Kokemusosaamista hyödynnetään yhä enemmän sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Kokemusasiantuntijat muodostavat ammattilaisten, asiakkaiden ja potilaiden välille linkin, jonka avulla sote-alan palveluja voidaan kehittää parempaan suuntaan.
Kokemusasiantuntijoiden koulutuksia on järjestetty ympäri Suomen. Ala on tuore ja vasta hakeutumassa uomilleen. Keitä kokemusasiantuntijat ovat ja kuka ylipäätään voi tehdä kokemuksistaan ammatin? Mikä on kokemusasiantuntijan paikka sosiaali- ja terveyspalvelujen viidakossa? Mitä haasteita alan koulutuskäytäntöihin liittyy?
Tämä juttu on jaettu kuuteen osaan.
Osissa 1-4 koulutetut kokemusasiantuntijat kertovat omista kokemuksistaan ja työstään kokemusasiantuntijana. Osassa 1 tutustumme Markku Vainioon, joka on kokenut päihde- ja linnakierteen. Osassa 2 Raija Kauranen kertoo elämästään, jota ovat leimanneet mielenterveysongelmat, seksuaalinen väkivalta ja avioero. Osassa 3 pakolaisena Suomeen tullut Däman Said kertoo, miten vaikeaa maahanmuuttajan on luoda Suomessa nousuhdanteista uraa. Osassa 4 tapaamme Annukka Harjulaan, jonka fyysinen terveys petti.
Osassa 5 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhdenvertaisuus- ja osallisuusyksikössä työskentelevä erikoissuunnittelija Tanja Hirschovits-Gerz ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin palvelujohtaja Johanna Tuukkanen pohtivat kokemusosaamisen merkitystä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Osassa 6 pureudumme kokemusasiantuntijakoulutuksiin ja alaan liittyviin haasteisiin.
Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.
Osa 1: Viina oli mulle velipoika, sanoo linnakierteen kokenut Markku
Jotkut päihdeongelmaiset sanovat, että ovat juoneet kaiken, mutta luojan kiitos henki säilyi. Mulla ei säilynyt. Mä join oman henkenikin siinä pariin otteeseen.
Viitasaarelainen Markku Vainio, 51, puhuu avoimesti ja varmasti viinanhuuruisista vuosistaan. Alkoholinkäyttö oli kaukana normaalista jo armeija-aikaan. Kun muut lähtivät kasarmille koisimaan, Vainio katsoi kukkaroonsa ja totesi, että rahaa riittää. Edes kasarmilla odottavat rangaistukset eivät hetkauttaneet.
– Viina oli mulle velipoika. Se kävi juttuun kuin juttuun. Naisasioissa, auton ratissa, työhommissa. Arkena ja pyhänä. Juhannuksena ja jouluna.
Vainio joi parikymmentä vuotta ennen kuin onnistui raitistumaan. Viimeisten ryyppyvuosien aikana sydän pysähtyi useamman kerran. Tuli delirium (siirryt toiseen palveluun) ja juoppohulluus (siirryt toiseen palveluun) (Duodecim).
– En muista itse niistä mitään. Myöhemmin lueskelin papereista, että ambulanssihenkilökunta on laittanut sydämeni käyntiin. Kiitos heille siitä, Vainio sanoo.
Nyt Vainio on pysynyt selvinpäin yli kymmenen vuotta. Aikaa ennen raittiutta hän pitää valheellisena ja raadollisena. Kun Vainio tarvitsi rahaa, hän valehteli. Kun tilille tuli vuokra-rahat, Vainio joi. Kun lapsi katosi elämästä 15 vuodeksi, Vainio ei välittänyt.
– Kun käytin päihteitä, maailma oli vittumainen paikka. Oma äiti oli vittumainen ja niin oli myös tyttöystävä, vaimo ja lapset. Poliisit, verottajat ja ulosottomiehet. Kun raitistuin, ne vittumaiset ihmiset hävisivät tästä maailmasta. Silloin tyhmempikin kaveri tajuaa, että se vittumainen kaveri on siellä peilissä.
