Karstulan lukiossa opiskelijat saavat ilmaiset kannettavat tietokoneet, ensimmäisen vuoden oppikirjat, koulumatkat ja kuntaan muuttavat saavat 200 euroa kulukorvausta kuukaudessa. Laanilan lukiossa Oulussa opiskelijoille annetaan lyijykynät.
Karstulan lukio on yksi kovimpia etuja tarjoavista lukioista, mutta sekään ei vedä vertoja Utajärvelle, jossa läppäreiden ja kirjojen lisäksi koulu maksaa autokoulun teoriaopinnot, joiden kustannus on noin 400 euroa.
Karstulan lukion edut ja jääkiekkolinja olivat riittävän houkuttelevat helsinkiläiselle Kalle Hentuselle, joka käy kunnassa lukion toista vuosikurssia, treenaa koulukeskuksen kattavalla kuntosalilla ja pelaa koulun joukkueessa. Kunnan maksaman kulukorvauksen jälkeen Hentunen maksaa asuntolapaikastaan noin 90 euroa kuukaudessa.
– Mä en ollu edes kuullut koko paikasta, kun mutsi löysi tämän Karstulan lukion netistä. Kyllä täällä aika paljon enemmän saa etuja verrattuna etelän lukioihin.
Mä en usko, että olisin saanut lukiota suoritettua, jos olisin jäänyt kotiin Kallioon.
Kalle Hentunen, opiskelija
Ylen lukiokyselyn mukaan jo yli 40 prosenttia lukioista tarjoaa opiskelijoilleen kannettavan tietokoneen tai rahaa sen ostoon. Lähes yhtä moni lukio tarjoaa jotain etuja, esimerkiksi ensimmäisen vuoden kirjat tai oppikirjoja lainaan tai avustavat koulumatkoissa.
Lähes neljännes lukioista ei tarjoa mitään etuja, edes sitä lyijykynää.
Pääset tarkastelemaan lukioiden vastauksia tästä.
Ylioppilaille stipendi, ilmainen aamupala
Perinteisten läppäri- ja kirjatukien ohella opiskelijoiden houkuttimissa on käytetty persoonallisia keinoja.
Esimerkiksi Rantasalmella ylioppilaaksi kirjoittavat saavat 500 euron stipendin, Suomussalmella ilmaisen asuntolapaikan, Kristiinankaupungissa maksetaan ylioppilaskirjoitusten osallistumismaksut, Vimpelin lukiossa saa personal trainerin palvelut, Tuusniemellä tarjotaan ilmaista aamupalaa, Sysmässä tarjotaan edullista asumista lukion jälkeen neljässä opiskelukaupungissa ja Askolassa kunnassa kirjoilla oleva ja ylioppilastutkinnon suorittava saa 4 000 euroa, jos jatkaa opintoja korkeakoulussa.
– Kylläpäs on aikamoinen kattaus, mikä on kelläkin lukiolla vetovoimatekijä, opetus- ja kulttuuriministeriön lukiouudistusyksikön projektipäällikkö Tiina Silander henkäisee.
Eduissa on niin suuri hajonta, että se voi Silanderin mukaan aiheuttaa eriarvoisuutta maan sisällä. Hän toivoisi, että kaikilla opiskelijoilla olisi opiskelun edellytykset kunnossa.
– Yksittäisen opiskelijoiden saamia etuja ei voi kadehtia, mutta laajemmassa mittakaavassa meidän tulisi huolehtia, että kaikissa oppilaitoksissa saa laadukasta opetusta ja kaikilla opiskelijoilla on opiskelumateriaalit kunnossa.
Yhteistä hyvää kaikille
Karstulassa läppäri- ja kirjaetua on tarjottu jo viisi vuotta ja muuttajan kulukorvaus on käytössä toista vuotta.
Tukien ansiosta pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevan, reilun 4 000 asukkaan kunnan lukiossa on noin sata opiskelijaa, joista kolmannes tulee kunnan ulkopuolelta.
Rehtori Anitta Rasin mukaan hyvän opiskelijamäärän mukana on tullut kuntaan ainakin hiven elinvoimaa. Hänen mielestään pienen lukion on jatkuvasti mietittävä pärjäämistään.
– Meidän pitää olla ainakin yhtä hyviä kuin isot. Laadukkaan opetuksen lisäksi pitää tarjota paljon kursseja ja muita etuja.
Opiskelijoista maksettavan valtionosuuden ansiosta lukio maksaa kunnalle vuodessa noin 80 000 euroa, mikä ei Rasin mielestä ole kovin paljon. Siitä huolimatta yhteistä hyvää riittää jaettavaksi kaikille lukiolaisille.
– Jos me saamme edes 8–10 opiskelijaa kunnan ulkopuolelta, saamme jo aika kivasti kustannettua läppäreitä ja muuta kaikille opiskelijoille.
