Joensuulaisen Mervi Heinon ensimmäinen raitis parisuhde oli niinkin myöhään kuin kolmikymppisenä. Se vasta vaikeaa olikin.
Päälle puskivat vanhat toimintatavat, joita hän oli oppinut edellisissä suhteissaan. Niissä kolmantena pyöränä olivat amfetamiini, alkoholi ja lääkkeet.
Heino oli esimerkiksi tottunut siihen, että seksillä sai haluamansa. Tai että jopa omalle puolisolle pystyi valehtelemaan päin naamaa, ettei kamaa muka ollut enää jäljellä. Sen halusi mieluummin vetää yksin kuin jakaa rakkaansa kanssa.
Sellaista arki oli. Salailua. Väkivaltaa. Pakonomaista yksinäisyyden välttelyä. Päivästä toiseen selviytymistä.
– Joko se oli kärvistelyä. Silloin mietimme pää punaisena, mistä saisi rahaa tai millaisia rikoksia pitäisi tehdä, että saisi kamaa. Tai sitten kun sitä kamaa oli, olimme ihan sekaisin, sanoo Heino.
Nopeasti muuttuvia suhdekuvioita
Mervi Heinon kokemukset ovat vain yksi sävy päihdesuhteiden värikartalla, muistuttaa Tampereen seudun huumeidenkäyttäjien kanssa työtä tekevä Elina Autio.
Hän on nähnyt asiakkaidensa elämässä tiuhaan tahtiin muuttuvia suhdekuvioita ja draamaa. Toinen ääripää ovat pitkät ja sitoutuneet suhteet, joissa kumppani on se ainut vakaa asia, kun kaikki muu elämässä on kaoottista.
A-klinikkasäätiön haittoja ehkäisevässä työssä Autio kohtaa sen kaikkein syrjäytyneimmän osan huumeidenkäyttäjistä: suonensisäisesti käyttävät, joiden päihdehistoria voi olla jopa vuosikymmeniä pitkä.
Yhteistä kaikille huumeidenkäyttäjien suhteille on Aution mukaan kuitenkin se, että huumeet ovat suhteen kolmas osapuoli. Ne vaikuttavat arjen kulkuun: kuinka huumeita hankitaan ja miten ne maksetaan. Jos toisella on paremmat suhteet vetojen hankkimiseen, on hänellä myös valtaa.
Riippuvuus ei ole ainut asia, joka keikuttaa parisuhdetta. Autio muistuttaa, että monella hänen asiakkaallaan on jo lapsuudesta asti isoja railoja sielussaan: kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä ja säröjä kiintymyssuhteissa.
Huumepiireissä meno on karua, eivätkä traumat siellä ainakaan vähene - päinvastoin.
– Osa hakeutuu tuhoisiin ihmissuhteisiin, osalle taas sitoutuminen on todella vaikeaa, Autio summaa.
Lopettaminen ei onnistu, kun toinen juo
Mervi Heinon ensimmäinen känni on tarina, jonka olemme kuulleet niin monesti aiemmin: alkoholi teki ujosta 12-vuotiaasta tytöstä vihdoinkin itsevarman ja coolin. Heino ihastui tunteeseen samantien ja joi joka viikonloppu.
Alkoholia seurasivat lääkkeet, kannabis ja amfetamiini.
Parikymppisenä Heino sai lapsen keskellä alkoholisoitunutta parisuhdetta. Heino haaveili normaalista perhe-elämästä ja viidestä lapsesta.
Heino mietti usein korkin laittamista kiinni. Se oli mahdotonta, kun rakas jatkoi juomista.
– Olin mustasukkainen, kun hän lähti juomaan. Koin suurta vääryyttä, että minun piti jäädä kotiin lapsen kanssa, sanoo Heino.
Ja niin Heino hankki lapsensa hoitoon jonnekin, ihan minne vaan, että pääsi itsekin radalle. Lopulta lapsi otettiin huostaan.
Päihdesuhteita on niin monenlaisia kuin on käyttäjiäkin, mutta Heinolla on näin jälkikäteen hyvin karu näkemys sekavien vuosien parisuhteistaan. Hän kokee tulleensa hyväksikäytetyksi - ja itsekin hyväksikäyttäneensä muita.
– Minä olin aina sen jäbän kanssa, jolla oli isoin piripussi taskussa tai parhaat suhteet. Ei sillä ollut mitään tekemistä todellisen rakkauden tai minkään todellisen kanssa.
