“Jääkaudesta ei ole pelkoa – lämpötilan uskotaan nousevan useita asteita vuoteen 2050 mennessä.” Otsikko voisi olla eiliseltä, mutta kyseessä on suomalaisakateemikkojen, Seppo Huovilan ja Raino Heinon, vieraskynä Helsingin Sanomista vuodelta 1979. Tiedeyhteisö oli jo tuolloin tiennyt hiilidioksidipäästöjen ja ilmaston lämpenemisen yhteydestä vuosikymmenten ajan.
Lukijan on tässä vaiheessa hyvä vetää syvään henkeä, sillä seuraavat tosiasiat ovat lamaannuttavia. Lämpötilaennätyksiä on rikottu vuosi vuodelta samalla, kun aiemmin mahdottoman korkeina pidetyt hiilidioksidilukemat ovat ylittyneet ilmakehässä.
Luonnonvarojen käyttö kolminkertaistui vuosina 1970-2010. Kuolleet merenpohja-alueet ovat nelinkertaistuneet vuodesta 1950. Teollinen kalatuotanto aiheuttaa ekologisten järjestelmien romahduksia ympäri maapalloa. Miljoonien tonnien muovijäte merissä aiheuttaa miljoonan merilinnun kuoleman vuosittain ja liuottaa myrkyllisiä kemikaaleja meriveteen.
Teollinen maatalous tuhoaa viljelymaata nopeasti. Nykyisellä tahdilla maaperä on käyttökelvotonta jo 60 vuoden päästä.
Asiantuntijoiden mukaan sinisellä planeetallamme on käynnissä kuudes massasukupuuttoaalto, joka on verrannollinen edelliseen vastaavaan, noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Silloin kolme neljäsosaa lajeista katosi, todennäköisesti asteroidin törmäyksen johdosta.
Asteroidin vaara on helppo ymmärtää. Uhka on välitön ja yksiselitteinen. Ydinsotakin on selkeä käsittää: jos ohjuksia ei ole laukaistu, on vielä toivoa. Ilmastonmuutos on vaikeampi tapaus, koska kriisi syvenee asteittain.
Tieteentekijät ymmärtävät tämän. Siksi arvovaltainen tiedejulkaisu Bulletin of the Atomic Scientists on ylläpitänyt “Tuomiopäivän kelloa”, joka kertoo ihmiskunnan tuhon läheisyydestä. Maailmanlopun kello näyttää nyt kahta minuuttia vaille keskiyön. Nobel-palkittuja asiantuntijoita sisältävä raati näkee passiivisuuden ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ydinkatastrofin läheisyyden ennennäkemättömän suurina uhkina.
Vastuu nykytilanteesta ei jakaudu tasaisesti.
Alati laajeneva tuho on itse kylvämäämme. On kuitenkin tärkeää tehdä tarkennus, ketä “meillä” tarkoitetaan. Vastuu nykytilanteesta ei jakaudu tasaisesti. Ilmastonmuutos on valtaosin rikkaiden aiheuttamaa. Tämä pätee niin yksilöihin kuin valtioihin.
Maailman rikkaimman prosentin hiilijalanjälki voi olla jopa 175-kertainen verrattuna köyhimpään kymmeneen prosenttiin. Teollisuusmaat ovat ensin vaurastuneet saastuttamalla ilmakehää, ja myöhemmin neuvotteluissa olleet sitovia päästövähennyksiä vastaan. Yhdysvallat yhdessä suurien öljyntuottajamaiden, kuten Saudi-Arabian ja Kuwaitin, kanssa ovat pitkään olleet vastuuttomimpia pyrkien vesittämään kaiken edistyksen. Niin kutsuttu globaali etelä, köyhempi pallonpuolisko, on johdonmukaisesti ajanut vahvoja ilmastosopimuksia. Köyhät maat ovat jo nyt kärsineet eniten ilmastonmuutoksen aiheuttamista vaurioista.
