Porkkalan Hylkypuistoa on rakennettu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Mukana ovat olleet sukellusseura Nousun ja Suomen Meriarkeologisen yhdistyksen jäsenet.
Suurin haaste on ollut saada riittävästi väkeä mukaan, sillä työtä on riittänyt, kertoo Porkkalan Hylkypuiston projektipäällikkö Markku Luoto Aamu-tv:n haastattelussa.
– Tarvitaan paljon porukkaa. Yksi sukellus kestää enimmillään 30–60 minuuttia. Sinne vedetään satoja metrejä opasköysiä, laitetaan opasnuolia ja tauluja, joissa kuvataan hylyn osia. Monikaan sukeltaja ei erota uponnutta mattolaituria hylystä, jos ei siellä ole kertomuksia, että tässä on köli, tässä on kylkikaaret ja niin edelleen.
Meriarkeologinen aarrearkku
Porkkalanniemi valikoitui kohteeksi, koska alueella on paljon hylkyjä ja aktiivista sukellustoimintaa. Hylkyjen suuren määrän lisäksi kohteesta tekee ainutlaatuisen hylkyjen korkea ikä.
Ensimmäiset opasteet on laitettu hylyille, jotka on alustavasti ajoitettu 1600–1800-luvuille.
Hylkyjen ihasteleminen ei vaadi sukellustaitoa, sillä hylyistä löytyvät myös 3D-mallinnukset hylkypuiston kotisivuilta osoitteesta wreckpark.eu.
– Kaikki ovat muinaisjäännöksiä eli ne ovat historiallisten laivojen hylkyjä, yli 100-vuotiaita. Siellä on 1600-lukua, todennäköisesti 1700-lukua ja ainoa hylky, mikä tunnetaan varmasti, on uponnut vuonna 1880. Sitten on tämä tuorein löytö, joka saattaa olla vaikka kuinka vanha, kehuu Museoviraston meriarkeologi Minna Koivikko hylkypuiston "kattausta".
Itämeren olosuhteet ovat olleet suotuisat uponneiden puualusten säilymiselle.
– Meidän Itämeri on aivan ihmeellinen maailmanlaajuisestikin. Muualla ei ole tällaisia olosuhteita, joista puuttuu puuta syövä nilviäinen, joka suolaisissa merissä syö tuollaisen puualuksen kymmenessä vuodessa. Muukin biologinen aktiivisuus on melko rauhallista. Kyllähän se puu siitä pikkuhiljaa häviää, mutta erityisesti Itämeressä prosessi on äärimmäisen hidas, Koivikko kertoo.
Lisää kansainvälisiä sukellusturisteja
Puisto on suunnattu paitsi suomalaisille myös kansainvälisille hylkysukelluksen ja meriarkeologian harrastajille. Puiston toivotaan avaavan uusia mahdollisuuksia sukellusturismin kehittämiseen myös muualle Suomeen.
– Olisi upea jos saisimme sukellusturismia Suomessa kasvamaan sillä tavalla, että myös kansainvälinen yleisö löytäisi tämän, Koivikko sanoo.
Kansainvälisiin kohteisiin verrattuna Porkkalan etuna on hylkyjen helpompi saavutettavuus, sillä ne eivät sijaitse niin syvällä. Itämeren samea vesikään ei ole enää esteenä, sanoo Markku Luoto.
– Sukeltajien lamppujen valotehot ovat led-tekniikan ansiosta kymmentuhatkertaistuneet siitä, mitä ne olivat kymmenen vuotta sitten. Nyt jokaisella on oma henkilökohtainen aurinko, minkä voi ottaa sinne mukaan. Lisäksi sukeltajien taso on noussut, välineet ovat kehittyneet valtavasti ja hylkysukellus on kasvattanut ylipäätään suosiota maailmalla.
Sukelluspuisto on maksuton ja vapaasti sukellettavissa. Koivikko kuitenkin muistuttaa, että hylkyihin ei saa koskea.
– Hylkyjä suojelee muinaismuistolaki, joka sanoo, että niihin ei saa kajota. Eli niitä ei ole hyvä koskea eikä siirtää eikä siellä saa muuttaa mitään. Tarkoitus on, että niitä katsellaan.