Päihteidenkäytön myötä elämästä tuli mutkikasta. Talouteen ja ihmissuhteisiin liittyvien ongelmien lisäksi viina johdatteli rikolliseen elämäntapaan ja toi mukanaan tuomioita. Vainio kertoo "lusineensa" seitsemän vuotta. 90 prosenttia tuomioista liittyi viinaan.
– Pahoipitelyjä, rattia, varkauksia, murtoja, ampuma-aserikoksia, vapaudenriistoja. Tätä settiä. Ainoa, mikä minut aina pelasti, oli linnatuomio. Ne olivat hyviä katkopaikkoja.
Linnatuomioidensa jälkeen Vainio palasi kerta toisensa jälkeen vanhaan tuttuun elämäntapaan. Vankeusaikana mieltä painoi koko ajan tunne siitä, että on jäänyt jostain paitsi.
– Kun olet istunut siellä vuoden ja kuusi kuukautta, niin kaikki pitää ottaa parissa viikossa takaisin. Juoda ne viinat, naida ne naiset, käydä ne festarit. Se tuo aina tullessaan uuden tuomion.
Viimeiset tuomionsa Vainio hyvitti jo raitistuttuaan. Kokemus oli erilainen verrattuna päihdevuosien linnareissuihin. Kun vapaus koitti, ei Vainiolla ollut mitään kiinni kurottavaa.
Kun käytin päihteitä, maailma oli vittumainen paikka.
Markku Vainio, kokemusasiantuntija
Vainion raitistuminen ei kuitenkaan tapahtunut sormien napautuksella. Yrityksiä oli useampia. Lopulta AA, katkaisut ja päihdekuntoutus alkoivat tepsiä. Vuonna 2007 Vainio pääsi Lapualle Minnesota-hoitoon (siirryt toiseen palveluun). Vainio kertoo kuuluneensa aikoinaan moottoripyöräkerhoon. Jäsenyys tuli tiensä päähän, kun mies raitistui.
– Oli vaikeaa olla sellaisessa kerhossa raittiina. Myös uskon jutut alkoivat näytellä silloin isoa roolia. Olin tietoinen, että ne oikeasti kovat jätkät, pohjamutia kyntäneet, ovat kristillisessä MC-kerhossa.
Vainion kerho, Preacher MC (siirryt toiseen palveluun), on niin sanottu Finland rocker, eli heillä on pääsy pyörämaailmassa paikkoihin, joihin moni moottoripyöräkerho ei pääse. Kerholaiset juttelevat Jumalasta niille moottoripyöräharrastajille, jotka haluavat kuulla uskon asioista.
Viime talvena Vainiolle tuttu päihdekuntoutusyksikön johtaja otti Vainioon yhteyttä ja kehotti tekemään raittiudesta ammatin. Vainio osallistui Jyväskylässä päihdekuntoutuskoulutukseen, jonka yhtenä järjestäjänä oli Rikosseuraamuslaitos.
– Puhelimet alkoivat soida jo ennen kuin olin valmistunut. Kesän olen tehnyt näitä juttuja.
Vainio toimii tällä hetkellä päihdekuntoutusohjaajana. Hän vetää pienryhmiä ja yksilökeskusteluja sekä luennoi omista kokemuksistaan päihdekuntoutuskeskuksissa. Nykypäivän päihteiden kirjo on Vainion mukaan iso ongelma päihdekuntoutustyössä.
– Minä edustan katoavaa kansanperinnettä, suomalaista viinajuoppoa. Uskallan väittää, että tämän päivän päihdekuntoutujista vain viidesosa on puhtaasti alkoholista ongelmansa hakeneita.
Kokemusasiantuntija on tuskin yhdenkään pikkupojan toiveammatti.
Markku Vainio, kokemusasiantuntija
Kokemusasiantuntijan työ on raskasta, mutta Vainio on saanut asiakkailtaan hyvää palautetta. Kiitokset kielivät siitä, että kokemusosaamiselle on alalla tarvetta. Vainion mukaan kokemusasiantuntijuuteen liittyy kuitenkin yksi iso ongelma.
