Alidiagnosoitu sairaus, korkea riski, superlääke, hämmästyttävät tulokset…
Tällaisia ovat tyypilliset ilmaukset, kun sairauksien kriteerejä ja niiden hoidon tarvetta halutaan laajentaa, sanoo kanadalainen lääkepolitiikan tutkija Alan Cassels.
– Sairauksien määritelmiä laajennetaan niin, että niihin sopii enemmän ja enemmän terveitä ihmisiä.
Näin terveistäkin ihmisistä tehdään potilaita. Casselsin mukaan taustalla on lääkeyhtiöiden ja terveysbisneksen halu saada lisää asiakkaita.
Suomessa Too Much Medicine -symposiumissa vierailleen Casselsin mukaan rajanveto tarpeellisten ja tarpeettomien hoitojen välillä ei aina ole selkeää.
Tutkimusten, hoitojen tai lääkityksen kauppaaminen tarpeettoman suurelle joukolle on hänen mukaansa kuitenkin laajaa ja koskettaa valtavaa ihmismäärää esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen ja korkean kolesterolin hoidossa. Myös esimerkiksi verenpainelääkkeitä syödään hänen mukaansa aivan liikaa.
Jos tarpeettomia hoitoja saataisiin vähennettyä, voitaisiin auttaa paremmin niitä, jotka todella tarvitsevat hoitoa.
Markkinoinnissa käytetään hyväksi pelkoja
Cassels kertoo esimerkin Kanadasta. Lääkeyhtiöiden näkyvä kampanjointi on saanut keski-ikäiset miehet huolestumaan alhaisesta testosteronitasosta. Yhtiöt ovat tehneet yksinkertaisia kysymyslistoja, joiden perusteella lähes kuka tahansa mies tarvitsisi hoitoa. Niissä kysytään tämänkaltaisia kysymyksiä: oletko joskus ärtynyt, kiinnostaako seksi aiempaa vähemmän, oletko välillä väsynyt päivällisaikaan?
– Kun vastaat muutamaan tällaiseen kysymykseen kyllä, vastaus on, että sinulla on ehkä alhainen testosteronitaso ja sinun kannattaisi käydä lääkärissä, Alan Cassels sanoo.
Casselsin mukaan vain pieni joukko miehistä tarvitsisi oikeasti hoitoa. Markkinoinnissa käytetään kuitenkin hyväksi pelkoja ja halutaan lääkitä jotakin sellaista, mikä on täysin luonnollista.
Loppuvuonna syntyneitä lapsia lääkittiin muita useammin
Lääkityksen käytön laajeneminen tarpeettoman suureen joukkoon näkyy Casselsin mukaan selkeästi myös esimerkiksi lasten ADHD-lääkkeiden käytössä.
Tutkimuksissa on todettu, että loppuvuonna syntyneille lapsille määrätään aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ADHD:n vuoksi lääkkeitä useammin kuin alkuvuonna syntyneille lapsille. Tämä viittaa siihen, että kaikki loppuvuonna syntyneet eivät ole vielä kehityksessään ehtineet alkuvuonna syntyneiden kanssa samalle viivalle.
– Lääkkeitä annetaan lapsille, jotka vain ovat nuorempia kuin heidän luokkatoverinsa, Cassels sanoo.
Sen lisäksi tarkkaavuuden vaikeuksien taustalla on sellaisia syitä, joita ei hänen mielestään pitäisi ratkaista lääkityksellä. Vaikkapa se, että luokissa on liikaa lapsia.
Tee lääkärille kysymyksiä
Casselsin mielestä potilaiden kannattaisi esittää lääkäreilleen enemmän kysymyksiä tutkimuksista ja hoidoista.
– Kysymysten esittäminen lääkärille on ehkä tärkeintä, mitä potilas voi itse tehdä. Lääkärin pitäisi käyttää aikaa vastaamiseen ja arvioimiseen.
Tärkeitä kysymyksiä ovat, mitä oikeastaan hoidetaan, hyödynkö lääkkeen syömisestä ja onko siitä mahdollisesti haittaa. Cassels kehottaa myös kysymään, onko hoidoille vaihtoehtoja. Mitä seuraa, jos en tee mitään?
University of British Columbiassa työskentelevä lääkepolitiikan tutkija Alan Cassels osallistui tällä viikolla Helsingissä järjestettyyn Too Much Medicine -symposiumiin, jonka aiheena olivat ylidiagnosointi ja -hoito.
Lue lisää:
Professori: Jopa puolet lääketieteen toimista turhia tai huonosti tehoavia