SAVONLINNA Tärkeät puhelut Kelaan ja isännöitsijälle hoituivat täysin itsenäisesti.
31-vuotiaan oopperalaulaja Kaisa Makkosen silmät tuikkivat innosta, kun hän kertoo puheluista. Iso kynnys ylittyi. Hän iloitsee myös tärkeän itsenäistymisvaiheen toteutumisesta: Makkonen asuu nyt omillaan pienessä rivitaloasunnossaan Savonlinnassa.
Näiden tuiki tavallisten asioiden ei pitänyt olla enää mahdollisia.
Arjen itsestäänselvyydet kävelemisestä lähtien muuttuivat uudelleen opetteluksi neljä ja puoli vuotta sitten, kun Makkosen elämä mullistui: hän sai vakavan aivoinfarktin helmikuussa 2014 asuessaan vielä Wienissä.
Vasemmalle puolelle aivoja tullut tukos aiheutti puhekyvyn menetyksen ja kehon oikean puolen osittaisen halvaantumisen. Lääkärit eivät antaneet juurikaan toivoa puhekyvyn palautumisesta, eikä siitä, että nainen kävelisi enää koskaan.
Tänä päivänä Makkonen kuitenkin puhuu lyhyillä lauseilla ja kävelee oikeaa jalkaansa linkaten.
Ja unelmoi solistin urasta Kansallisoopperassa.
Laulaminen tärkeintä
Makkosen saamasta aivoinfarktista seurasi afasia, joka tarkoittaa vaikeutta tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Vaikka puhekyky katosi, niin sopraanon tärkein työväline, lauluääni, säilyi. Vain muutama kuukausi aivoinfarktin jälkeen Makkonen alkoikin oma-aloitteisesti laulaa.
Aivot käsittelevät laulua ja puhetta eri tavoin. Puhealueet sijaitsevat vasemmassa aivopuoliskossa, kun taas aivojen "laulamiskeskus" on oikealla puolella. Laulaminen ja musiikki aktivoivatkin aivojen vasemman puolen puhealueiden lisäksi myös laajasti oikeaa aivopuoliskoa.
Nykyisin Makkonen laulaa kotonaan päivittäin, ja nuoren sopraanon ääni soi yhtä kauniisti kuin ennen sairastumista. Kun hän aloittaa äänenavauksen, Lumi-koira heristää korviaan ja alkaa ulvoa mukana.
Makkonen nauhoittaa puhelimella omia lauluharjoituksiaan ja hioo ohjelmistoaan kuuntelemalla suorituksiaan. Hän laulaa italiaksi, suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Sopraano on opiskellut klassista musiikkia puolet elämästään: Savonlinnan Taidelukiossa, Turun konservatoriossa ja klassisen musiikin maisteriopinnoissa Wienissä, mutta niihin tuli katko sairastumisen takia.
Puhuminen ei kuitenkaan suju yhtä helposti kuin laulaminen: Makkosen on edelleen vaikea muodostaa lauseita. Kommunikointi sujuu yksittäisten sanojen ja lyhyiden lauseiden avulla, ja välillä Makkonen pysähtyy hakemaan oikeaa sanaa. Osa sanoista tulee englanniksi, sillä se oli hänen kotikielenään kymmenen vuoden ajan.
Vaikeuksista huolimatta Makkonen puhuu itse koko parituntisen haastattelun ajan istuessamme hänen lapsuudenkotinsa olohuoneessa. Paikalla ovat myös hänen vanhempansa, Markku-isä “Mako” ja Marja-äiti “Malla”, jotka osallistuvat keskusteluun täydentämällä tyttärensä tarinaa.
Tulkkina toimiminen on vanhemmille tuttua puuhaa, mutta he myös haastavat tytärtään puhumaan itse niin paljon kuin mahdollista. Makkosen epävarmuus puheen tuottoon onkin pikkuhiljaa hälvennyt, ja itseluottamus kasvaa kohisten sitä mukaa, kun puhetilanteet hoituvat itsenäisesti.
– Kyllä se siitä, Makkonen sanoo topakasti.
Kaikki muuttui hetkessä
Neljä ja puoli vuotta sitten Kaisa Makkonen asui Wienissä belgialaisen miehensä Timin kanssa. Ennen aivoinfarktia hän oli kärsinyt parin vuoden ajan epämääräisistä oireista: käsien puutumisesta, laihtumisesta ja flunssista. Oireita hoidettiin fysioterapialla, ja niiden ajateltiin johtuvan stressistä.
