Hyvinkään paloittelusurma, kirkonpolttamista ja ylösalaisin olevia ristejä.
Mustiin pukeutuneita teinejä, joilla on jäänyt metallimusiikkivaihde päälle.
Siinä monen päällimmäiset mielleyhtymät saatananpalvonnasta ja satanismista.
Mutta esimerkiksi Jyväskylästä löytyy kolme kolmekymppistä miestä, jotka pitävät kotonaan rukousnauhaa ja krusifiksia. He kokevat, että yhteiskuntamme arvostaa materialismia enemmän kuin henkisyyttä.
Miehet kuuluvat Azazelin Tähteen, supisuomalaiseen satanistiseuraan, joka yhdistää uskontofilosofiaa ja saatananpalvontaa sulassa sovussa.
Tässä jutussa seuran jäsenet ovat nimettömiä ja kasvottomia, ja kuvatkin on rajattu tarkkaan: äiti voi tunnistaa, isä voi tunnistaa, työ- tai opiskelukaverit voivat tunnistaa.
Saatana on liian vaikea pala nieltäväksi useimmille.
Kuka kumma siis perustaa satanistisen seuran 2000-luvun Suomeen?
"On mahdotonta ajatella Jumalaa, joka ei olisi samalla Saatana"
– Johannes.
Johannes Nefastos vastaa puhelimeen niin rauhallisesti, että voisi kuvitella yllättäneensä hänet keskeltä joogaretriittiä.
Nefastos on yksi Azazelin Tähden perustajista. Toisin kuin moni muu, Nefastos ei ole pitänyt henkilöllisyyttään tyystin salassa, vaan on esiintynyt yhteiskuvissa muun muassa Arman Alizadin ja Perttu Häkkisen kanssa.
Juuri Nefastoksen uskonnollisista tuskista syttyi Azazelin Tähti tuikkimaan suomalaisen satanismin tummalle taivaalle vuonna 2006.
Siihen asti Nefastos oli ollut teosofisen liikkeen jäsen. Teosofit tutkivat filosofisesti maailmanuskontoja, kansanviisautta ja uushenkisiä näkökulmia, sekä tavoittelevat totuutta kaikkien uskontojen takana.
Nefastos kuitenkin koki, ettei teosofia vastannut tyydyttävästi hänen mieltään kalvaviin kysymyksiinsä.
Hän tulkitsi, että teosofian oppien mukaan ihmisen seksuaalisuus estää syvän henkisen kehityksen.
Lisäksi hän pohti ankarasti kysymystä Jumalan olemuksesta: jos Jumala on hyvä, ja maailmassa on paljon pahaa, miksi kaikkivoipa Jumala ei poista tuota pahaa?
– Tämä maailma on niin vääristynyt ja musta, että minun on mahdotonta ajatella Jumalaa, joka ei olisi samalla Saatana, Nefastos toteaa.
Lopulta hän halusi perustaa teosofian sisälle loosin eli osaston, joka keskittyisi nimenomaan satanismin tutkimukseen.
Teosofit eivät siihen suostuneet.
Nefastoksen lähdön tuloksena syntyi Azazelin Tähti.
"Jeesus oli aikansa suuri kapinallinen"
Seuran nimi valikoitui varhaisista kristillis-juutalaisista teksteistä. Azazel on yksi enkeleistä, joka toi ihmisille tieteen ja magian lahjan ennen kuin joutui kirotuksi. Johannes Nefastoksen mukaan Azazel on satanistinen hahmo, mutta ei herätä kielteisiä mielikuvia.
– Jos olisimme vaikkapa Saatanan Tähti, nimi kalskahtaisi selvästi kovemmalta. Siinä ei auttaisi selittää, ettei kyseessä ole ihmis- ja eläinuhreihin kannustava Saatana, Nefastos tähdentää.
Azazelin Tähdessä Saatanan vastustava voima nähdäänkin viime kädessä ihmistä kehittävänä.