– Kokemusasiantuntija on tuskin yhdenkään pikkupojan toiveammatti. En voi kuvitella, että viisivuotias poika nykisi äitinsä hameen helmaa ja sanoisi, että haluan juoda kaiken mitä juotavissa on. Tuhota elämäni, ihmissuhteet ja talousasiat. Istua linnassa kymmenen vuotta. Sitten hakeudun puolen vuoden kokemusasiantuntijakouluun. Ne lunnaat, jotka olen joutunut tästä raittiudesta maksamaan, ovat kalliit, Vainio sanoo vakavana.
Osa 2: Raija on kokenut raiskauksen, psykooseja ja lopulta myös avioeron
Minulla on kaksi aikuista lasta. Olen eronnut kymmenen vuotta sitten. Puhun paljon mielenterveyteen liittyvistä asioista, sillä sairastan itse mielialahäiriötä. Minulla on taustalla kaksi psykoosia ja traumoja. Minua on kiusattu ja minut on raiskattu.
Jyväskyläläinen Raija Kauranen katsoo rauhallisesti silmiin esitellessään itsensä. Huulilta putoilee ilmoille asioita, joista usein vaietaan. Kauranen on kuitenkin päättänyt puhua sekä itsensä että muiden samoja asioita kokeneiden vuoksi.
– Aika moni psyykkisesti sairas häpeää niin paljon, ettei välttämättä kerro edes läheisilleen tai sukulaisilleen omasta sairaudestaan. Koen, että minulla on ollut voimavaroja puuttua leimaantumiseen ja häpeän ehkäisyyn, Kauranen sanoo.
Tie avoimuuteen ei kuitenkaan ollut helppo. Kaurasta kiusattiin lapsena. 17-vuotiaana hänet raiskattiin. Kokemus jätti pysyvän jäljen seksuaalisuuteen. Vasta viime keväänä Kauranen uskaltautui seksuaaliterapiaan.
– Koen olleeni 30 vuotta peloissani ja hädissäni. Asiasta toipuminen on ollut todella hidas prosessi. Vasta nyt tuntuu, että olen eheytymässä.
Raskaat kokemukset eivät loppuneet aikuisuuden kynnyksellä tapahtuneeseen raiskaukseen. Kun Kauranen sai toisen lapsensa 19 vuotta sitten, hän sairastui lapsivuodepsykoosiin ja vaikeaan masennukseen. Lapsivuodepsykoosiin (siirryt toiseen palveluun) (Duodecim) sairastuu vajaa prosentti äideistä. Oireet alkavat synnytysten jälkeisinä viikkoina ja pitävät sisällään väsymystä, unettomuutta, itkuisuutta ja epäluuloisuutta. Sairastunut menettää toimintakykynsä ja voi kärsiä aistiharhoista ja epäluuloista.
Kaurasen toipuminen ei käynnistynyt hyvin, ja parin vuoden päästä diagnoosi muuttui kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Sairastumisen hyväksyminen oli hankalaa. Omien sanojensa mukaan Kauranen ei hoitanut itseään kunnolla. Tuleviin vuosiin mahtui toinen psykoosi ja kahdeksan osastojaksoa. Sairausaikana putosi toinenkin pommi, kun mies halusi avioeron Kaurasen sairauden vuoksi.
– Koin, että minut hylätään syistä, joihin en itse voi vaikuttaa.
Lapset jäivät isälleen ja kävivät äitinsä luona vain viikonloppuisin. Jossain vaiheessa Kauranen tunsi myös epäonnistuneensa äitinä, vaikka välit lapsiin ovat säilyneet hyvinä.
– Ei kaikki mennytkään pieleen, Kauranen hengähtää ja hymyilee varovaisesti.
Vuosien painiskelu mielenterveyden, seksuaalisen hyväksikäytön ja avioeron mukanaan tuoman tuskan kanssa sai aikaan halun olla hyödyksi. Vuonna 2016 Kauranen valmistui virallisesti kokemusasiantuntijaksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirin järjestämältä kurssilta, joka kesti kahdeksan kuukautta ja kokosi kurssilaiset yhteen kerran viikossa neljäksi tunniksi.