Kohtalokkaana helmikuisena aamuna Makkonen ei herätessään päässyt ylös sängystä ja putosi lattialle. Hän sai soitettua miehelleen, mutta ei kyennyt muuhun kuin itkuun. Sanoja ei tullut suusta. Makkonen makasi viisi tuntia lattialla, ennen kuin mies ennätti kotiin ja soitti ambulanssin.
Makkosen vanhemmat saivat tietää tyttärensä vakavasta sairastumisesta jo samana iltana, ja he lähtivät seuraavana aamuna ensimmäisellä lennolla Wieniin. Makkosta pidettiin koomassa kolme viikkoa. Ensiksi epäiltiin, että vika olisi sydämessä, ja Makkoselle tehtiin sydänleikkaus. Lopulta diagnoosi varmistui: Takayasun arteriitti, harvinainen reumasairaus. Se kuuluu verisuonitulehduksiin ja vaurioittaa ihmisen suurinta valtimoa aorttaa ja sen päähaaroja. Reumasairaus aiheutti aivoinfarktin.
Ymmärrys tallella
Wienin-sairaalassa teho-osastohoidon aikana paikalle saapunut Hanna-sisko oli varma, että pikkusisko ymmärsi, mitä hänen ympärillään tapahtui. Koomassa ollessaankin Makkonen vaistosi ympärillään olevat ihmiset ja ymmärsi heidän puheensa, mutta ei pystynyt sanomaan sitä.
– Näin painajaisia, joissa olin yksin ja avuton.
Joku läheisistä oli koko ajan Makkosen vierellä, esimerkiksi vanhemmat viettivät kuukauden Itävallassa. Sisko puolestaan halusi pitää pikkusiskonsa kiinni normaalielämässä. Niinpä Hanna työnsi siskonsa pyörätuolissa sairaalan lähellä olevaan ravintolaan ja vei syömään. Siskokset värjäsivät yhdessä myös hiuksia, ja Makkosen tutkija-mies toi sairaalaan paljon musiikkia kuunneltavaksi.
Mutta lääkärit eivät antaneet paljoakaan toiveita Makkosen toipumisesta: lähtökohta oli, että hän ei enää ikinä kävelisi tai puhuisi.
– Mutta minä tiesin, että pystyn.
Makkosen vanhemmatkaan eivät lannistuneet. Malla-äidillä oli tavoitteena, että tytär sanoisi Wienin-sairaalassa sanat "äiti" ja "isä" ennen vanhempien lähtöä takaisin Suomeen, ja niin tapahtuikin. Sanoja harjoiteltiin paljon Hanna-siskon kanssa. Mutta sanojen lausuminen oli Makkoselle vaikeaa, ja etenkin peräkkäiset konsonantit, kuten esimerkiksi "ks", olivat vaikeita lausuttavia.
Kävelyn opettelua ilman apuvälineitä
Huhtikuussa 2014, pari kuukautta aivoinfarktin jälkeen Kaisa Makkonen tuotiin paareilla Wienistä Kuopioon. Kesäksi Makkonen pääsi lapsuudenkotiinsa Savonlinnaan mukanaan pyörätuoli, mutta se heitettiin heti alussa autotallin nurkkaan.
Hän puhui Suomeen tullessaan joitakin sanoja. Tästä huolimatta eräs lääkäri kohdisti puheensa Makkosen vanhemmille eikä potilaalle itselleen. Makkosta suututti ohi puhuminen siksi, että puhevamma ei tee ihmisestä älyllisesti vajavaista.
– Kyllä se siitä.
Makkonen on käynyt heti alusta alkaen puhe- ja toimintaterapiassa ja saanut kuntoutusta. Heti Suomeen päästyään hän yritti ottaa pieniä askeleita, mutta aluksi jalat eivät vaan totelleet.
– Kävelyn oppiminen vaatii aikaa.
Aivoinfarkti jätti jälkensä myös kirjoituskykyyn. Yhä edelleen Makkonen joutuu skarppaamaan saadakseen oikeat kirjaimet paikoilleen kirjoittaessaan paperille tai lähettäessään WhatsApp-viestejä puhelimella. Aiemmin oikeakätinen Makkonen opetteli kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Puheterapiaan sisältyykin myös lauseiden muodostamista kirjoittamalla.
