Jopa viidesosa työttömistä työnhakijoista voi olla pitkäaikaissairaita tai vammaisia. Valtaosa vajaakuntoisista ei pysty löytämään töitä avoimilta työmarkkinoilta, vaikka heillä olisi työhaluja.
Kysyimme työministeri Jari Lindströmiltä (sin.), mitä pitäisi tehdä, jotta kaikkien voimavarat saataisiin yhteiskunnan käyttöön?
Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mielestä työnantajille pitäisi tarjota ylimääräistä rahallista tukea, jos he palkkaavat vajaakuntoisen työttömän.
Lähiviikkoina neuvotellaan ensi vuoden budjetista, aiotteko ajaa tällaista taloudellista porkkanaa siellä?
– Vaikka hallitus lähestyy 72 prosentin työllisyysastetavoitettaan, se ei vielä riitä. Olemme rakenteellisen työttömyyden osalta vaiheessa, jossa ministeriön käytössä olevat työkalut eivät vain enää riitä. Kun sitä muuta pohditaan, varmasti myös tuo keino nousee esille yhtenä toimenpiteenä. Vero- tai muut tuet vaativat kuitenkin laajemman keskustelun hallituksessa. Työllisyyden ympärillä tullaan ylipäätään käymään keskustelua budjetin väännön yhteydessä.
Lindström odottaa hallituksen asettamien selvityshenkilöiden raporttia ennen toimenpiteitä. He etsivät konkreettisia keinoja, joilla uudistettaisiin vajaakuntoisten etuuksia ja palveluita. Raportti valmistuu lokakuussa. Sen valmistuminen on ajoitettu siten, että hallitus ehtii vielä tehdä toimenpiteitä ennen vaalikauden loppua.
Entä uusi “Lex Lindström”, jolla osa vaikeimmin sairaista ja työllistettävistä pääsisi eläkkeelle?
Lindström ei lupaile uutta eläketukea, koska hallituspuolueet tuskin pääsevät sellaisesta yksimielisyyteen.
– Inhimilliseltä kannalta se olisi oikea ratkaisu sellaisille ihmisille, jotka eivät kuntonsa takia tule ikinä työllistymään, mutta sillä on hintalappu. Viime kerralla eläketuen läpisaaminen oli tuskaisen kovan väännön takana. Kun päätöksiä tehtiin, se oli viimeinen asia, mistä sovittiin. Joissain puolueissa oli näkökantana, että nyt lasketaan ihmisiä eläkkeelle.
Suomen nykymalli ei toimi. Osatyökykyiset ovat jääneet pyörimään kortiston ja työllistämistoimien välille vuosikausiksi. Mitä pitäisi tehdä?
– Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni. He, jotka eivät kykene tekemään mitään töitä, pitäisi jollain lailla päästää pälkähästä eli he eivät olisi enää velvoitettuja hakemaan töitä.
– Satsaisin siihen vajaakuntoisten joukkoon, joka voidaan ehkä vielä kuntouttaa eli tehdä ihmisistä työmarkkinakelpoisia niillä voimilla ja kyvyillä, mitä heillä on jäljellä. Tärkeintä tässä olisi, että ihmiset olisivat heille oikeissa palveluissa ja toimenpiteissä. Nyt näin ei ole. Nyt me yritetään saada samaa hattua kaikkien päähän, eikä se johda toivottuun tulokseen.
Lindström sanoo, että laittamalla työttömät heille oikeisiin toimenpiteisiin säästettäisiin pidemmän päälle myös rahaa ja TE-toimistojen resurssit kohdentuisivat nykyistä paremmin.
Voisiko valtio ottaa Ruotsin mallin mukaisesti vastuulleen vajaakuntoisten työllistämisen, kun vapailla työmarkkinoilla ei ole sopivia työpaikkoja?
– Tämä tulee pakostakin eteen, jos haluamme työllisyysasteen olevan 75 tai jopa 80 prosenttia eli lähempänä muita Pohjoismaita. Ei Ruotsissa tai Tanskassa ole saavutettu tätä astetta keskittymällä täysin työkykyisiin ihmisiin. Tämä on oivallettu siellä aikoja sitten, ja tehty rakenteellisia uudistuksia, joissa on otettu huomioon myös osatyökykyiset. Suomessa nämä asiat ovat jääneet retuperälle.
– Se onko valtion oltava mukana, on ison keskustelun paikka, mutta varmaan jollain tavalla täytyy pystyä tukemaan työnantajia.
Mitä mieltä olette niin kutsuttujen välityömarkkinoiden luomisesta?
Ammattiyhdistysliike on vastustanut työehtojen heikennyksiä, ja puhunut kahden tason työmarkkinoista luomisesta.
– Kysyisin heiltä, pitääkö rima asettaa kaikilla samalle korkeudelle vai voisiko asiasta keskustella ja löytää keinoja, joilla osatyökykyiset saataisiin työmarkkinoille?
– Kaikki puolueet tuntuvat olevan tällä hetkellä yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme sosiaaliturvauudistuksen. Tarvitsemme palkan ja sosiaaliturvan nykyistä parempaa yhteensovittamista. Jos palkka ei ole sellainen, että sillä pystyy elämään, pitäisi sitä pystyä täydentämään tulonsiirroilla. Tämä on yksi keino saada vajaakuntoiset mukaan. Heille tulisi palkka ja sosiaalituki tiettyyn rajaan saakka. Uskon, että tähän mennään tulevaisuudessa.
Työllisyystilastoissa ei ole tapahtunut juuri muutosta vajaakuntoisten kohdalla. Osatyökykyisten auttaminen työelämään on ollut yksi hallituksen kärkihankkeista, miten olette mielestänne onnistuneet toteutuksessa?
– Eihän tässä ole henkselin paukuttelulle mitään sijaa. Tämä homma on täysin kesken, ja jää seuraaville hallituksille. Ne ihmiset, jotka ovat tässä taloustilanteessa helposti työllistettävissä ovat työllistyneet. OTE-hanke on ollut hyvä, mutta eiväthän asenteet ja toimintatavat muutu yhden hankkeen aikana. Toivottavasti tämä on kuitenkin vienyt ajattelua oikeaan suuntaan.
Pitäisikö vaihtaa reilusti linjaa eli tunnustettava, etteivät kaikki voi työllistyä vapaille työmarkkinoille?
– Kyllä se pitää sanoa ääneen, ettei kaikista ole avoimille työmarkkinoille, mutta se ei tarkoita, ettei heistä olisi mihinkään muuhun. Nyt tilanne on se, että olet joko töissä tai et ole, ei ole mitään välimuotoja. Väitän, että nykyään suurin ongelma on se, että ihmiset eivät ole oikeissa työllisyystoimenpiteissä.