Rasi on asunut yliopisto-opintoihin kulunutta aikaa lukuun ottamatta koko elämänsä Karstulassa ja johtanut lukiotakin yli 20 vuotta. Hän uskoo siitä syystä vaalivansa lukion menestymistä erityisesti.
– Työssä on auttanut kunnan koulutusmyönteisyys. Esimerkiksi edut sain ihan kivuttomasti läpi.
"Läppäri ei ole status, vaan työväline"
Lukio oli Opetushallituksen mukaan vuonna 2017 Suomen halvin koulumuoto. Siitä syystä Parolan lukion rehtori Reijo Järvinen peräänkuuluttaa valtiota mukaan talkoisiin, sillä lukioilla on valtavasti paineita rakentaa opiskeluympäristö vastaamaan tarpeita.
Parolan lukiossa opiskelijat ovat vuodesta 2012 saaneet edun, jonka ansiosta perheiden pussista maksettavaksi kannettavan tietokoneen hinnasta jää noin kolmasosa. Rehtorin mielestä järjestely on hyvä, koska hän uskoo opiskelijoiden pitävän koneesta parempaa huolta kuin jos se olisi täysin ilmainen.
– Läppäri ei saisi olla kynnyskysymys lukio-opintoihin. Se ei ole status, vaan opiskelijan työväline lukiossa ja sen käyttäminen osa nuoren taitopakettia. Kyse on sivistyksellisestä tasa-arvosta: miten koulutusta järjestetään eri puolilla valtakuntaa ja kuka sen maksaa.
Lukion edut, tai ehkä paremmin eduttomuus, on kyselyn perusteella osalle rehtoreista herkkä paikka. Muutama mietti, onko kyselyyn edes viisasta vastata. Jotkut pitivät kysymyksiä asenteellisina tai vanhanaikaisina. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta läppäreillä houkuttelu koettiin kovin kaukaiseksi.
Lähes jokainen etuja myöntävien lukioiden rehtoreista perusteli tietokonetta opiskelijoiden tasa-arvolla ja opiskelun mahdollistajana perheen varallisuudesta riippumatta.
Kovin monessa lukiossa edut eivät olleet kasvattaneet opiskelijamäärää juurikaan, mutta muutamissa ne olivat vahvistaneet lukion asemaa kunnassa.
Rehtori Järvinen on tyytyväinen siitä, että Hattulan kunta, joka on mukana Parolan lukion koulutuksen järjestävässä koulutuskuntayhtymässä, näkee lukion kunnalle tärkeänä palveluna.
Rehtori ymmärtää, että jos lukiot saisivat lisärahoitusta välinehankintoihin, se olisi jostain muusta pois.
– Silti pitäisi muistaa, että myös syrjäytynyt nuori aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja.
Ilmainen toinen aste?
Juuri nuorten syrjäytyminen jo varhain on lasten eduista huolehtivien järjestöjen suuri huolenaihe. Järjestöt näkevänä uhkana, että on paljon perheitä, joissa lukio ei ole nuorelle edes vaihtoehto, koska perheelle opetus- ja kulttuuriministeriön arvioima, noin 2 500 euron kustannus lukion perustarvikkeista on aivan liikaa.
– Minusta on ongelma, että meillä ylipäätään on tällainen ongelma, Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n johtava asiantuntija Liisa Partio sanoo.
Partion mukaan Suomessa on yhden ikäluokan verran, noin 60 000, nuoria, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnassa jalkoihin. Heistä puolet on ilman toisen asteen koulutusta.
– Sillä on hirvittävän iso merkitys, että jokainen nuori pääsisi kouluun ja voisi hankkia toisen asteen koulutuksen. Kokonaan ilmaiseen, toisen asteen koulutukseen (Etelä-Suomen Sanomat) pitäisi olla samalla tavalla lain turvaama oikeus kuin peruskouluun.
Sitä päätöstä ennen Partio toivoisi, että valtion tasolla huolehdittaisiin yhdenvertaisuuden säilymisestä, etteivät erot asuinpaikkakuntien välillä tarjottavissa eduissa ja palveluissa kasvaisi suuriksi.
Yhteinen, ilmainen pilvipalvelu
Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää koko yhteiskunnan suurena epäonnistumisena, ettei kaikilla ole lukio-opintoihin varaa.
Suomessa elää yli 100 000 lasta ja nuorta köyhässä perheessä. Sen vuoksi Kurttilan mielestä mahdollisuus opiskella lukiossa on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kysymys, koska lukioiden edut eroavat niin paljon.
Osa nuorista kokee voimakasta ahdistusta siitä, että he eivät pysy pärjääjien mukana
Liisa Partio, johtava asiantuntija
Kurttila suomii kovin sanoin kustantajia ahneudesta. Hänen mielestään Suomessa tarvittaisiin uuden lainsäädännön ohella uudenlaista ajattelua: lukioiden kaikki materiaalit, opettajien ja opiskelijoiden itsensä tekemistä alkaen, pitäisi saada pilvipalveluun ja koko maan opiskelijoiden yhteiseen käyttöön.