Asiakkaiden kanssa keskustelu on pitkälti sitä, miten omaa arkea voi elää sairauden kanssa niin, että arjesta tulisi hyvä.
Raija Kauranen, kokemusasiantuntija
Ennen koulutusta Kauranen toimi aktiivisesti Suvimäen klubitalossa (siirryt toiseen palveluun): yhteisössä, jonka muodostavat mielenterveyskuntoutujat ja palkattu henkilökunta.
– Alkuperäiseltä koulutukseltani olen fysioterapeutti, mutta en ole kuntounut takaisin työelämään. Kokemushommat ovat tunnin, kahden mittaisia juttuja. Voimavarani riittävät niihin.
Kokemusasiantuntijana Kauranen on esimerkiksi pitänyt luentoja ammattilaisille ja opiskelijoille, tehnyt yhteistyötä median kanssa, vetänyt vertais- ja kokemusryhmiä ammattilaisen työparina ja pitänyt kokemusasiantuntijan vastaanottoa mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä. Ammattilaisten palaute on ollut, että he hyötyvät Kaurasen työstä.
– Asiakkaiden kanssa keskustelu on pitkälti sitä, miten omaa arkea voi elää sairauden kanssa niin, että arjesta tulisi hyvä. Usko puhuttelee mielenterveyspotilaita paljon. Monilla on julma ja rankaiseva jumala. Ihminen ajattelee usein, että on sairastunut tehtyään jotain väärin.
Kauranen kertoo olevansa omalta osaltaan tyytyväinen yhteiskunnan palveluihin, mutta sanoo kuitenkin toivoneensa joissakin asioissa enemmän tukea.
– Se on yksi motivaattori tehdä kokemustyötä. Esimerkiksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyen on saatavilla hirveän vähän tukea. Kokemusasiantuntijana voin tuoda vertaistukea sillekin osa-alueelle.
Osa 3: Said tietää, että maahanmuuttajan on vaikea luoda uraa
– Monesti ihmiset kysyvät, että missä olen syntynyt. Vastaan, että olen syntynyt Muuramessa. Tietoinen herääminen jonkin sortin rauhalliseen elämään oli vasta siellä. Lapsuus oli kaaosta siihen asti, kertoo 33-vuotias Said Däman.
Däman saapui pakolaisena Muurameen vuonna 1991. Iranin pääkaupungista Teheranista kotoisin ollut perhe pakeni Iranin vallankumouksen jälkimainingeissa Turkkiin. Sieltä he päätyivät YK:n päätöksellä Suomeen.
Däman kävi omien sanojensa mukaan "epun ja topun" eli peruskoulun ensimmäiset luokat Muuramessa. Sitten isä päätti lähteä Helsinkiin parempien mahdollisuuksien perässä, ja Däman lähti mukaan. Vanhemmat olivat eronneet jo Turkissa. Seuraavat vuodet kuluivat koulua käyden ja yrittäjäisää auttaen.
17-vuotiaana Däman lähti omilleen. Tulevina vuosina hän kouluttautui logistiikan alalle ja alkoi hankkia työkokemusta isänsä yrityksen ulkopuolelta. Vasta työelämässä hän ymmärsi, ettei häntä kohdella työntekijänä yhdenvertaisesti muihin nähden.
– En välttämättä aiemmin edes huomannut, että minua olisi kohdeltu eri tavalla. Työelämässä kenelläkään ei vaan ollut hinkua toteuttaa minun tai monien muunlaisten kanssa mitään sen suurempaa. Minulla ei ollut työpaikoissa mahdollisuutta tehdä noususuhdanteista uraa. Jäin etäälle siitä, että olisin voinut kehittyä ja kehittää itselleni jonkinlaista lujempaa vakautta, Däman kuvailee.
Pahinta syrjimistä on huomiotta jättäminen.
Said Däman, kokemusasiantuntija
Mies muistuttaa, että soppaan tarvitaan tietysti kaksi lusikkaa. Työntekijän pitää olla aktiivinen ja yritteliäs, mutta myös työnantajapuolen on tultava vastaan.