Hetki, joka muutti kaiken
Jokin naksahti Mervi Heinon päässä 12 vuotta sitten. Hän istui tuolilla perheneuvolan käytävällä Joensuun Penttilässä ja odotti, että Eetu-poika tulisi sijaisvanhempien kanssa tapaamiseen. Heino oli samana päivänä heitetty ulos katkolta, koska hän oli sääntöjen vastaisesti päätynyt sänkyyn toisen katkolaisen kanssa.
Vihdoinkin Eetu astui perheneuvolan pääovista sisään. Äidin nähdessään kuusivuotias poika lähti juoksemaan pitkin pitkää käytävää, itkien ja äitiä huutaen.
Se hetki muutti kaiken. Heino päätti sillä sekunnilla, että hänen on pakko lopettaa lapsensa takia. Samana iltana hän oli ensimmäistä kertaa vertaistukiryhmän kokouksessa ja aloitti pitkän tien raitistumiseen.
Heinon nykyinen parisuhde on hänen elämänsä ensimmäinen raitis suhde. He ihastuivat vertaistukiryhmässä - niin kuin moni muukin raitistumisen alkuvaiheessa oleva päihdekuntoutuja.
Heino ei suosittele tätä muille: parisuhteesta tulee helposti ykkösasia ja itsensä hoitaminen jää taka-alalle. Hänen kokemuksensa mukaan ihan samalla lailla naiset kuin miehet ovat hanakoita pakenemaan itseään parisuhteeseen raitistumisen ensimetreillä.
– Kannattaisi olla pari vuotta yksinään, mutta harva siihen pystyy. En pystynyt minäkään, sanoo Heino.
Kahden toipuvan addiktin suhteen alku ei ollut helppoa.
– Minä olen ollut meidän suhteessa se tosi sairas tyyppi. Minun on pitänyt kasvaa henkisesti älyttömän paljon. Itse en ole aina siihen uskonut, mutta onneksi minulla on mies, joka on tiennyt, että kyllä tuo tuosta vielä muuttuu, Heino sanoo.
Heinolle vaikeinta raittiissa elämässä on ollut seksuaalisuus. Sekavina vuosina häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja hän myös käytti itseään maksuvälineenä. Näitä traumoja hän on joutunut työstämään saadakseen itsensä taas ehjäksi. Naisena, tyttöystävänä ja seksikumppanina.
– Minulla oli aivan vääristynyt käsitys siitä, mitä naisen ja miehen välillä pitäisi tapahtua. Olin oppinut sen kaiken pornoelokuvista.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on aihe, josta päihdetyöntekijä Elina Aution asiakkaiden on hankala puhua. Hänen mukaansa monella riippuvuuksien kanssa painivilla naisella ja miehellä on omanarvontunne hukassa, mikä altistaa hyväksikäytölle ja väkivallalle.
– Moni kokee ansainneensa kaiken sen paskan, tai että se oli oma syy, kun meni sinne kämpälle, Autio sanoo.
Oman riippuvuuden selättäminen on ykkösasia
Ensimmäiset seitsemän vuotta raittiudesta olivat aivan karseita. Entinen elämä jätti Mervi Heinoon niin pahoja jälkiä, että se vaati valtavasti työskentelyä itsensä kanssa.
Onneksi tänä päivänä on jo helpompaa, kun raitistumisesta on kulunut lähes 13 vuotta. Sievän omakotitalon keittiössä hymyilevä nainen hörppii rasvakahvia aamiaiseksi. Lapset on juuri viety kouluun ja tässä on pieni hetki omaa aikaa ennen töihin lähtöä.
Edelleen Heinon laukussa kulkee mukana Anonyymien Alkoholistien kirja. Jokaikinen päivä.
Sekä Heino että hänen kumppaninsa tekevät töitä päihdekuntoutujien kanssa: Heino opiskelee oppisopimuksella lähihoitajaksi naisten hoitokoti Tuhkimossa ja aviomies on töissä päihdekuntoutuksessa Liperissä.
Pari on kulkenut pitkän tien yhdessä, mutta suurin urakka on tehty oman pään sisällä.
– Ehdoton edellytys meidän suhteemme onnistumiselle on ollut se, että olemme kumpikin omilla tahoillamme hoitaneet ensisijaisesti omaa päihdeongelmaa. Ilman sitä emme olisi tässä nyt.
Lue lisää:
Yle Areena: "Poikaystäväksi valikoitui se, kellä oli isoin piripussi"