien suomalaisten puolesta, kun puhumme sinusta niin paljon.
Janne Saarikivi
Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen vs. professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.