Tutkija ja erityisluokan opettaja Kaisa Vuorinen on positiivisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut.
“Katso miten ihania kuvia oppilaat on mulle lähettänyt”, Vuorinen sanoo silmät loistaen ja näyttää kännykästään valokuvia. “Nää on niin loistavia”.
Osallistumme Vuorisen vetämään Positiivinen CV -työpajaan Espoon Matinlahden ala-asteella. Oppilaille on annettu tehtäväksi lähettää Kaisalle valokuva, joka kertoo jostain heidän onnistumisestaan.
Eräässä kuvassa tyttöjen futisjengi on tehnyt pienen ihmispyramidin. Kuvatekstissä kerrotaan, että vaikka kaikki pelit eivät menneet kovin hyvin “niin silti kaikilla oli positiivinen asenne ja kaikki pelasi tos sinnikkäästi”.
Toiselle oppilaalle onnistuminen tarkoitti sitä, että hän oli uskaltanut leipoa karjalanpiirakoita, vaikka niiden leipominen olikin tosi vaikeaa:
Kaisa Vuorinen kehuu estoitta oppilaita myös koko luokan kuullen, eikä pelkästään heitä: Facebookissa Kaisalla on projekti, jossa hän kehuu sata ihmistä sadan päivän aikana.
Haastattelun jälkeen saan Vuoriselta sähköpostia:
“ Kiitos ihana ja huumorintajuinen Marko! Sun kohtaaminen on niin tärkeää! Olet herkkä, pohtiva, viisautta omaava ja aito tyyppi! Onneksi tapasimme!“
Huh. En ole koskaan saanut näin positiivista palautetta haastateltaviltani. Se hämmentää.
Kirjoitan Vuoriselle vastauksen:
“Kiitos aamupäivästä! Jätti ajateltavaa pidemmäksikin aikaa.”
Vielä en pystyt tuota positiivisempaan vastaukseen, mutta ehkä kehumaan oppii kehumalla. Tai tekemällä itselleen Positiivisen CV:n.
Positiivinen CV: “Sä oot koulussa aina tosi rohkee ja iloinen”
Posiitivinen CV on ansioluettelo, johon kerätään sellaisia tietoja ja taitoja, jotka eivät koulutodistuksessa näy.
Positiivinen CV -niminen hanke valittiin viime vuonna Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran Ratkaisu100 -haastekilpailun voittajaksi jaetulla ensimmäisellä sijalla.
Matinlahden kuudesluokkalaiset ovatkin oppineet löytämään hyvää sekä itsestään että muista oppilaista. Apuna on erityinen Kehu-kehys, jonka alla positiivisen palautteen antaminen onnistuu ikään kuin leikin varjolla.
– Sä oot koulussa aina tosi rohkee ja iloinen, ja sä oot koulussa tosi sinnikäs ja kaikille ystävällinen, kuudesluokkalainen tyttö sanoo toiselle, ja saa vastaukseksi vähintään samanlaiset kehut.
Mutta tällaiset taidot eivät vielä tänä päivänä näy koulutodistuksessa. Todistuksessa ei anneta kiitosta esimerkiksi siitä, jos oppilas on luokan ilopilleri, joka auttaa muita aina kun siihen on tarvetta.
– Koulussa on perinteisesti keskitytty sivistykseen, ja niinpä koululaisille opetetaan akateemisia aineita kuten matematiikkaa ja historiaa, ja niin pitääkin olla, Kaisa Vuorinen sanoo.
Mutta koulun yksi perustehtävä on myös se, että lapsen persoona otetaan huomioon, Vuorinen muistuttaa.
– Autamme häntä syvemmin ymmärtämään, että kuka minä olen. Matematiikan lisäksi olen oppinut monia taitoja itsestäni, joita ei ole tehty näkyväksi juuri millään tavalla. Tähän me haluamme antaa ratkaisun.
“Jos ohikulkija hymyilee, sillä varmaan viiraa päästä”
Kaisa Vuorisen mukaan positiivista ansioluetteloa kehitettäessä on huomattu, että myönteisyyden sanoma voi uida samalla myös koteihin. Nuoret ovat pysähtyneet keskustelemaan vanhempiensa kanssa aidosti ja pintaa syvemmältä.
– Yksikin äiti kertoi 9-luokkalaisen tyttärensä kanssa käymästään keskustelusta, jossa äiti kertoi tyttärelleen miksi tämä on niin ihana. Tytär uudestaan ja uudestaan palasi siihen keskusteluun, ja se oli vaikuttanut ratkaisevasti heidän vuorovaikutukseensa.
Positiivisuuden lähettiläällä Kaisa Vuorisella on kuitenkin vielä paljon työtä vielä edessään. Suomalaisille on ominaista innostuksen toppuuttelu, ja positiivisia ihmisiä pidetään helposti epäaitoina.
– Se on juuri se miten Suomessa ajatellaan, Kaisa Vuorinen sanoo hymyssä suin.
– Jos joku on poikkeuksellisen positiivinen ihminen niin ajatellaan, että mikä tuolla on vialla. Tai jos joku ohikulkija hymyilee sulle, niin ajatellaan, että tolla varmaan viiraa päästä.
Toisinkin voisi olla. Kaisa Vuorinen haastaakin suomalaiset sanomaan vaikkapa työkavereilleen jotain kaunista.
– Uskon, että pienet, aidot kohtaamiset ja toisesta välittäminen kyllä palautuvat takaisin ja rakentavat sellaista myönteistä yläkierrettä, Vuorinen sanoo.
Hymyssä suin.