JOENSUU Rantakylän nuorisotalon huoneessa käy kova pulina, kun Velmut kokoontuvat. "Ukkonuokkari" on tarkoitettu yli 65-vuotiaille, varsinkin yksinäisille miehille, jotka harvoin itse hakeutuvat ryhmiin. Tänne heidät on löytänyt torilta, kaupasta tai huoltoasemalta usein yhteisökehittäjä Katja Hämäläinen-Puhakka. Tällä kertaa ohjelmassa on tietokilpailu ja bingoamista.
Hannu Tykkyläinen on 62-vuotias ja ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuosikymmeniä. Hänetkin Hämäläinen-Puhakka löysi Joensuun torilta.
– Elämä oli vähän sellaista alakuloista. Oli hyvä, että joku keksi sen, että voisin lähteä mukaan. Kyllä mie oon tykänny olla tässä, vaikka olen tällainen syrjäänvetäytyvä.
Tykkyläinen kertoo, että putosi opiskeluista ja työelämästä jo nuorena ja hoiti sen jälkeen sairaita vanhempiaan. Harrastuksikseen hän mainitsee television katselun ja pientä lisätienestiä hän saa tyhjien pullojen ja tölkkien keräilystä. Päivien yksitoikkoisuus ja runsas vapaa-aika vievät joskus pelien maailmaan.
– Se tuottaa surua ja vie vähän pimeään suuntaan, kun rahapeleihin jää koukkuun. On hyvä, että täällä saa vähän ruokaa ja katkeaa se pelaaminen.
Etsivää vanhustyötä muuallakin
Velmut-ryhmä on osa laajempaa Ikaros - ikämiesten arjen osallisuus -hanketta. Reilun vuoden aikana on tavoitettu yli 150 miestä ja toimintaa on jo laajennettu kaupungin lisäksi Joensuun maalaistaajamiin Enoon ja Kiihtelysvaaraan.
Etsivää vanhustyötä on tehty myös mm. Helsingissä, Espoossa ja Turussa, joissa on toteutettu Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoittamaa Eloisa ikä -ohjelmaa. Myös Setlementtiliitolla on samantapaista työtä eri puolilla maata. Työllä on monissa projekteissa todistettu suuri merkitys vanhusten hyvinvointiin.
Joensuussa Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys on tehnyt jalkautuvaa työtä jo vuosikymmeniä. Ystävyys edistää ikääntyvän terveyttä tutkitusti. Yhteisökehittäjä Katja Hämäläinen-Puhakka tekee työtä määrätietoisesti kokemuksella.
– Kuljen tuolla missä miehetkin ja tapaan kaikenlaisia ihmisiä. Kaikki kohtaamiset ovat tärkeitä. Miehille ylivoimaisesti suurin juttu on se, että he kokevat, että kutsu on nimenomaan heille. Ja että juuri hänestä ollaan kiinnostuneita.
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen jalkautuvan työn vuosikymmenten perinteistä kertoo se, että jotkut miehet ovat tuttuja jo vuosien takaa. Siitä huolimatta tätä kohderyhmää ei löydetä laittamalla kuulutusta lehteen tai ilmoitustaululle.
– No olisi jäänyt tulematta, jos ei Katja olisi kutsunut ja pyytänyt. Innostava ryhmä tämä on. Tässä on mahdollisuuksia vielä petrata ja saada valo paistamaan tähän elämään, pohtii Hannu Tykkyläinen.
Joka kymmenes vanhus kokee yksinäisyyttä usein tai melko usein. Hanna Uotilan väitöstutkimuksen mukaan yksi syy kokemuksiin on välittävien ihmisten puute.
Tässä on mahdollisuuksia vielä petrata ja saada valo paistamaan tähän elämään.
Hannu Tykkyläinen, 62
Ikaros-hankkeessa autetaan ikääntyneitä tai muuten yhteiskunnasta osattomuutta kokevia monella tavalla, kotikäyntejäkin tehdään, jos miehet niin haluavat.
– Tosi moni kokee tarpeettomuuden tunnetta ja että heitä ei tarvita mihinkään ja kertoo, ettei heistä olla kiinnostuneita, Katja Hämäläinen-Puhakka toteaa.
Yhdessäololle on kova kysyntä
87-vuotias Unto Rautiainen jäi eläkkeelle parikymmentä vuotta sitten ja samaan aikaan tuli avioero. Rautiainen jäi yksineläjäksi, vaikka on omien sanojensa mukaan ulospäinsuuntautunut ja tykkää olla ihmisten seurassa.
– Yksinäinen olen. On minulla naiskavereita, mutta ne ovat tilapäisjuttuja. Täällä on ajankulua ja tämä tuo vaihtelevuutta siihen, kun tuntuu aika yksinäiseltä tuolla kämpällä.
Rautiaisen kertoma tiivistää monen Velmuihin saapuneen taustat.
– Entistä enemmän se varmaan ihmisten yksinäisyydestä kertoo, että tällä on niin kova kysyntä, summaa Hämäläinen-Puhakka.
– Sanon aina sukulaisillekin, että tiistaisin on se Velmut, että pääsen tänne. On hyvä, että täällä on vain miehiä, meillä on sillä tavalla hyvä olla ryhmässä, kun ne naisajat ovat tässä iässä jo takanapäin, tuumii Unto Rautiainen.