– Pitää olla tahto vastaanottaa ja kehittää työvoimaa, joka ei lähtökohtaisesti ole ihannetyövoimaa. Pahinta syrjimistä on huomiotta jättäminen. Työnteko tukee nykysuomessa vahvasti muuta eloa, ja muu elo on riippuvaista päivittäisestä työnteosta, Däman täsmentää.
Däman palasi Jyväskylään vuonna 2015. Samana vuonna Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita.
– Minut vedettiin suurin piirtein kadulta mukaan pohtimaan, miten heidän asioitaan saataisiin jollain lailla selväksi. Siitä eteenpäin olen saanut soveltaa omaa elämänkokemustani siihen, ettei toisten tarvitse välttämättä kompastua samoihin kivenmurikoihin.
Däman toimi pitkään vapaaehtoisena. Hän esimerkiksi tuki maahanmuuttajayrittäjiä ja auttoi heitä etenemään yritysmaailmassa ja parantamaan liiketoimintaansa.
Kun Jyväskylän kotoutumispalvelut ja maahanmuuttajien parissa työskentelevät järjestöt päätyivät järjestämään Kotoisa-hankkeen kautta kotoutumisen kokemusasiantuntijoiden koulutuksen, uutinen tuntui Dämanista työvoitolta.
– Siinä vaiheessa oli jo niin paljon kokemusta, että vähän ihmettelin, että miksei tätä ole toteutettu jo aiemmin.
Kotoutumisen kokemusasiantuntijat voivat toimia ammattilaisen ja maahanmuuttajan tukena kaikissa kotoutumiseen liittyvissä asioissa. Däman arvelee, että maahanmuuttajat tarvitsevat eniten apua arjen hallintaan, yhteiskunnan tuntemuksen kehittämiseen ja traumojen käsittelyyn. Hän kuitenkin muistuttaa, että kotoutumiseen ei riitä se, että kotoutuva kotoutuu. Myös yhteiskunnan pitää ponnistella kotoutumisen onnistumiseksi.
Koulutuksessa ei opetella kokemaan uudestaan, vaan opitaan ymmärtämään jo koettu ja muuttamaan se anniksi.
Said Däman, kokemusasiantuntija
60-tuntisessa koulutuksessa opiskelijat tarkastelivat omaa elämänpolkuaan ja kehittivät työkaluja, joiden avulla kokemuksista saadaan ammennettua myös eteenpäin. Däman ja kuusi muuta valmistuivat Jyväskylässä kotoutumisen kokemusasiantuntijoiksi elokuun alussa.
– Koulutuksessa ei opetella kokemaan uudestaan, vaan opitaan ymmärtämään jo koettu ja muuttamaan se anniksi. Siinä missä mikä tahansa vapaaehtoistyö on kokemuksen kartoittamista, niin kokemusasiantuntijan työ on sen kokemuksen jakamista.
Kokemusasiantuntija ei korvaa tutkimustietoa tai eri alojen ammattilaisia, Däman alleviivaa.
– Kokemusasiantuntijuus on yksi hyvä lisä, koska se tulee suoraan ruohonjuuritasolta. Uskon, että sillä on jatkossa oma arvonsa Suomessakin.
Osa 4: Annukka väsyi perheeseensä, kun fyysinen terveys romahti
Elettiin vuotta 2010. Viiden lapsen äiti Annukka Harjula oli saanut kolme lasta kahden vuoden sisään. Harjula aloitti laihdutuksen, lisäsi roimasti liikuntaa ja aloitti uudessa osa-aikatyössä.
– Kropalla oli aika iso stressi. Se ja aiemmin sairastettu infektio saivat aikaan sen, että keho väsähti, Harjula kertoo.
Harjulalla on alttius krooniseen väsymysoireyhtymään (siirryt toiseen palveluun)(Duodecim), (siirryt toiseen palveluun) joka ei perustu psyykkisiin seikkoihin. Se oireilee äkillisesti alkavana ja pitkään kestävänä uupumuksena, joka rajoittaa merkittävästi ihmisen arkea.
– Lisäksi kärsin kroonisesta migreenistä, joka saattoi kestää jopa kuukauden. Oli aika hurjaa olla äiti, joka ei kestä perhettään.