Kehityksen taustalla vaikuttavat talouden rakenteet. Markkinataloudessa luonnonympäristön turmeleminen kannattaa. Muotitalot polttavat vaatteita kymmenien miljoonien dollarien edestä. Autovalmistajat valehtelevat päästöistä. Öljy-yhtiöiden verkostot rahoittavat avokätisesti ilmastonmuutoksen kieltäjiä ja pyrkivät kaikin keinoin estämään kansainväliset ilmastosopimukset. Toiminta on häikäilemättömän moraalitonta, mutta loogista markkinakilpailussa. Mitä enemmän hyötyjä saa otettua itselle ja haittoja ulkoistettua muille, sitä enemmän tekee voittoa. Tulevien sukupolvien hyvinvointi on toissijaista.
YK:n tilaamassa vastajulkaistussa suomalaisessa asiantuntijaraportissa todetaan, että nykymuotoinen kapitalismi on tullut tiensä päähän. Maapallon ekosysteemit eivät yksinkertaisesti kestä alati kasvavia “negatiivisia ulkoisvaikutuksia”, kuten taloustieteilijät luonnonympäristön kokonaisvaltaista tuhoamista kutsuvat.
Tärkeä kysymys on, kuinka tämän kehityksen voi pysäyttää?
Sitä ei enää voida. Tämä tosiasia on tunnustettava.
Tiedeyhteisön varovaisenkin konsensuksen mukaan maapallon keskilämpötila tulee päästöleikkauksista huolimatta nousemaan niin paljon, että laajat kuivuustuhot, nälänhätä ja merenpinnan huomattava nousu ovat väistämättömiä. Aiempina vuosikymmeninä tällaiset varovaiset arviot ovat kuitenkin yleensä menneet vikaan, ja ilmastonmuutos on ollut ennustettua voimakkaampaa.
Pahin voidaan kuitenkin välttää. Vääjäämättä syvenevän kriisin hidastamisella voidaan pelastaa ajan saatossa lukemattomia ihmishenkiä, turvata kuihtuvia satoja, säilyttää uhanalaisia lajeja ja vähentää merkittävästi ilmastopakolaisuutta.
Suomi on menossa väärään suuntaan. Tuore YK:n maaraportti vahvistaa, että Sipilän hallituksen ilmastosuunnitelma on kelvoton. Metsien lisähakkuut aiheuttavat hiilinielujen merkittävän pienentymisen, mikä puolestaan lisää kasvihuonekaasuja ilmakehässä. Tämä tekee tyhjäksi muuten saavutetut päästövähennykset.
Kaikille talouden sektoreille on asetettava vahva hiilivero.
Suomen on oltava globaali edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Asiantuntijoiden tarjoama tiekartta on yksiselitteinen. Fossiilituet on poistettava välittömästi. Seuraavan vuosikymmenen aikana suurten kaupunkien on luovuttava täysin fossiilisista polttoaineista, polttomoottoriautojen myynti on lopetettava, liikennettä on sähköistettävä ja lentämistä rajoitettava. Tutkimukseen tulee ohjata massiivisia investointeja. Kaikille talouden sektoreille on asetettava vahva hiilivero.
Vuosikymmenten passiivisuus ilmastonmuutoksen torjunnassa osoittaa, että päättäjät ja liike-elämä eivät tee tarpeellisia muutoksia ilman voimakasta poliittista painetta. Se edellyttää laajaa ja sitoutunutta kansalaisaktiivisuutta, jollaista ei ole nähty Suomessa sen jälkeen, kun hyvinvointivaltion perusteita valettiin.
Emme voi vain säästellä paperia, vältellä muovipusseja ja odottaa pääministerin tv-puhetta. On mietittävä tarkoin, mihin käytämme aikaamme, rahojamme ja kykyjämme. Se on tehtävä, jotta sininen planeettamme olisi elinkelpoinen vielä lastemme ja heidän lastensa elinaikana.
Joona-Hermanni Mäkinen
Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.