"Häpeä voi olla kuin limainen ameba, josta ei oikein saa otetta."
Näin kirjoittaa sosiaalipsykologi Janne Viljamaa Hirveä häpeä! -kirjassaan. Itse hän tutustui häpeään perusteellisesti jo 186-senttisenä 12-vuotiaana.
– Häpeä on tärkeää, mutta väärä häpeä on itsensä alentamista, hän sanoo.
Malliksi terveestä suhtautumisesta häpeään kelpaa hänen mielestään Peppi Pitkätossu. Astrid Lindgrenin räväkkä Peppi ei häpeile ja mieti, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän nukkuu jalat tyynyllä ja leipoo lattialla, jos huvittaa. Peppi kuitenkin tunnistaa häpeän ja puolustaa kiusattuja.
Häpeä saa ihmisen käpertymään sisäänpäin
Häpeän tunne on tarpeellinen, sillä se estää tekemästä toisille pahaa. Kun ihminen on loukannut toista, hän tunnistaa tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Esimerkiksi narsisti ei tunnista omaa häpeäänsä, vaan kaataa sen muiden niskaan.
Häpeä liittyy koko ihmisarvoon: olen huono, tyhmä ja muiden alapuolella.
Janne Viljamaa
Vääränlaisessa häpeässä ihminen sen sijaan syyttää itseään sellaisistakin asioista, joihin hän ei ole syyllinen. Kun häpeä on voimakasta, se saa ihmisen vetäytymään sisäänpäin ja eristäytymään muista.
– Häpeä liittyy koko ihmisarvoon: olen huono, tyhmä ja muiden alapuolella, Janne Viljamaa sanoo.
Häpeä liimautuu ihmiseen tiukemmin kuin nolous tai syyllisyys. Syyllisyys liittyy enemmänkin tekoihin tai tekemättä jättämiseen, ja sen voi usein myös hyvittää.
Empatia nostaa häpeästä
Häpeän tunne on vahvasti yhteyksissä siihen, miten meihin elämän varrella suhtaudutaan: miten vanhemmat meihin vauvana koskevat ja katsovat, miten vaikkapa opettaja meille puhuu ja miten muut ihmiset meidät hyväksyvät.
Suomessa suuret ikäluokat kasvatettiin häpeällä. Nykyiset nuoret on puolestaan kasvatettu täysin toisin. He ovat tottuneet siihen, että heidän näkemyksellään on väliä.
Viljamaan mielestä on hyvä, että esimerkiksi hierarkioihin perustuva häpeä on väistynyt. Toisaalta kulttuurimme on hänen mielestään muuttunut entistä itsekeskeisemmäksi ja narsistisemmaksi, ja oman edun tavoittelu on kasvanut. Se voi lisätä ihmisten epävarmuutta.
Jos kuuntelet ankeuttajan läppää päivästä toiseen, siitä tulee osa sinun omaa todellisuuttasi.
Janne Viljamaa
Janne Viljamaan mielestä häpeän vastavoima yhteiskunnassamme on empatia. Sen avulla ihmiset voivat auttaa toisiaan nousemaan häpeästä. Empatiataitoja tarvittaisiin hänen mielestään lisää, sillä ne auttavat näkemään kokonaisuuden pelkän oman näkökulman sijaan.
Vältä ankeuttajia, etene pienin askelin kohti pelkoa
Vääränlaisesta häpeästä kannattaa Janne Viljamaan mielestä pyrkiä eroon. Ensiaskeleita ovat jämäkkyys, omien oikeuksien vaatiminen ja rohkeus olla eri mieltä.
Häpeän karkottamiseen voi joskus tarvita ammattilaisen apua. Viljamaa antaa konkreettisia keinoja, joilla liiallista häpeän tunnetta voi itse alkaa karistaa.
1. Vältä ankeuttajien seuraa
On tärkeää, kenen kanssa ihminen aikaansa viettää. Ankeuttajien seura ei tee hyvää ja heistä kannattaa pyrkiä eroon.
Ankeuttajat ovat Viljamaan mukaan ihmisiä, joiden logiikan mukaan toisten onni ja ilo ovat pois heiltä itseltään. Heidän mielestään toisten parhaatkin ideat ovat aina huonoja, järjettömiä tai epärealistisia.
– Tällainen sarvipää saa toisen aina häpeämään. Hänessä on jotain ilkeää, hän asettaa toisen aina kuoppaan. Jos kuuntelet tällaisen ihmisen läppää päivästä toiseen, siitä tulee osa sinun omaa todellisuuttasi, Viljamaa sanoo.
2. Ota pieniä askelia kohti pelkoa
Kannattaa myös tehdä pienin askelin sellaisia asioita, jotka aiheuttavat pelkoa ja häpeää. Askel voi olla vaikka yksi pieni puheenvuoro tai se, että ilmaisee olevansa eri mieltä kuin muut.
Epämukavuusalueelle menemisen avulla aivoissa kehittyy Viljamaan mukaan ratoja, jotka rauhoittavat tunneimpulsseja.
– Joka kerta, kun teet pelottavan asian ja haastat itsesi, huomaat, että vaikka naama punaisena hikoilet ja sydän hakkaa, et kuole. Joka kerralla nämä rauhoittelevat aivoradat kehittyvät.
3. Keksi keino mielen rentouttamiseen
Viljamaan mukaan häpeään liittyy usein passiivisuus ja lamaantuminen. Siksi on tärkeää saada elämään lisää energiaa ja hyvää oloa. Hän kehottaa keksimään jonkin itselle sopivan rentouttavan harrastuksen, jonka avulla mieli tyhjenee ja stressi vähenee.
– Se voi olla lukeminen, mustikoiden poimiminen, musiikin kuunteleminen, yleensäkin kaikki taideharrastukset. Minulle se on pingis, Janne Viljamaa sanoo.
4. Kevennä huumorilla
Myös huumori ja itseironia auttavat pitkälle. Itsestä kerrotut sutkautukset laukaisevat häpeää ja jännitystä. Kun ottaa itsensä hiukan kevyemmin, antaa toisillekin tilaa hengittää.
Viljamaa itse heittää vitsiä vaikkapa omasta kaljustaan. Tytär kutsuu sitä Colosseum-kampaukseksi, jossa on tyhjä kenttä, mutta yleisö reunoilla.
– Kun sanoo jonkun tyhmän läpän itsestään, se vapauttaa omaa energiaa.
Hyväntahtoista huumoria ei pidä sekoittaa ilkeämieliseen toiselle nauramiseen. Se on kiusaamista, joka puolestaan saa aikaan häpeää.
5. Tee tsemppilista
Viljamaa kehottaa myös listaamaan kymmenen asiaa, joissa kokee olevansa hyvä. Sen lisäksi voi miettiä kymmenen muuta asiaa, joissa haluaa kehittyä. Kun itsetunto horjuu, listaan voi aina palata.
Janne Viljamaa: Hirveä häpeä! Suomalainen häpeä ja kuinka siitä pääsee eroon (Atena, 2018)
Lue myös: