Jopa puolet lääketieteen nimissä tehtävistä toimista saattaa olla täysin turhia tai hyvin marginaalisesti tehokkaita.
Näin sanoi Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian professori Teppo Järvinen Aamu-tv:n haastattelussa.
Järvisen mukaan arviot turhista toimenpiteistä perustuvat tutkimuksiin, joissa on esimerkiksi tietyllä aikavälillä verrattu vallitsevaa hoitolinjausta siihen, että potilasta on hoidettu vähemmän tai ei ollenkaan.
– Meille on otettu käyttöön paljon hoitomuotoja, jotka perustuvat erilaisiin uskomuksiin ja sellaiseen ja tällaiseen näyttöön, joka viittaisi siihen, että se toimii. Mutta sitten yhtäkkiä, kun kunnolla kunnollisessa asetelmassa on tutkittu, niin on osoittautunutkin, että eipä se toiminutkaan.
Käytännössä ylidiagnosointi tarkoittaa, että löydetään tauteja, jotka eivät olisi koskaan aiheuttaneet vaivaa tai haittaa. Ylihoidolla puolestaan tarkoitetaan liian kovien tai tehottomien hoitojen käyttämistä.
"Syöpäseulonnat kyseenalaisia"
Järvinen luettelee useita tyypillisiä esimerkkejä ylidiagnosoinnista ja ylihoidosta. Hänen mukaansa ensinnäkin suuri osa syöpäseulonnoista on kriittisen analyysin jälkeen vähintään aika kyseenalaisia.
– Toinen voisi olla aikaisemmin paljon käytetyt leikkaustoimenpiteet. Suomestakin on tullut tutkimusta, että jopa 80 prosenttia niistä umpilisäkkeistä, jotka nyt hoidetaan leikkaamalla, voisi hoitaa antibiooteilla tai saattaa olla, että jopa ihan ilman antibioottia.
Lisäksi Järvinen mainitsee polvi- ja olkapääkivut, joita usein hoidetaan tähystyskirurgisilla leikkauksilla.
– Suurin osa tästäkin näyttää olevan ylidiagnostiikkaa tai ylihoitoa.
Tarpeettomat diagnoosit, hoidot ja seurannat aiheuttavat ihmisille ja yhteiskunnalle haittoja ja paljon kustannuksia. Järvisen mukaan ylidiagnosoitiin ajaa moni asia.
– Siihen ajaa ihmisten lisääntynyt kiinnostus ja halu elää ikuisesti ja mieluiten vielä terveenä ihan viimeiseen päivään asti. Siihen ajaa lääkäreiden kunnianhimo kehittää uutta ja uskoa, että se mitä tehdään, on hyvää ja toimivaa. Siihen ajaa kaupalliset intressit. Terveys on yksi suurimpia bisneksiä.
Järvinen muistuttaa, että mitä enemmän ihmisiä tutkitaan, sitä enemmän tehdään löytöjä ja näin syntyy myös yhä enemmän bisnestä.
"Koskettaa jokaista"
Ylidiagnosointi on professorin mukaan ollut pitkään tabuaihe.
– Koettiin, että tässä on lääketieteen brändin likaamisesta kyse, jos tällaisia asioita edes rupeaisi esittämään. Keskustelu pitäisi käydä yhteiskunnan sisällä, joka tietysti itsestä tuntuu täysin absurdilta. Tämähän koskettaa meistä jokaista. Tämä on ihan yhtä paljon lääkäreiden ja lääketieteen asia kuin potilaiden asia. Siitä pitää keskustella, ihmisiä pitää informoida.
Tiedon lisääminen johtaisi Järvisen mielestä ehkä siihen, että ihmisten terveydenhuollolle asettamat odotukset ja vaatimukset tulisivat realistisemmiksi.
– Meillä kiistatta on välillä paineita yrittää hoitaa ihmisiä, kun se paine sieltä potilaan kohdalta on, että jotain pitää tehdä.
Järvinen kuitenkin myöntää, että myös alidiagnosoinnin vaara on olemassa.
– Tämä on se paradoksi. Meillä on samanaikaisesti valtava alidiagnostiikka, valtava alihoito-ongelma tietyissä asioissa ja vähintään samanlainen määrä tehdään ylidiagnostiikkaa. Koskaan me ei kummastakaan täysin päästä pois, mutta kun yhteiskunnan varat kohdennettaisiin oikein, otettaisiin ylidiagnostiikkaa pois, me saataisiin lisääntyvää terveyttä niille, jotka sitä todellakin tarvitsisi.
Helsingissä alkaa tänään Too Much Medicine -symposiumi (siirryt toiseen palveluun), jossa lääketieteen tutkijat ja asiantuntijat keskustelevat siitä, miten ja miksi terveestä tehdään sairas ja mitä haittaa ylidiagnostiikasta on potilaille ja yhteiskunnalle.