Kaivaukset Sandarmohssa Karjalan tasavallassa ovat loppuneet ilmoitettua aikaisemmin, ja enää niistä kertoo myllerretty pieni alue valtavan muistoalueen reunalla. Hiekkaisesta maasta on löytynyt viisi ruumista. Ne ovat nyt Venäjän tutkintakomitean hallussa.
Heti kaivausten alussa venäläisissä tiedotusvälineissä kerrottiin, että löydetyt jäänteet olivat suomalaisen valloittajien tappamia puna-armeijan sotilaita. Perusteluna kaivausten johtaja Oleg Titberija kertoi, että oli löydetty sellaisia sotilasmantteleita, jollaisiin suomalaiset hänen mukaansa pukivat vankeja.
Harrastelijatutkijat estivät jäänteitä
On epäselvää, ketkä käytännössä suorittivat kaivaukset. Paikalliset Karhumäen Sandarmohssa ja Petroskoissa puhuvat ”pietarilaisista etsijöistä”. Se tiedetään, että Venäjän sotahistoriallinen seura on kaivausten tilaaja. Ja seuran takana on toimittaja Gleb Jarovoin mukaan ilmeisesti jokin turvallisuuspalvelun haara, ehkä FSB.
Jarovoi pitää epäilyttävänä, että työ oli annettu juuri sotahistorialliselle seuralle. Se ei ole tiedeyhteisö, vaan eräänlainen kansalaisjärjestö. Seura on hyvin läheisesti kytketty Venäjän valtionhallintoon, ja sitä johtaa kulttuuriministeri Vladimir Medinski.
– Seura on osa valtion propagandakoneistoa, ja sen viesti meni hyvin perille tässäkin tapauksessa, Jarovoi sanoo.
Väitteitä tuhansista tapetuista vangeista
Viesti oli, että Sandarmohssa on haudattuna suomalaisten tappamia neuvostoliittolaisia sotavankeja. Väite putkahti pintaan jo kesällä 2016, jolloin paikalliset historiantutkijat esittivät sen.
Huhumylly lähti jauhamaan, kun Venäjän valtion television sotilaskanava Zvezda teki jutun, jossa väitettiin suomalaisten kiduttaneen ja tappaneen tuhansia sotavankeja. Vangit olisi tuotu Karhumäen alueella sijaitsevilta vankileireiltä jatkosodan aikana.
On hyvin epätodennäköistä, että näin olisi tapahtunut. Ensinnäkin vankien leirikuolemat on kirjattu tarkkaan, eikä kuolleita ollut niin paljon. Toiseksi ei ole todennäköistä, että vankeja olisi kuljetettu tapettaviksi parinkymmenen kilometrin päähän leiristä, lähemmäksi rintamalinjaa.
Sotavangit elivät kurjissa oloissa, ja moni kuoli vankeudessa
Paljon sotavankeja kuoli sairauksiin ja huonojen elinolojen takia. Tiedetään myös tapauksia, joissa vankeja ammuttiin, esimerkiksi silloin, kun vartija luuli, että vanki oli karkaamassa. Myös vankikuljetusten aikana tapahtui yksittäisiä ampumisia, mutta joukkoteloituksista ei ole todisteita.
Suomalaisten ottamista sotavangeista kolmannes kuoli vankeudessa. Tämä on suhteellisesti laskettuna kolmanneksi suurin luku. Vain Saksan ja Neuvostoliiton leireillä kuoli suurempi osa vangeista.
Toimittaja Gleb Jarovoi pitää selvänä, että tämän kesän kaivauksilla oli tavoite.
– He löysivät sen, mitä tulivat etsimään, hän sanoo.
Sandarmoh on valtava hautausmaa
Syyskuisena päivänä Sandarmoh on hiljainen, vain korppien ja haukkojen ääniä kuuluu mäntymetsässä. Aiemmin kuului hetken verran myös laulua, kun paikalla oli ruotsalainen kuorolaisten ryhmä. He toivat paikalle muistokiven Sandarmohssa tapetuille ruotsalaisille ja lauloivat sen äärellä virren.
Suomalaisryhmäkin kävi tutustumassa muistoalueeseen, jonne vuosina 19137–39 murhattiin satoja suomalaisia maahanmuuttajia. He olivat tulleet rakentamaan kommunistista ihannevaltiota, mutta joutuivatkin Stalinin suuren terrorin uhreiksi.
Suomalaisryhmän matkanjohtaja, historianharrastaja Kyösti Toivonen Hollolasta pitää tärkeänä, että kaikki faktat selvitetään. Hän tietää sotaveteraanien kertomusten perusteella, että rintamalla saattoi tapahtua sellaista, jota ei olisi pitänyt tapahtua.
Sandarmoh tunnistettiin vuonna 1997 teloituspaikaksi. Ensimmäisiin kaivauksiin osallistui Vjatšeslav Kaštanov Karhumäen hallinnosta. Hän kertoo kauhun hetkistä.
– Ette voi kuvitella, miltä tuntuu, kun kuopasta löytyy kasoittain luita ja pääkalloja, Kaštanov sanoo.
Sandarmohn uhrit ammuttiin alastomina, joten kaivauksissa ei löydetty vaatteita. Tämän syksyn kaivauksissa on luurankojen lisäksi löytynyt myös vaatteita.
Joukkoteloitusten uhrien jäänteitä on löytynyt joukkohaudoista. Tämän vuoden kaivauksissa on löytynyt yksittäin haudattuja ruumiita. Näistä syistä Kaštanov uskoo, että kysymyksessä saattaa olla eri aikaan tapettuja ihmisiä.
Hänen mukaansa Karhumäen taisteluissa kaatui paljon sotilaita nimenomaan Sandarmohn alueella. Kaštanov pitää tärkeänä, että myös heidän kohtaloaan selvitetään.
– He eivät valinneet paikkaa, jossa kuolivat, hän sanoo.
Sandarmohn uhrien omaisista moni on järkyttynyt uusista kaivauksista. He kokevat ne hautarauhan rikkomisena.
Taustalla voi olla poliittinen tavoite
Yhtä lailla moni on ihmeissään siitä, että kaivauksiin ryhdyttiin juuri nyt, kun eräs Sandarmohn alueen tutkijoista, Juri Dmitrijev on toistamiseen vangittuna epäiltynä muun muassa lapsipornon hallussapidosta.
Dmitrijevin tapausta pidetään poliittisena, ja moni ajattelee samoin kaivauksista. Niilläkin on jokin poliittinen tavoita. Gleb Jarovoikin arvelee, että näin on.
– Turvallisuuspalvelulla on jokin tavoite, jonka he tietävät. Me emme tiedä sitä, Jarovoi sanoo.