Silmiinpistävää seurassa on, että Saatanan lisäksi myös Jeesus Kristukselle on tilaa. Se tuntuu nurinkuriselta: yleensä satanismin ajatellaan olevan kristinuskon vihollinen tai suhtautuvan siihen vähintäänkin ivallisesti (Aviisi).
Asiaa selittää Azazelin Tähden teosofinen pohja. Seuran jäsenet pitävät uskontojen perustajia – kuten Kristusta, Mohammedia, Buddhaa tai Zarathustraa – viisaina ja hyvinä opettajina. Painotuseroja jäsenten välillä toki on.
Kristus oli Nefastokselle tutuin, ja erityisesti vuorisaarna puhutteli häntä nuorena.
Seuran satanistisessa lähestymistavassa Kristus saa kuitenkin kristinuskosta poikkeavan tulkinnan.
– Mielestäni Jeesus oli aikansa suuri kapinallinen ja tavallaan satanistinen hahmo. Hän esitti Jumalan aikakauteensa sopimattomalla tavalla. Ja se johti hänen marttyyrikuolemaansa, Nefastos kiteyttää.
Azazelin Tähti lähestyykin Jumalaa satanistisesti ennen kaikkea verrattuna ympäröivään protestanttiseen kulttuuriin.
– Emme vain ota kristillistä maailmankuvaa sellaisenaan ja pyöräytä pöytää 180 astetta.
Ei väkivaltaa eikä rikollisuutta
Vaikka Nefastos argumentoi selkeästi ja rauhallisesti, voi monella olla vaikeuksia kestää kuulemaansa. Satanismin maine on niin synkeä.
1990-luvulla satanismipaniikki iski suomalaisiin kuin moukari kevätjäihin. Uutisissa kerrottiin saatananpalvojiksi väitetyistä tai tunnustautuneista, jotka polttivat kirkkoja ja vandalisoivat hautausmaita (Turun Sanomat).
Herätyskristilliset liikkeet nostivat keskusteluun saatananpalvonnan lieveilmiöt. Media haistoi, että aiheesta riittää kirjoiteltavaa.
Jopa suojelupoliisi huolestui ilmiöstä.
Johannes Nefastos pitää saatananpalvonnan karmivaa mainetta erityisesti median ja järjestäytyneen uskonnon aiheuttamana kuplana.
Uskonnoista hän kritisoi ajatusta Jumalasta, joka on aina hyvä, eikä ole vastuussa maailman pahuudesta ja kauhuista. Nefastoksen mukaan rajoittunutta jumalkuvaa vastaan kapinointi voi purkautua kielteisenä toimintana, kuten edellä mainitut rikokset.
Median suhteen Nefastos viittaa uskontotutkija Titus Hjelmin väitöskirjaan: siinä osoitettiin uutisoinnin olleen tuottamassa (Turun Sanomat) satanismi-ilmiötä parikymmentä vuotta sitten.
Jälkikäteen voi toki miettiä, oliko 90-luvun uutisoinnissa hätävarjelun liioittelua. Esimerkiksi HIM-yhtyeen laulaja Ville Valoa epäiltiin kytköksistä saatananpalvontaan, koska levyn nimessä esiintyi niin sanottu Ilmestyskirjan pedon luku 666.
Mitä tulee satanismin ja saatananpalvonnan eroihin, Azazelin Tähdessä molemmissa on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta.
– Itse koen, että satanismi on laajempi yleiskäsite, jossa puhutaan Saatanasta merkityksellisenä hahmona tai jumaluutena. Palvontaan taas kuuluu myös hartaudellinen tunne eli uskonnon harjoitus. Ja itse olen myös uskonnollinen ihminen, Nefastos toteaa.
Tasaisin väliajoin seurassa nouseekin esiin ajatus Azazelin Tähden rekisteröimisestä viralliseksi uskonnoksi.
Seura ei hyväksy väkivaltaa eikä rikollisuutta. Nefastos kertoo, että seuran pohjan muodostavat rakkaudellisuus ja totuudellisuus.
– Jos jollekin ratkaisu yhteisöllisiin tai henkilökohtaisiin ongelmiin voisi löytyä väkivallasta, hän ei ole tervetullut Azazelin Tähteen, hän toteaa.
