Pihlajalinna Oulu Oy:n toimitusjohtaja Riikka Moilanen, Porin Jazzin toimitusjohtaja Aki Ruotsala ja Kärsämäen Frosteruksen koulun rehtori Tuomo Pesonen.
Siinä vain muutama nimi, jotka ovat joutuneet viime aikoina valtavan mediakohun keskelle. Kaikkia heitä yhdistää se, että he ovat sanoneet julkisuudessa jotain sellaista, mitä heidän työnantajansa eivät ole hyväksyneet.
Kohuista viimeisin syntyi Riikka Moilasen kohdalla, kun hän kutsui maanantaina Oulun kaupunginvaltuustossa päihdeongelmaisia ja kodittomia ”ihmisroskaksi”. Seurauksena olivat pikapotkut heti seuraavana päivänä.
Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen on seurannut viimeaikaisia mediakohuja tarkasti. Hän näkee, että Suomessa eletään nyt selvästi aikaa, jossa vaaditaan poliittista korrektiutta enemmän kuin aikaisemmin. Karvosen mukaan ihmisten herkistymiskynnys on matalalla ja sitä ruokkii erityisesti sosiaalinen media.
– Kohu nousee siellä ja perinteisempi media alkaa kompata sitä. Huomattavaa on, että perinteisempi media voi viitata jutuissaan usein jo syntyneeseen kohuun, Karvonen sanoo.
Tutkimuksissa mediakohulle tai skandaalille on Karvosen mukaan määritelty anatomiakin. Se lähtee hänen mukaansa siitä, että ensin joku kokee normeja rikotun ja paheksuu tätä. Sitten normien rikkoja ilmiannetaan sosiaalisessa mediassa ja kohu lähtee leviämään. Pian perinteinen mediakin jo uutisoi kohun ja kohta sammakon suustaan päästänyt on jo erotusuhan alla.
Usein kohuun liittyy Karvosen mukaan vielä se, että asian alkuperäinen asiayhteys unohdetaan eli tietty sana tai lausunto voidaan saada kuulostamaan pahemmalta kuin alun perin.
Karvosen mielestä kohujen syntymisessä sosiaalisessa mediassa on nykyään jo selvä jako: tavallinen ihminen voi sanoa siellä aivan mitä tahansa, mutta johtaja-asemassa olevilla on hyvin tiukka raja siinä mitä saa sanoa.
– Jos kohun keskelle joutuneen sanojan taustainstanssi edustaa tiettyjä arvoja, näiden arvojen rikkominen puheissa on erityisen raskauttavaa. Nuhteettomuusvaatimus on tässä kohtaa erityinen.
Karvonen muistuttaa, että mitä korkeammalle hierarkiassa mennään, sitä tarkemmin sanat on punnittava. Jopa henkilökohtainen elämä on elettävä työtehtävään sopivasti, jos henkilö on korkeammassa asemassa.
Vain Trump selviää mediakohuista
Nykyinen mediakohuherkkyys voi johtaa Karvosen mukaan siihen, että johtavassa asemassa olevat henkilöt puhuvat entistä varovaisemmin, ympäripyöreästi ja epävärikkäästi. Hänen mielestään mediassa saisi kuitenkin käyttää värikkäämpää ja virkeämpää kieltä.
Karvonen pohtii, että maailmassa näyttää olevan tällä hetkellä vain yksi henkilö, jota mediakohut eivät heilauta millään tavalla: Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump. Karvosen mukaan kuka tahansa muu henkilö olisi joutunut Trumpin saappaissa eroamaan jo ajat sitten.
– Tämä on erikoista siksikin, koska nykyinen herkkyys on tullut Suomeen anglosaksisista maista, kuten Yhdysvalloista. Trump pääsee kohuista sillä, että hän kuittaa ne valeuutisina, Karvonen ihmettelee.
Mediatutkija: Nopeat potkut tyrehdyttävät keskustelun
Mediatutkija Anu Koivunen Tampereen yliopistosta katsoo, että sekä Aki Ruotsalan että Riikka Moilasen tapaukset osoittavat yritysten nykyisen tavan reagoida mediakohuihin. Koivusen mukaan perusresepti näyttää olevan nyt se, että kohuihin reagoidaan nopeasti.
– Yrityksellä on maineriski, jonka vuoksi se pyrkii siirtämään mainehäiriön aiheuttajan sivuun.
Nopeasti syrjään siirtäminen tekee Koivusen mukaan kuitenkin karhunpalveluksen julkiselle keskustelulle, koska asian käsittely uhkaa jäädä kesken.
– Jos vain pahoitellaan vääriä sananvalintoja, emme pääse keskustelemaan oikeasta poliittisesta ongelmasta, Koivunen huomauttaa.
Lue myös:
Pihlajalinnan alueellinen toimitusjohtaja joutui lopettamaan "ihmisroska"-kommenttiensa takia
Kärsämäen kunta hyllyttää rehtorin – Vähätteli seksuaalista häirintää koulussaan