Fyysinen oireilu haastoi myös mieltä. Harjula joutui luopumaan työelämästä, jolloin kuvioon astuivat taloudelliset huolet. Tulot jäivät noin neljäsosaan siitä, mitä Harjula normaalityössään tienaisi. Jossain vaiheessa Harjula joutui vain lepäämään 80 prosenttia vuorokaudesta.
– Fyysisten sairauksien lisäksi minulla oli ahdistusta ja masennusta. En tiennyt yhtään, tuleeko minusta enää isona mitään, Harjula kertoo.
Psyakiatrinen sairaanhoitaja vinkkasi Harjulalle, että Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on järjestämässä Jyväskylässä ensimmäistä kokemusasiantuntijakoulutusta. Harjula innostui, haki ja pääsi koulutukseen. Ensimmäiset keskisuomalaiset koulutetut kokemusasiantuntijat valmistuivat vuonna 2013.
Tällä hetkellä Harjula tekee kokemusasiantuntijan työtä asiakkaan roolissa. Tämän syksyn projektissaan hän havainnoi Jyväskylän terveysasemien toimintaa potilaiden näkökulmasta. Harjula haastattelee potilaita ja terveyskeskusten ammattilaisia. Havaintojen perusteella esimerkiksi potilaan kohtaamista ja aulatilojen opasteita voidaan parantaa niin, että ne palvelevat paremmin terveyskeskuksessa asioivia.
– Tässä työssä minun taustallani ei ole niin suurta merkitystä. Työni suurin tulos on se, että tuon asiakkaita, potilaita ja ammattilaisia lähemmäksi toisiaan, Harjula kertoo.
Toisaalta Harjulalla on nimenomaan kokemusta palveluohjauksesta ja sen sujumisesta. Oman sairastumisen myötä hän kuvailee kiertäneensä monen eri luukun kautta ja käyneensä kädenvääntöä saadakseen oikeanlaista tukea itselleen.
– Pääasiassa minua on kohdeltu hyvin. Mutta se, että joku olisi pysähtynyt hetkeksi minun kanssani miettimään näitä asioita, olisi säästänyt sekä minun että yhteiskunnan aikaa ja voimavaroja.
Havainnointityön ohella Harjula käy keskussairaalalla vetämässä luottamuksellisia keskusteluhetkiä potilaiden kanssa. Harjula on työkyvytön työnhakija, ja hän tekee kokemusasiantuntijan työtä oman vointinsa mukaan. Lisäksi Harjula toimii Koulutettujen Kokemusasiantuntijoiden KoKoa ry:n (siirryt toiseen palveluun) Keski-Suomen aluevastaavana.
– KoKoan kautta tulee jonkin verran toimeksiantoja. Teemme yhteistyötä Kokemustalon (siirryt toiseen palveluun) kanssa. Se on kouluttajien ja kokemusasiantuntijoiden yhdistys.
Pikkuhiljaa myös ammattihenkilöstö tekee meidän kanssa enemmän ja enemmän yhteistyötä.
Annukka Harjula, kokemusasiantuntija
Jyväskylässä sairaanhoitopiiri on järjestänyt kokemusasiantuntijoiden koulutuksia vuonna 2013 ja vuonna 2016. Myös valtakunnallinen OK-hanke (siirryt toiseen palveluun) on järjestänyt korvaushoidon asiakkaille kaksi koulutusta. Lisäksi Jyväskylän kaupunki on jo tänä vuonna järjestänyt koulutuksia, ja syksyllä kansalaisopistolla järjestetään kaksi kurssia.
– Hakijamäärä oli niin suuri, että kaksi kurssia tuli helposti täyteen. Koulutukselle on tarvetta. Pikkuhiljaa myös ammattihenkilöstö tekee meidän kanssa enemmän ja enemmän yhteistyötä, Harjula sanoo.
Harjula arvioi karkeasti, että syksyn jälkeen Keski-Suomessa on noin 130 koulutettua kokemusasiantuntijaa.