Johannes Nefastos suorittaa itse joitakin palvontaan liittyviä rituaaleja päivittäin.
Ne ovat kaukana noitabakkanaaleista, kannibalismista ja paloittelumurhista.
Rukouksia ja kotialttareita
Johannes Nefastoksen kotoa löytyy oma alttari. Koska hän on leipätyöltään kirjailija, hän ehtii suorittaa päivittäin satanistisia palvontarituaaleja kotona.
Niitä ovat rukoileminen kaksi kertaa päivässä kotialttarin äärellä ja rosario- eli ruusukkoharjoitus, jossa jokaisella rukousnauhan helmellä on oma keskittymisharjoitus.
Harjoitukset kuulostavat suorastaan luostarikelpoisilta.
Tosin Azazelin Tähden rukouksia lukiessa saattaa ennakkoluuloisella livahtaa pala kurkkuun. Nefastoksen käyttämän rukouksen sisältö puhuttelee itse Azazelia, langennutta demonia.
Sinua palvon, sinua seuraan, oi maahan langennut tähti; syvyyden kirkas poika, ikuinen liekki näkymättömästä tulesta.
Rukouksessa vedotaan Nefastoksen mukaan korkeampaan itseen ja haetaan siltä voimaa, viisautta ja hartautta.
– Rukoukset ja hymnit ovat minun kokoamiani vanhojen maagisen työn sääntöjen mukaisesti: yhdistämällä henkilökohtaista tutkimusta, intuitiota, ja leikkaa-liimaa-periaatetta, Nefastos kertoo.
Niinpä seuran rukouksista ja hymneistä löytyy pätkiä muun muassa kristillisistä hymneistä, juutalaisesta kabbalasta ja teosofiasta.
Viimeistään nyt voinee laskea noitavasaran käsistään: saatananpalvonta ei ole enää Supon viestintäasiantuntija Anni Lehtosen mukaan suojelupoliisinkaan erityinen mielenkiinnon kohde.
Yksikään vakaumuksestaan kertovista Azazelin Tähden jäsenistä ei ole ripustanut kotiinsa pääkalloja tai maalannut seiniin verisiä pentagrammeja.
Sen sijaan yhdellä on kotonaan Muumipeikko-pussilakanat, toisella Iittalan Taika-astiasto, josta juodaan kahvit, kolmas pitää kansanmusiikista.
Kaikkia yhdistää voimakas tarve ymmärtää maailmaa ja sen pahuutta sekä ratkaista elämän perimmäisiä kysymyksiä.
Sekä toki kiinnostus Saatanaan.
Ja vain kaksi heistä on pukeutunut mustiin.
Vipera: "Halusin ymmärtää täysin, mistä seurassa on kyse"
Jyväskyläläinen Vipera avaa kotinsa oven ja tervehtii tiedustelemalla, laitetaanko kahviin tavallista vai soijamaitoa. Olohuone on kuin kenen tahansa – on valokuvia, televisio ja kangasdivaani.
Poikkeuksena on, ettei aivan joka iikka taida pitää sivupöydällään ylösalaisin olevaa krusifiksia ja rukousnauhaa.
Vipera on 30-vuotias palvelualalla työskentelevä mies, jonka äitikään ei tiedä tämän satanismista.
– Ihmiset miettivät heti punaista hahmoa hiilihangon kanssa ja naureskelevat, että "ei vittu, jätkä uskoo tuollaiseen", Vipera puuskahtaa pohtiessaan ihmisten ennakkoluuloja satanismiin liittyen.
Siksipä Vipera ei avoimesti kerro vakaumuksestaan muille. Belsebuubi on liian huonossa huudossa, eivätkä ihmiset ymmärrä henkistä etsintää synkkien aiheiden parista.
Jos Vipera joutuisi selittämään mummolleen elämänkatsomustaan, hän vastaisi suurin piirtein näin:
– Tämä on yleistä hengellisyyttä: sellaista, mikä on pohjimmiltaan yhtenäistä kaikissa uskonnoissa ja filosofioissa. Mutta tässä annetaan Saatanalle painotus.
Viperan ottama veljeskuntanimi on oikeastaan frater Vipera eli veli Vipera. Jokainen Azazelin Tähteen liittyvä saa halutessaan ottaa itselleen erityisnimen, jonka alkuosa on joko fra eli veli, sor eli sisko tai sod, neutraali muoto.
Tai sitten saa käyttää syntymänimeään. Teoriassa Jyväskylän Thanatos-nimisessä jaostossa voisi olla jäseninä fra Vipera, fra Wyrmfang, fra Kavi ja vaikka fra Pertti.
Vipera tulee tapakristillisestä ja jokseenkin liberaalista perheestä. Satanismista hän kiinnostui ala-asteella 1990-luvulla juuri mediahaloon takia.
– Ne olivat helvetin kiinnostavia ja siistejä lehtijuttuja. Luulen sen johtuvan siitä, että olen pohjimmiltani melankolinen ja koen vetoa luonnon pimeään puoleen, Vipera kertoo.
Viperan äiti oli tarkka siitä, että lapsia ei painostettu mihinkään katsomukseen. Silti 18-vuotiaan pojan puheet kirkosta eroamisesta havahduttivat äidin.
– Hän ihmetteli, että "mikä saatananpalvoja sää oot". Vaikka kirkko ei ollut olennainen osa elämäämme, hänelle siihen kuuluminen olikin tärkeää, Vipera pohtii.
Vipera kuuli Azazelin tähdestä ensi kerran black metal -musiikkipiireissä 14 vuotta sitten. Johannes Nefastos liikkui samoissa ympyröissä ja kirjoitti samoille nettikeskustelupalstoille.
Seuran ajatusmaailman perinpohjainen selvitys vei lopulta kymmenisen vuotta, kunnes Vipera liittyi siihen kaksi vuotta sitten.
– Olin hirveän tarkka siitä, että ymmärrän täysin, mistä seurassa ja sen filosofiassa on kyse, Vipera toteaa.
Vipera kokee olonsa usein tukalaksi seuratessaan suomalaisen yhteiskunnan ilmapiiriä. Hänen mielestään henkisyyteen suhtaudutaan niin kielteisesti, ettei uskovaisena, saati satanistina voi harjoittaa hartautta rauhassa tai keskustella aiheesta.
– Lisäksi ihmiset liittävät Saatanaan kaiken negatiivisen, kärsimyksen ja kuoleman. He ajattelevat helposti, että onkohan tuo toinen ihan terve, jos hän lähtee etsimään jotain positiivista ja kehittävää niistä aineksista, Vipera kuvailee.
Niinpä nuoruuden ateistinen vaihe loppui Azazelin Tähden löytämiseen: Viperalle satanismi on ehdottomasti hengellinen elämänkatsomus.
Hän pitää kuitenkin tärkeänä, ettei seuran satanistista puolta vesitetä. Viperan mukaan Azazelin Tähden ajatusmaailmassa on paljon "korkeaa vihaa".
– Se ei kohdistu ihmisiin, vaan vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen, Vipera täsmentää.
Jos joku siis polttaisi kirkon, Vipera näkisi teon kritiikkinä epäoikeudenmukaista kirkkoinstituutiota kohtaan. Uskontojen ydinsanomaa hän puolestaan pitää hyvänä.
– Kirkon polttaminen on tietynlaista oikeudenmukaisuuden janoa. Mutta teko aiheuttaa enemmän haittaa, joten ei sellainen auta kyllä ketään.
Wyrmfang: "Myrkky on ollut suonissani aina"
Wyrmfang vastaa ovikelloon yllään bändipaita, jossa on monimutkainen logo. Asunnossa asuu selvästi kaksi ihmistä, vaikka puoliso onkin omilla asioillaan. Tuoleille on jäänyt muutama viikkaamaton vaate, ja pöydillä lojuu useampi tieteellinen opus.
