Kun rahapelihimo ottaa vallan, se voi syöstä peliriippuvaisen ihmisen ja hänen läheisensä todelliseen helvettiin. Jenna Mäkelä kuvailee itseään toipunneksi peluriksi. Hän on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan.
– Esimerkiksi alkoholista voidaan sanoa, että joku sai sen viimeisen juomansa juotua, niin mulla on vähän sama juttu, että tuli kyllä pyöräyteltyä sen verran noita pelejä, että pyöräytin viimeisen kerran, Mäkelä kuvaili Aamu-tv:n haastattelussa.
Mäkelän mukaan maanisina peliaikoina, 3–4 vuoden sisällä, hänen tilitään liikkui noin 300 000 euroa kasinoille ja takaisinpäin.
– Pelurit eivät laske häviöitä. Peliriippuvaisen matematiikassa otetaan huomioon vaan voitot ja koska todellisuus on niin totaalisen järkyttävä kestää, niin sun on vaan yksikertaisesti pakko uskoa ja valehdella itsellesi, että juuri tänä iltana mä voitan sen potin, jolla mä pystyn maksamaan tämän kaiken ja sit mä lopetan pelaamisen.
"Voitto lihasmuistissa"
Mäkelä kuvailee koukuttuneensa voittamisen.
– Siinä kohtaa, kun olen ollut 100 000 euroa häviöllä, mulla on edelleen lihasmuistissa se voittamisen tunne ja ajatus siitä, että se voi vielä tapahtua ja itse asiassa se mitä todennäköisemmin vielä tapahtuu ja näin ei tietenkään käy.
Mäkelän mukaan voittoraha ei ole peliriippuvaiselle rahaa, jolla tehdään vaikka perheen kanssa jotain mukavaa, vaan voittorahasta tulee pelirahaa.
Mäkelän mukaan hänen peliriippuvuuteensa on vaikuttanut monta asiaa.
– Olennaisin ja ihan alkuperäinen juurisyy mun pelaamiselle positiivinen pelaamisen kulttuuri, mikä meillä on Suomessa. Olen sitä ikäluokkaa, että pelikoneisiin on ollut silloin 15 vuoden ikäraja, jota joko on valvottu tosi löyhästi tai ei ole valvottu ollenkaan. Olen kasvanut siinä positiivisen pelaamisen kulttuurissa Suomessa, jossa pelaaminen on yhtä normaalia kuin saunassa käyminen. Suomalainen pelaa lottoa ja koittaa saada niitä unelmia todeksi.
Mäkelän mukaan yleinen suomalainen kulttuuri totutti hänet pelaamiseen ja johti koukuttumiseen. Kännykkä ja nettipelaaminen tekivät riippuvuudesta entistä pahemman.
– Nettipelaamisen ongelma on se, että siellä on isommat panokset ja sä pystyt tekemään sitä oman kodin rauhassa. Siinä vaiheessa, kun peliriippuvuus on sekä summiltaan että ajankäytötään massiivista, niin silloin nettipelit tulee oivaan saumaan, koska jopa peluri ymmärtää, että se ei ole normaali, jos seison 12 tuntia kaupan pelikoneella.
Lainaa läheisten nimissä
Mäkelä kuvailee, että hänen peliriippuvuutensa tuli läheisille aika lailla puskista. Hän kertoo olleensa täysin patologinen valehtelija. Jälkikäteen läheiset ovat huomioineet, että Mäkelän käytös oli omituista ja kännykän käyttö ylimitoitettua. Mäkelä otti läheisten nimissä lainaa.
– Siltoja on mennyt rikki mutta esimerkiksi mun vanhemmat, joiden nimiin sitä lainaa otin, niin tänä päivänä olemme vieläkin tiiviimpi perheyksikkö kuin aiemmin. Haavoja on paranneltu.
Mäkelä toivookin, että rahapeliriippuvaisten läheisetkin otettaisiin huomioon, koska pelaaminen vaikuttaa moniin muihinkin ihmisiin kuin itse pelaajaan.
Valehtelua Mäkelä perustelee sillä, että pelurin oli vaikea kohdata todellisuutta. Omaa peilikuvaansa hän kertoo vihanneensa vuosikausia.
– Mun oli luotava sellainen erillinen todellisuus, jotta mä säilyin hengissä.
Valehtelun lopettaminen oli Mäkelälle jopa merkityksellisempi päivä kuin pelaamisen lopettaminen. Hän sanoo opetelleensä puhumaan totta
Kohtaamiset taustalla
Pelihelvetistä irtautumisen taustalla oli merkityksellisiä kohtaamisia. Ensinnäkin Mäkelän mies sanoi, että rakastaa edelleen eikä ole lähdössä mihinkään mutta peluri pitää hoitaa pois. Mäkelä kuvailee, että aviomies eriytti pelurin hänestä pois.
– Toinen merkityksellinen kohtaaminen oli seuraavana päivänä, kun astelin terveyskeskuslääkäriin ja olin jo todella huonossa kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lääkäri sanoi, että ei tiedä asiasta paljoakaan, mutta tekee kaikkensa, että saan apua.
Mäkelän ei enää tarvinnutkaan yksin kantaa kaikkea. Yhtäkkiä kaksi auttajaa ilmestyi Mäkelän elämään. Ilman näitä ihmisiä hän ei usko, että olisi kyennyt nousemaan.
– En olisi löytänyt itsestäni sitä rakkautta, mikä mulla tänään on itseäni kohtaan. Siinä kohtaa mun olisi pitänyt tehdä töitä ihmisen eteen, jota vihasin yli kaiken.
Mäkelän mukaan pelaamiseen liittyy suuri itseinho. Mäkelä kysyy, mistä silloin löytyisi voimavarat tehdä omalle ja vihaamalleen peilikuvalle parempi tulevaisuus.