Osa 5: "Ihmisillä on oikeus tulla kuulluksi" — kokemusasiantuntijat ovat osa isoa kuvaa
Kokemusasiantuntijat pelaavat kahteen suuntaan ja toimivat eräänlaisina tulkkeina. He paitsi ammentavat kokemuksistaan muille samaa kokeneille, myös auttavat ammattilaisia ymmärtämään asiakkaiden ja potilaiden monenlaisia tilanteita.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhdenvertaisuus- ja osallisuusyksikössä työskentelevä erikoissuunnittelija Tanja Hirschovits-Gerzin mukaan keskustelu kokemusten merkityksestä on osa työkulttuurin muutosta ja myös tiiviissä yhteydessä maakunta- ja sotealan uudistukseen. Hirschovits-Gerzin mukaan nyt etsitään keinoja kokemusosaamisen hyödyntämiseen.
– Ihmiset ovat perustuslain mukaan oikeutettuja osallisuuteen. Kuntalain ja tulevan maakuntalain perusteella asukkaat ovat oikeutettuja vaikuttamaan oman alueensa toimintaan ja palveluihin, Hirschovits-Gerz muistuttaa.
Palveluiden asiakaslähtöisyys on myös yksi hallituksen kärkihankkeista, jonka osahankkeena kehitettiin asiakkaiden osallistumisen valtakunnallinen toimintamalli (siirryt toiseen palveluun) (sosiaali- ja terveysministeriö). Kokemusasiantuntijoita on hyödynnetty jo vuosien ajan muun muassa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä. Tarkoituksena on ollut kehittää esimerkiksi keskussairaalan päivystyksen toimintaa potilaan tarpeita vastaavaksi.
Palvelujohtaja Johanna Tuukkanen Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä kertoo olleensa aluksi huolissaan siitä, miten tarkkailevat kokemusasiantuntijat saadaan sulautettua päivystyksen haasteelliseen ja kiireisen työympäristöön. Kokemus osoittautui kuitenkin kitkattomaksi.
– Saimme paljon arvokasta tietoa. Pitkäjänteinen seuranta antoi meille tosi paljon kehittämisaiheita, Tuukkanen kiittelee.
Kokemusasiantuntijat ovat viime vuosina tehneet sairaalan päivystyksessä yhteensä kolme seurantajaksoa. Niiden myötä päivystysalueelle on tuotu päivystyksen toiminnasta kertovia infotauluja ja lisäksi potilaiden kohtaamista on parannettu. Lisäksi odotustiloissa on enemmän hoitajia, Tuukkanen kertoo.
Pitkäjänteinen seuranta antoi meille tosi paljon kehittämisaiheita.
Johanna Tuukkanen, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin palvelujohtaja
Hirschovits-Gerzin mukaan kokemusasiantuntijuuden ja kokemusosaamisen hyödyntämisessä ollaan nyt aallon noususuhdanteella.
– Ihmisillä on oikeus tulla kuulluksi. Ammattilaisella, palvelun järjestäjällä ja toteuttajalla on velvollisuus auttaa kuulluksi tulemista. Kokemusosaajat voivat toimia tulkkeina, sillä aina ammattilaisella ja asiakkaalla ei löydy yhteistä sanastoa ja kohtaamisen tapaa.
Hirschovits-Gerz muistuttaa, ettei kokemusasiantuntija korvaa esimerkiksi terveydenhuollon tai sosiaalialan ammattilaista. Roolit ovat erilaiset.
– Kokemusosaaja voi nostaa esiin kysymyksiä, joita ammattilaisen ei ole roolissaan luonnollista ottaa esille.
Osa 6: Kokemusasiantuntijuuden ja koulutuksen kenttä on villi ja hajanainen
Kokemuksen vertaistuellista merkitystä on jo vuosikymmeniä hyödynnetty esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyössä.
– Se on yksi tapa osoittaa tukea. Vertaistuki ei kuitenkaan vielä itsessään ole sama kuin kokemusasiantuntijana toimiminen, muistuttaa THL:n erikoisasiantuntija Tanja Hirschovits-Gerz.
Vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden eroa voisi kuvata vaikka niin, että vertaisuudessa ihmiset tukevat toisiaan. Kokemusasiantuntija kokemusta puolestaan hyödynnetään tietoisesti esimerkiksi jonkin palvelun kehittämiseksi.