Kolmissakymmenissä oleva Wyrmfang on syvällä akatemian maailmassa: hän tekee jatkotutkintoa Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Myös Wyrmfang kuuli jo lapsena saatananpalvonnasta nimenomaan surullisenkuuluisan Hyvinkään paloittelusurmasta uutisoimisen yhteydessä.
Tuolloin uutiskärkenä oli, että syyttäjä löysi teosta saatananpalvontaan liittyviä elementtejä. Teon takia Hyvinkään seurakunta otti käyttöön toimintaohjeen saatananpalvonnan ja satanismin vastaiseen työhön.
Myöhemmin Wyrmfang alkoi etsiä lisää tietoa satanismista, okkultismista ja uskontojen mystiikasta.
– Kiinnostus näihin asioihin on itsellenikin hiukan mysteeri. Tuntuu, että suonissani on ollut jonkinlainen myrkky jo syntymästä lähtien, koska mitään uskonnon suhteen traumatisoivaa taustaa ei minulla ole, sanoo Wyrmfang nauraen.
Tapakristillisestä perheestä tuleva Wyrmfang sentään kertoi äidilleen Azazelin Tähden jäsenyydestään. Tämä ei asiaa arvostanut, kuten ei myöskään Wyrmfangin puoliso, mutta asiasta ei tullut sen isompaa numeroa.
Wyrmfang on yksi seuran pisimpään mukana olleista jäsenistä ja nykyisen Jyväskylän jaoston perustaja.
Hänen mukaansa saatananpalvonnan kytkös rikolliseen historiaan ja jopa murhiin on väistämätöntä.
– Mutta Azazelin Tähdessä on ideana jalostaa sitä puolta pois. Kaikki väkivalta missä tahansa muodossa on Saatanan inspiraation väärää toteuttamistapaa. Mutta on sinänsä ymmärrettävää, että moni satanisti erehtyy sille polulle, Wyrmfang toteaa.
Ero muihin satanistisiin ryhmiin tulee siinä, että Wyrmfangin mukaan perinteiset satanistit hylkäävät yleiset moraaliperiaatteet pitäen niitä heikkojen touhuna.
Azazelin Tähdessä ajatellaan toisin.
– Tosi hyvyys ja humaanius ovat vaativimpia. Useimmat jäsenemme ovat ensin käyneet epäeettisemmän satanismin puolella, kunnes ovat huomanneet siinä perustavia rajoitteita, Wyrmfang kertoo.
Jos joku kysyisi Wyrmfangilta, uskooko tämä Jumalaan, hän vastaisi: kyllä.
– Mutta en usko tiettyyn, rajalliseen Jumalaan. Toistaiseksi paras selitys asiaan on, että uskonnollisuuden tai jumaluuden ydin on elämän tarkoituksellisuus.
Seuran jumalkäsitys voidaan luokitella panteistiseksi: Jumala on kaikkialla, kaiken läpäisevä, eikä missään nimessä esimerkiksi ihmishahmoinen olento. Vastaavalla tavalla Saatanakin ajatellaan voimana tai arkkityyppinä, ihmiselle haasteita antavana opettajana.
Viime kädessä Saatanakin on alisteinen jumaluudelle.
– Ykseyden ajatus on Azazelin Tähdessä keskeinen. Siten hyvyys ja Jumala ovat Saatanaa perustavampi voima, Wyrmfang toteaa.
Kavi: "Karismaattinen kristillisyys on muovannut minua"
Pienessä opiskelijayksiössä on vinyylisoitin ja kasa LP-levyjä. Asukas, 26-vuotias Kavi on musiikkimiehiä – levyjä löytyy rockista jazziin ja kansanmusiikkiin.
Valoisan yksiön tiskipöydän vieressä on piskuinen alttari. Siihen on aseteltu muun muassa vaaka, kynttelikkö ja vuohifiguuri. Kavi kutsuu sitä pyhäksi nurkaksi, ja se auttaa häntä mietiskelyharjoituksissa.
