BERLIINI Valokuvataiteilija Susanna Kirschnickin pyörittämä vanhan ajan väripimiö levittäytyy sokkeloisena vanhassa kerrostalossa. Kellarissa sijaitsee varsinainen pimiö laitteineen ja kemikaaleineen, takahuoneessa on alivuokralla kuvanveistäjä, ja pohjakerroksen avarassa tilassa tehdään kuvien jälkikäsittely.
Täällä se ei tarkoita Photoshopia vaan valokuvien retusointia käsin, silmänrajaussiveltimen kokoisella pikkupensselillä.
Kirschnickin luona käy niin saksalaisia kuin kansainvälisiä taiteilijoita vedostamassa valokuviaan. Moni tulee tänne tekemään suurikokoisia näyttelyvedoksia, jotka ovat Kirschnickin pimiön erikoisalaa.
– En tiedä Saksasta toista vastaavaa paikkaa, hän sanoo.
Kirschnickin yritys on toiminut samoissa tiloissa Kreuzbergin kaupunginosassa vuodesta 2000. Nyt on kuitenkin pakko miettiä muuttoa Berliinin ulkopuolelle tai lopettamista, sillä vuokranantaja aikoo korottaa vuokraa huomattavasti – taas.
– Viime vuonna vuokra nousi jo 300 prosenttia, ja nyt minun pitäisi maksaa tästä sisäpihan puolella olevasta osasta vielä lisää. Yhteensä se tekee 500 prosenttia kahdessa vuodessa, hän laskee.
Kirschnick kyllä myöntää, että alkujaan Muskauer Strasse 24:n vuokra oli hyvin alhainen, vain tuhat euroa noin 300 neliön tilasta.
– Kaksi vuotta sitten kierrätin täällä erästä oikein tunnettua ulkomaista taiteilijaa. Hän sanoi: "Vau! Lontoossa tällainen ei olisi mahdollista. Tässä huoneessa työskentelisi ainakin 30 ihmistä ja tuolla takana toiset 30", Kirschnick kertoo.
– Minä sanoin hänelle, että älä puhu tuommoisia, en halua kuulla. Mutta nyt se tuntuu ennustukselta.
Kirschnick sanoo seuranneensa pitkään Lontoon ja New Yorkin hintojen nousua.
– Ajattelimme aina, että samanlainen kehitys pyyhkisi meidät mennessään. Ja uskon, että me kaikki ajattelimme, että Berliinissä se ei menisi yhtä pitkälle.
Kirschnick sanoo, että monet hänen taiteilijaystävistään ovat jo muuttaneet pois, esimerkiksi Riikaan ja Sofiaan. Hän itsekin lähtisi, jos ei olisi lapsia.
Me kaikki ajattelimme, että Berliinissä se ei menisi yhtä pitkälle.
Susanna Kirschnick
Berliiniläisistä useampi kuin neljä viidestä asuu vuokralla. Kaupunki on ollut pitkään tunnettu matalista vuokrista, jotka ovat vetäneet puoleensa vaihtoehtoväkeä ja luovien alojen edustajia myös ulkomailta.
2000-luvun alussa Berliinin silloinen pormestari Klaus Wowereit teki tunnetuksi sloganin "köyhä mutta seksikäs". Iskulause pitää edelleen tietyssä mielessä kutinsa.
Berliini on nimittäin ainoa eurooppalainen pääkaupunki, jonka asukkaiden keskimääräinen ansiotaso on maan keskiarvoa alempi. Jos Berliiniä ei laskettaisi mukaan, Saksan bruttokansantuote henkilöä kohden nousisi 0,2 prosenttia. Suomen bruttokansantuote taas romahtaisi 13,2 prosenttia ilman Helsinkiä.
Mutta Berliini kasvaa ja sen talous kohenee. Turistien lisäksi rosoinen kaupunki houkuttelee teknologia-alan yrityksiä. Nyt vuokrat nousevat nopeasti eri puolilla Berliiniä, ja jokaisella kaupunkilaisella tuntuu olevan mielipide asiasta.
Vuokrataso on silti yhä edullinen Helsinkiin verrattuna. Saksassakin esimerkiksi München ja Hampuri ovat kalliimpia kaupunkeja.
Vertailua Suomeen tosin hankaloittaa se, että Berliinissä vuokrat ilmoitetaan yleensä ilman lämmityskustannuksia eli "kylmänä vuokrana", ja keittiökalusteet pitää usein hankkia itse.
Viisikerroksisen talon jokaisesta ikkunasta kurkistaa pää, joka lausuu vuorollaan säkeen uhmakkaasta runosta.
Yksi päistä on valokuvataiteilija Susanna Kirschnickin ja toinen Sebastian Bodirskyn, joka on vuokralla Muskauer Strasse 24:n ylimmän kerroksen ateljeetilassa Kreuzbergissä. Runo on talossa työskennelleen näytelmäkirjailijan Heiner Müllerin.
Pihalle kerääntynyt väkijoukko sorisee iloisesti ja maistelee viiniä. Ollaan Kirschnickin ja hänen toimistonaapuriensa pihajuhlissa, jotka he ovat järjestäneet saadakseen huomiota ahdingolleen.
Videotaiteilija Bodirsky kertoo, että kaikkien Muskauer Strasse 24:n sisäpihan talon vuokralaisten vuokra on nousemassa ensi vuoden alussa noin kolminkertaiseksi.
Talo on ollut taiteilijoiden ateljeetiloina vuosikymmenet. Monet Berliinin kulttuurielämän tunnetut hahmot ovat allekirjoittaneet nykyvuokralaisten avoimen kirjeen kaupungille ja talon omistajalle. Tukijoihin kuuluu muun muassa kapellimestari Daniel Barenboim.
Bodirsky kertoo, että rakennuksen omistaa yksityishenkilö, joka osti sen Saksojen yhdistymisen jälkeisessä myllerryksessä. Berliinissä on tuon ajan peruina yleistä, että vuokranantajat omistavat kokonaisia taloja.
Kreuzberg, jossa Muskauer Strasse sijaitsee, on yksi Berliinin tunnetuimmista kaupunginosista. Ennen Berliinin muurin murtumista sinne hakeutui turkkilaisia vierastyöläisiä ja vastakulttuuri-ihmisiä halpojen vuokrien perässä.
Nyt Kreuzbergiin muuttaa maksukykyisempää väkeä, kuten kansainvälisten firmojen nuoria työntekijöitä ja startup-yrittäjiä.
Sama keskiluokkaistuminen on nähty aiemmin myös muissa Berliinin kaupunginosissa, kuten Prenzlauer Bergissä ja Friedrichshainissa. Ne ovat keskiluokkaistuneet ja kallistuneet liikaa edelläkävijöiden makuun. Nyt tämä tapahtuu Kreuzbergissä.
Asuntorahoitukseen erikoistuneen Berlin Hyp -pankin raportin mukaan Kreuzberg-Friedrichshainin suuralueen uusien vuokrasopimusten "kylmän vuokran" mediaani oli viime vuonna 11,9 euroa neliöltä – koko Berliinin korkein. Niukasti taakse jäivät sekä Mitte että Charlottenburg-Wilmersdorf, jossa sijaitsee Länsi-Berliinin vanha keskusta.
Koko Berliinissä uusien vuokrasopimusten pyyntihinnat nousivat keskimäärin 8,8 prosenttia edellisvuodesta.
Juuri nyt kreuzbergiläisiä puhuttaa erityisesti teknologiajätti Googlen suunnittelema startup-keskus, Google Campus. Se on saanut vastaansa ärhäköiden naapurustoaktivistien kampanjan.
Keskuksen on tarkoitus avautua tänä syksynä. Googlen tulo Kreuzbergiin tuntuu symboloivan monelle asukkaalle muutosta, jota he vastustavat ja pelkäävät.
Googlen Berliinin-toimiston viestintäpäällikkö Ralf Bremer esittää puolustuspuheen tottuneesti.
– Kreuzbergissä tulee työskentelemään noin viisi Googlen työntekijää. Siis viisi, Bremer sanoo ja nostaa vielä toisen käden sormensa ylös.
Heidän lisäkseen Google Campuksella tekisi töitä arviolta parisenkymmentä startup-yrittäjää. Bremer sanoo, että hän ei pysty käsittämään, miten yhteensä noin 25 henkilöä ajaisi vuokrat nousuun jo entuudestaan kalliissa Kreuzbergissä.
– Todennäköisesti nämä Googlen työntekijät olisivat vielä sellaisia, jotka asuvat jo valmiiksi Berliinissä.
Muskauer Strassella työskentelevä Sebastian Bodirsky pitää loogisena, että esimerkiksi Google ja verkkokauppayhtiö Zalando haluavat Kreuzbergiin. Bodirskyn mielestä kaupunginosa vetää yrityksiä puoleensa juuri omaperäisen kulttuurielämänsä vuoksi.
– Ihmiset tekevät täällä kiinnostavia asioita. Siitä on tullut jotain, mitä monet haluaisivat nähdä tai tavoittaa.
Ne tienaavat rahansa muualla ja perustavat tänne showroomin.
Sebastian Bodirsky
Bodirsky ei kuitenkaan ole kehityksestä mielissään.
– Ne yritykset, jotka tunkevat tänne nyt ja pystyvät maksamaan 30 euroa neliöltä, eivät tienaa rahojaan täällä. Ne tienaavat rahansa muualla ja perustavat tänne showroomin.
Hänen mielestään Kreuzbergiin hakeutuvat teknologiafirmat ja muut niiden kaltaiset uudet tulokkaat eivät itse tuo mitään lisää kaupunginosaan.
– Jos täällä olisi joskus vain sellaisia firmoja, täällä olisi kuollutta. Keskiluokkaistuminen tylsistyttää kaupungin.
Kreuzbergissä keskiluokkaistuminen ei kuitenkaan etene täysin vapaasti. Berliinissä kaupungin virkamiehillä on keinoja jarruttaa muutosta.
Suoja-alueiksi nimetyissä kortteleissa kaupunki voi asukkaiden edun nimissä kieltää liian hienot remontit tai vuokra-asuntojen muuttamisen omistusasunnoiksi. Myös rakennusten ostaminen kaupungin vuokrataloiksi on mahdollista.
Etenkin Kreuzberg-Friedrichshainin suuralueella näitä keinoja on myös käytetty. Viime vuonna kaupunki osti Kreuzberg-Friedrichshainissa 11 asuintaloa sijoittajien nenän edestä.
Valokuvataiteilija Susanna Kirschnick toivoo, että viranomaiset tulisivat apuun myös Muskauer Strassella.
Kirschnickin mielestä nimenomaan taiteilijat – kuten Muskauer Strassen ateljeetalon vuokralaiset – ovat tehneet Berliinistä vetovoimaisen ja yksilöllisen kaupungin. Ilman kulttuurielämäänsä Berliini olisi hänestä yksi suurkaupunki muiden joukossa, ei mitään sen enempää.
– Toivomme, että meistä tehtäisiin esimerkki siitä, että kulttuuria suojellaan. Sehän on tämän kaupungin sydän, jotain sellaista, mitä muilla ei ole.
Lue myös:
Berliinin asuntomarkkinoilla kuohuu: Kun vuokrat nousevat, aktivistit valtaavat taloja