Makkosen lähiajan tavoitteena on saada oikea käsi toimimaan arjen toimissa, kuten syömisessä, hampaiden pesussa ja hiusten harjaamisessa. Pihvin leikkaaminen ja perunoiden kuoriminen eivät vielä onnistu, eikä vetoketjukaan mene kiinni ilman apua.
– Ärsyttää kyllä. Pullon avaan hampailla.
Sairaanhoitajana työskentelevän Malla-äidin mielestä tyttären oikea käsi on parannettavissa ajan kanssa. Käden käyttö vaatii keskittymistä.
Suomessa aloitetun kuntoutusjakson jälkeen Makkonen palasi Wienin-kotiinsa miehensä luo syksyllä 2014, ja kuntoutus jatkui Itävallassa. Myös laulutunnit jatkuivat. Laulunopettaja oli isähahmo, joka huolehti Makkosesta.
Vanhemmilla oli Suomessa kova huoli tyttärensä kuntoutumisesta, mutta esimerkiksi säännöllisten Skype-puheluiden avulla Makkonen harjoitteli lannistumattomasti sanoja äitinsä kanssa.
– Emme olisi antaneetkaan Kaisan jäädä sängyn pohjalle, vanhemmat sanovat.
Sinnikäs nainen suoritti läheistensä avustuksella maisteriopintonsa loppuun Wienissä ja valmistui viime vuonna. Pro gradu -työn aiheena oli, kuinkas muuten, musiikin vaikutus afasiasta kuntoutumisessa.
Vaikka koko perhettä on koeteltu, niin huumori on kulkenut koko ajan mukana. Esimerkiksi Mako-isä koettaa kääntää hankalatkin asiat positiivisiksi, ja hersyvä huumori sekä savolaiset letkautukset ovat auttaneet arjen keskellä.
– Emme anna periksi. Ongelmat selvitetään, Mako-isä vakuuttaa.
Makkonen itse ei ole jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan. Hän malttaa keskittyä tähän hetkeen ja edetä pienin askelin.
Sosiaaliset tilanteet jännittävät
Viime toukokuussa Kaisa Makkonen tuli Savonlinnaan jäädäkseen. Aluksi hän asui vanhempiensa luona, mutta muutti heinäkuussa omaan kotiin lähelle lapsuudenkotiaan.
Malla-äidin mielestä tyttären paluu Wienistä Savonlinnaan on hyvä erityisesti kuntoutuksen kannalta. Nyt esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä on paljon enemmän, koska täällä on käytössä vain yksi kieli ja paljon käytännön puhetilanteita. Mutta kohtaamiset uusien ihmisten kanssa jännittävät aina aluksi.
– Ensikohtaaminen pelottaa, Makkonen myöntää.
Koti-Suomessa Makkosen sosiaaliseen verkostoon kuuluu lähiperheen lisäksi muutama ystävä. Muutto Itävallasta Suomeen konkretisoitui parisuhteen päättyessä eroon viime keväänä.
Makkosen kuntoutumisprosessi etenee: toiminnallinen arki soljuu, fyysinen kuntoutuminen jatkuu, ja puhekykykin kehittyy koko ajan. Puheterapiaa ja kuntoutusta on pari kertaa viikossa.
– Puhuminen väsyttää eniten, Makkonen tunnustaa.
Nainen etenee pienin tavoittein eteenpäin, ja hänen on helppo nimetä iloa tuottavia asioita.
– Lumi-koira, laulaminen ja metsä, hän luettelee hymyillen.
Kuntoutus vaatii toistoja
Kaisa Makkosella on jatkuva kortisoni- ja solusalpaajalääkitys, joka pitää harvinaisen reumasairauden kurissa. Kuntoutumisessa tärkeä rooli on ollut neljä vuotta sitten Suomessa aloitetulla Vasa Concept -toimintaterapialla, joka on intialainen kuntoutusmenetelmä aivovammapotilaille.
Vasa Concept perustuu fyysisiin harjoituksiin, joissa toistetaan samoja liikkeitä useita kertoja päivästä toiseen. Harjoitusten avulla aivojen vaurioituneet hermoradat pakotetaan löytämään uusia reittejä. Myös laskettelurinteessä aivovamman saanut freestylelaskija Pekka Hyysalo on kuntouttanut itseään kyseisen menetelmän avulla.