Noin kaksi vuotta sitten Kavi punnitsi Azazelin Tähteen liittymistä tarkkaan. Hän halusi varmistaa huolellisesti, ettei kyse ole lahkomaisesta toiminnasta.
Sellaisesta Kavilla on nimittäin kokemuksia jo lapsuudesta.
Koko perhe kuului kristilliseen karismaattinen liikkeeseen. Kielillä puhuminen ja muut armolahjat piirtyivät nuoren pojan muistiin terävästi.
7-vuotiaana Kavi ajatteli nähneensä kotitalossaan aaveen. 13-vuotiaana hänellä oli ruumiista irtautumiskokemus ollessaan näyttämöllä seurakunnan tapahtumassa.
– Karismaattinen kristillisyys on leimannut ja muovannut minua. Siihen liittyi esimerkiksi kirjallisuutta siitä, miten henkimaailmassa on menossa taistelu hyvän ja pahan, varjon ja valon enkelien välillä, Kavi muistelee.
Kavi arvioi, että muut satanistit saattavat pitää Jeesusta ja Jumalaa syleileviä satanisteja hiukan muita pehmeämpinä.
– Azazelin Tähdellähän on joissain piireissä sellainen Jeesus-hippi-maine, ainakin tietääkseni.
Sellainen mielikuva ei kuitenkaan Kavin mielestä kerro koko totuutta.
– Ei toimintamme ole vain hippeilyä. Maailmassa on ikäviäkin asioita, joita joutuu käsittelemään, Kavi tiivistää.
Kavi ei koe tehneensä U-käännöstä kristillisyydestä satanismiin siirtyessään. Enemmänkin hän kokee vain vaihtaneensa näkökulmaa ja kääntyneensä oikean sijaan vasemmalle.
Vaikka Kavin perhe on sittemmin vaihtanut seurakuntaa, hän ei ole edelleenkään kertonut perheelleen liittyneensä seuraan.
Kavi pelkää perheensä reaktioita asiaan ja suoranaista hylkimistä.
– Toisaalta, vanhemmat ovat aina vanhempia. Ehkä minun pitäisi jossain vaiheessa vain testata, miten käy, Kavi sanoo.
Koska Jyväskylän Thanatos-loosin jäsenet tapaavat vain neljästi vuodessa, Kavi pyrkii olemaan läsnä joka kerta. Viimeiset kaksi vuotta ryhmä on käsitellyt kuolemansyntien eri ulottuvuuksia keskusteluissaan.
– Ei tarvitse olla yksin ajatuskelojen kanssa. Enhän voi umpimähkäisen kaverin kanssa alkaa puhua kuolemansynneistä, Kavi sanoo.
Kokoontumiset ovat jäsenten kodeissa, ja Jyväskylässä mukana on Kavin, Viperan ja Wyrmfangin lisäksi muutama muukin, jotka nauttivat yhteisistä pohdinnoista.
Vaikka kenenkään on turha odottaa lähetyssatanisteja ovensa taakse kertomaan Azazelista, on seura miettinyt toisinaan myös toimintansa kertomisesta laajemmalle yleisölle järjestelmällisemmin.
Se on yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Wyrmfang suostui haastateltavaksi.
– Pyrimme ehdottomasti antamaan uutta inspiraatiota muille. Haluamme, että kanssamme samalla lailla ajattelevat löytäisivät ajatuksilleen äänen, hän toteaa.
Kavin mielestä maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kaipaisivat pohdintaa Azazelin Tähden tarjoamista aiheista. Toisaalta hän uskoo, että etsivä löytää: ne, jotka hakevat satanistista sanomaa, törmäävät siihen ennemmin tai myöhemmin.
Toistaiseksi Kavi joutuu vielä keskittymään siihen, miten perhe ja ystävät mahdollisesti reagoivat asiaan tulevaisuudessa.
– Kenties tämä on ensimmäinen aste asian avaamisessa. Ehkä jossain vaiheessa pystyn linkkaamaan jonnekin tämän artikkelin.
Korjaus 29.9. klo 20:52:Vaihdettu otsikon sana akateemikko sanaan tieteentekijä.