Vertaistuki ei kuitenkaan vielä itsessään ole sama kuin kokemusasiantuntijana toimiminen.
Tanja Hirschovits-Gerz, THL:n erikoisasiantuntija
Kokemusasiantuntijoita on jo jonkin aikaa käytetty erityisesti sairaanhoidon ja terveydenhuollon tarpeissa. Esimerkiksi Kokemustoimija-verkostoon (siirryt toiseen palveluun) kuuluu yli 30 potilasjärjestöä. Mukana on myös Tampereella toimiva Mielen ry (siirryt toiseen palveluun), joka on verkkosivujensa mukaan aloittanut kokemusasiantuntijatoiminnan jo vuonna 2001. Yhdistys kouluttaa erityisesti mielenterveyden kokemusasiantuntijoita.
Mielen ry:n koulutus on 100 tunnin laajuinen ja kestää kahdeksan kuukautta. Myös Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kokemusasiantuntijakoulutus (siirryt toiseen palveluun)kestää kahdeksan kuukautta. Hirschovits-Gerzin mukaan potilasjärjestöille suunnatut koulutukset ovat vakiintuneet noin 40 tunnin mittaisiksi.
Järjestöjen ja sairaanhoitopiirien lisäksi kaupungit ja kansalaisopistot järjestävät koulutuksia, jotka usein kestävät yhden lukuvuoden. Aina koulutus ei kuitenkaan ole näin kattava.
– Kokemusasiantuntijakoulutusten kenttä on kohtuullisen villi. Kokemusasiantuntijoita kouluttavat hyvin monet eri tahot monella eri perusteella. Koulutukset voivat kestää päivän tai kahdeksan kuukautta. Yhteinen käsitteistö voisi auttaa ymmärtämään, mitä kokemusosaaminen ylipäänsä on, Hirschovits-Gerz pohtii.
Myös useampi tähän juttuun haastateltu kokemusasiantuntija nosti esille tarpeen kokemusasiantuntijakentän kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi. Kokemusasiantuntijat painottivat muun muassa, että kokemusasiantuntijuuden on kuljettava tiiviisti mukana koko sosiaali- ja terveysalan uudistuksessa.
Kokemusasiantuntijakoulutusten kenttä on kohtuullisen villi.
Tanja Hirschovits-Gerz, THL:n erikoisasiantuntija
Yksi ratkaisu voisi olla koulutuksen kehittäminen ja yhtenäistäminen. Kokemusasiantuntijuutta on kaavailtu osaksi kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkintoa (siirryt toiseen palveluun) (Opetushallitus). Hirschovits-Gerz pitää ajatusta hyvänä, mutta asiaan liittyy ristiriitakin. Kokemusasiantuntijaksi voi tulla vain kokemuksen kautta.
– Tutkinnon perusteista ei käy ilmi ainakaan vielä, miten kokemusosaamista voisi kartuttaa ennen näyttöä.
Ongelmallista on myös se, etteivät kokemusasiantuntijat ole lähtökohtaisesti minkään työehtosopimuksen piirissä. Kukaan ei siis automaattisesti valvo heidän etuaan työelämässä. Lisäksi järjestöt tukevat kouluttamiaan kokemusasiantuntijoita ja koordinoivat heidän toimintaansa hyvin eri tavoin.
Esimerkiksi KoKoA ry ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiri antavat kuitenkin palkkiosuosituksia. Niiden mukaan kokemusasiantuntijan peruspalkaksi suositellaan 20–25 euroa tunnilta. Palkan maksaa kokemusasiantuntijan tilannut taho. Hirschovits-Gerz muistuttaa, että usein kokemusasiantuntija voi olla haasteellisessa suhteessa työelämään, kuten eläkkeellä, kuntoutustuella, sairauslomalla tai työttömänä.
– Käytäntöjä olisi tärkeää hioa, ettei ihmisen elintaso romahda sen vuoksi, että hän aktivoituu tekemään kokemukseen perustuvia, usein keikkaluontoisia tehtäviä.