Nykyisin Makkosen lihakset ovat enemmän hallinnassa, ja ääni ja keuhkot toimivat paremmin. Sitkeästi Makkonen toistaa fyysisiä harjoituksia Mako-isä apunaan lapsuudenkotinsa olohuoneen matolla neljä tuntia päivässä. Vasa Concept -menetelmä vaatii kuntoutujalta muun muassa hyvää lihaskuntoa, ja liikkeet auttavat tuomaan lihasvoimaa.
Makkonen kuntoilee muutenkin: hän ulkoiluttaa koiraa, ajaa kuntopyörällä, jumppaa ja venyttelee. Kiireisimpinä päivinä harjoitukset saattavat jäädä tekemättä. Sen Makkonen tuntee kuitenkin heti kehossaan, joka menee jäykäksi ilman harjoituksia. Siksi hän pitää tiukasti kiinni harjoituspainotteisesta päivärytmistään.
Uintikin sujuu
Neljä vuotta sitten kesällä Makkonen karkasi hoitajilta uima-altaaseen kuntoutuksessa Punkaharjulla. Mutta pelkästään altaaseen meneminen oli hankalaa, ja altaasta poispääsyynkin Makkonen tarvitsi apua. Kilpaa lukioikäiseksi asti uinut nainen ei kuitenkaan antanut periksi.
– Tiesin, että pystyn uimaan.
Nyt Makkonen pystyy uimaan uimahallissa kilometrin verran. Oikea käsikin kulkee uidessa mukana, mutta jalka saattaa krampata. Oikea jalka toimii kuitenkin paremmin kuin oikea käsi.
Makkonen käy kolmen kuukauden välein Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, jossa hänen oikeaan käteensä pistetään botoxia poistamaan jäykkyyttä.
– Kyllä se siitä.
Makkonen on kokeillut ajamista automaattivaihteisella autolla. Lääkäri on kuitenkin kieltänyt autolla ajon siihen saakka, kunnes asiantuntija antaa lausunnon naisen autonhallinta- ja ajokyvystä. Ajokoe on vajaan viikon päästä.
– Päätös ajoluvasta jännittää, ajokoe ei.
Unelmana isot estradit
Laulaessa Kaisa Makkosen oikea käsi liikkuu hänen eläytyessään musiikkiin. Muuten niin hapuileva käsi nostelee helmaa, ja korkeissa äänissä se nousee ylös hänen laulunsa mukana.
Pienestä pitäen esiintynyt nainen toivoo koelaulupyyntöjä ja harkitsee oman toiminimen perustamista. Hän haaveilee myös itselleen sopivan ohjelmatoimiston löytymisestä, sillä toiveissa on saada paljon keikkoja. Määrätietoinen nainen tietää mitä tahtoo, mutta ymmärtää myös, että kilpailu on kovaa ja alalla on kovatasoisia tekijöitä.
Viimeksi Makkonen nousi esiintymislavalle heinäkuun lopussa. Hän esiintyi Joroisten Musiikkipäivillä pianisti Tuula Hällströmin säestämänä loppuunmyydylle katsomolle. Makkonen kertoo saaneensa Joroisniemen kartanossa pidetyn parituntisen konsertin jälkeen yleisöltä paljon kannustavaa palautetta.
Hän kuvailee itse suunnittelemaansa "Tunnelmaa kesäyössä" -ohjelmistoa dramaattiseksi. Konsertin alussa yleisölle kerrottiin lyhyesti sopraanon tarina, ja ihmiset elivät tunnelatauksessa mukana koko konsertin ajan. Makkosella on seuraajia, jotka kiertävät konserteissa ja elävät hänen rinnallaan.
Makkonen on esiintynyt kotikaupungissaan Savonlinnassa esimerkiksi Tuomiokirkossa ja kaupunginorkesterin kanssa. Musiikkiopiston Melartin-salissa hän lauloi täydelle salille vuonna 2016.
– Silloin pelotti, mutta ei enää.
Sopraano haaveilee nousemisesta Olavinlinnan lavalle solistina. Lava on hänelle tuttu jo oopperakuoroajoilta.
Makkonen tietää, että oopperalavoille pääseminen vaatii paljon, mutta uskoo uusien aarioiden opettelemisen luonnistuvan ja kokee jaksavansa esiintyä pitkäkestoisissakin konserteissa. Rohkea nainen uskaltaa sanoa unelmansa ääneen ja edetä sisukkaasti sitä kohti.
– Haluan Kansallisoopperaan Helsinkiin. Jaksan ja pystyn.
Tämän sopraano sanoo päättäväisesti katsoen suoraan silmiin.