– Ja maksuttomasti, se on tämän päivän digitaalisuutta. Sen kaltainen asetelma, jossa perheet maksavat joidenkin voittoja, joita tehdään opetusmateriaaleilla, ei ole kestävää.
Kurttila muistuttaa, että jo kymmenen vuoden päästä Suomessa korkeasti koulutetun, työikäisen väestön osuus on alle EU- ja OECD -maiden keskiarvon (Kauppalehti).
Materiaalivalintoihin apua
Järjestöjen ja köyhien perheiden hätä on selvästi huomattu, sillä opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on ilmaissut huolensa (Opetus- ja kulttuuriministeriö) toisen asteen koulutuksen korkeista oppimateriaalikustannuksista.
Vuoden 2019 elokuusta tulee voimaan oppimateriaalilisä heikossa taloudellisessa asemassa oleville, toisen asteen opiskelijoille. Kuukausittaisen tuen suuruus on 46,80 euroa, jolloin kolmen vuoden lukio-opintojen aikana lisää saa noin 1 400 euroa.
Ministeriön lukiouudistusyksikön projektipäällikkö Tiina Silander muistuttaa, että lukio on kunnalle merkittävä elinvoimaisuuden lähde ja houkuttelevuuden lisääjä. Hän kehottaakin koulutuksen järjestäjiä miettimään oppimateriaaliratkaisuissaan, mitä ne maksavat opiskelijalle.
Materiaalivalintoihin apua toivotaan löytyvän koko valtakunnan tasolle piloteista, joiden valinnasta ja rahoituksesta Opetushallitus päättää syksyn aikana. Sekä lukio- että ammatillisen koulutuksen hankkeisiin on varattu kaksi miljoonaa euroa.
Myös opetus- ja kulttuuriministeriön kehityssuunnitelmiin kuuluvaa yhteistyötä korkeakouluihin, on joissakin lukioissa jo viritelty.
"Valintakoeuudistus aikaisti ammatinvalintastressiä"
Helppoa ei ole MLL:n Liisa Partion mielestä niilläkään nuorilla, jotka lukioon pääsevät: 15–16-vuotiaat kokevat valtavaa stressiä, koska heidän pitää tietää entistä aikaisemmin, mihin lukioon kannattaa pyrkiä ja mihin aineisiin kannatta panostaa.
Syynä on Partion mukaan lukiotodistusta painottava valintakoeuudistus siirtää ammatinvalintaan liittyvää stressiä ja menestymisen painetta liian aikaiseksi.
Partio pelkää, että jatkossa mukaan kiertyy eriarvoisuutta kalliiden valmennuskurssien muodossa, koska nekin näyttävät hänen mukaansa siirtyvän entistä aikaisemmaksi: avuksi päästä lukioon tai menestyä ylioppilaskirjoituksissa.
– Meillä on suuri huoli, koska tiedetään, että pitkäaikainen stressi on haitallista ja nuorilla on vielä kehitys kesken. Osa nuorista kokee voimakasta ahdistusta siitä, että he eivät pysy pärjääjien mukana. Tästä voi seurata mielenterveysoireita.
Partio toivoisi, että pääsykoereitti pysyisi myös vahvana, jotta nuoret saisivat kasvurauhaa.
Kotona Helsingissä lukio olisi jäänyt
Karstulassa ulkopaikkakuntalaisten houkuttelun lisäksi eduilla on ollut myös se vaikutus, että esimerkiksi sadan kilometrin päässä sijaitsevan Jyväskylän lukioiden imu ei ulotu oman kunnan nuoriin.
– Jyväskylään oli kyllä veto suuri, mutta Karstulaan piti jäädä, kun edut olivat niin hyvät, toista vuosikurssia käyvä Leevi Niemenmaa sanoo.
Kemian kirjoituksiin valmistautuva karstulalainen Mette Tyni puolestaan halusi jäädä vielä kotiin asumaan, eikä hän ole päätöstä katunut.
– Opetus on ollut tosi yksilöllistä ja tukiopetusta saa helposti. Kyllä kaverit muualla ovat näitä meidän koulun etuja ihmetelleet, että apua, saako sieltä läppäritkin.
Päätös lähteä lukioon noin 300 kilometrin päähän kotoa on osoittautunut helsinkiläiselle Kalle Hentuselle hyväksi. Hän kertoo opiskelumotivaationsa nousseen yläasteajoista niin paljon, että jos taidot jääkiekossa eivät riitä ammattilaisuuteen, hän haaveilee yliopisto-opinnoista oikeustieteellisessä.
Noin sadan oppilaan lukiossa kaikki tuntevat toisensa ja öisin evankelisen opiston asuntolassa on niin hiljaista, ettei Hentunen tiennyt sellaista edes olevan.
– Mä en usko, että olisin saanut lukiota suoritettua Helsingissä.