Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksella muovin käytön seuraukset ja uhkakuvat näyttäytyvät tutkijoille joka päivä. Luonnonkauniilla Seilin saarella on tehty kokeita ja siellä työskentelevät tutkijat ovat nyt yllättyneet mikromuovin runsaasta esiintymisestä ilmassa.
– Suurtehoimuri on kerännyt ilmasta runsaasti mikromuovia. Eli me myös hengitämme mikromuovia, sanoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemajohtaja Jari Hänninen.
– Tiedämme jo, kuinka vaarallista esimerkiksi asbesti on hengitykselle, mutta voimme toistaiseksi vain arvailla mikromuovin vaikutuksia, hän jatkaa.
Tutkimuslaitoksen toiminta Seilissä on keskittynyt Saaristomeren ja Itämeren alueen monitieteelliseen tutkimukseen. Keskiössä on ollut meriympäristön tilan pitkäaikaisseuranta.
Tiedämme jo kuinka vaarallista esimerkiksi asbesti on hengitykselle, mutta voimme toistaiseksi vain arvailla mikromuovin vaikutuksia sitä hengittäessä.
Jari Hänninen
Tällä hetkellä tutkimusaseman tutkijoita kiinnostaa erityisen paljon mikromuovin esiintyminen ekosysteemissä.
– Olemme keväästä lähtien tutkineet merenpohjaa Halikossa. Yritämme selvittää miten mikromuovi lajittuu Salon jätevesipuhdistamolta ja läheltä laskevista joista. Tämä on ainutlaatuinen tutkimus maailmalla, avaa Hänninen.
Muovi on ihmiskunnalle valtava haaste.
– Meidän pitää vakavasti miettiä, miten voimme korvata ja vähentää muovin käyttöä. Ihmisten olisi jo herättävä, ennen kuin hukumme omaan saastaamme, sanoo Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemajohtajaJari Hänninen.
Puhtaiden vesien Suomi on pian pelkkä myytti
Asemajohtaja Jari Hännisen synkkä näkymä vesistöjen tulevaisuudesta ei ole tuulesta temmattu. Mikromuovin levinneisyys ja sen haitat paljastuvat koko ajan enemmän sitä tutkiville.
Ihmiskunta on tehnyt tuotteen, joka on käytännössä ikuinen. Aikanaan on kuitenkin unohdettu, että minkään ei pitäisi olla ikuista.
Samuel Hartikainen
Tutkijoiden ja asiantuntijoiden pahimmissa skenaarioissa on arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä merissä on painossa mitattuna enemmän muovia kuin kaloja.
– Puhtaat vesistöt Suomessa taitaa olla kohta myytti. Vesistöjen tutkimukseen pitäisi panostaa voimakkaasti, sillä vesistöt ovat hyvin haavoittuvaisia ja ne voidaan liata pysyvästi. Mikä joutuu vesistöön, pysyy siellä lähes ikuisesti, kertoo puolestaan Itä-Suomen yliopiston tutkija Samuel Hartikainen.
Tutkijoiden kaunistelemattomat arviot ovat pysäyttäneet monet kuluttajat miettimään omaa muovin kulutusta.
Asemajohtaja ja meribiologi Jari Hännisen mukaan ongelmallisen tilanteesta tekee, että ihmiset joutuvat kosketuksiin mikromuovin kanssa usein huomaamattaan. Tämän vuoksi moni vähättelee ongelman laajuutta ja vakavuutta.
– Ihmiskunta on tehnyt tuotteen, joka on käytännössä ikuinen. Aikanaan on kuitenkin unohdettu, että minkään ei pitäisi olla ikuista, selittää Hänninen muovin problematiikkaa.
Tällä hetkellä muoveista kierrätetään maailmanlaajuisesti ainoastaan noin 5–7 prosenttia. Hänninen on pettynyt lukuihin.
– Ihmiset eivät ymmärrä mikromuovin valtavaa määrää ja sen vaikutuksia esimerkiksi vesiekosysteemiimme. Tämä on nyt kuitenkin todellisuuttamme. Ymmärrän, että asia on vielä uusi monelle, kertoo Hänninen.
Vesistöjen hoitoon ja tutkimukseen ohjattava enemmän rahaa
Maassamme on parhaillaan käynnissä erityinen Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen Mikromuovit Suomen vesistöissä -hanke. Syyskuussa 2016 käynnistynyt tutkimushanke on paljastanut tutkijoille lukuisia vakavia huolenaiheita. On selvinnyt, että mikromuovia löytyy sekä järvistä että merialueilta. Suomen sisävesistöjen ensimmäiset mikromuovitutkimustulokset Kuopion Kallavedellä ovat jo vahvistaneet, että alle viiden millimetrin kokoista mikromuovia on myös järvivedessä.
– Etenkin kierrätysmuovien ja -kumien aiheuttamat haitat vesieliöille ovat yllättäneet meidät, kertoo Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Maiju Lehtiniemi.
– Olisi erittäin tärkeää tunnustaa tosiasiat järvien saastuneisuuden kohdalla, ja ohjata enemmän rahoitusta vesistöjen tutkimukseen sekä vesistöjen hoitoon, kertoo hankkeessa mukana oleva tutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Tutkimushankkeen aikana on tarkoitus selvittää muun muassa mikromuovin päästölähteet, kulkeutumisreitit ja mahdolliset ympäristö- ja terveysriskit. Vasta tämän jälkeen pystytään kohdistamaan toimenpiteitä mikromuovien ja muoviroskien ennaltaehkäisyyn.
– Emme voi ummistaa silmiämme asialta vaikka olemmekin pieni ja siivosti elävä kansa täällä vielä puhtaassa pohjoisessa luontoympäristössä, korostaa Hartikainen.
Muovin tuotanto kiihtyy kiihtymistään
EU-komission tuoreen lakiehdotuksen tavoitteena on vähentää muovituotteiden haitallisia vaikutuksia. Komissio haluaa vähentää etenkin kertakäyttöisten muovituotteiden haittavaikutuksia luonnossa.
Muovin tuotanto on kasvanut maailmalla 20-kertaiseksi vuoden 1964 jälkeen. Vauhti ei ole suinkaan hidastumassa, päinvastoin.
Tuotannon odotetaan edelleen kaksinkertaistuvan seuraavien kahden vuosikymmenen aikana.
– Vesistöön kertyy muovia nyt sellaista vauhtia, että luonto ei ehdi löytämään keinoja sen poistamiseen, selittää tutkija Samuel Hartikainen tilanteen vakavuutta.
– Ilmakehäkin voi puhdistua ajan mittaan, mutta vesistö on sellainen loppusijoituspaikka, että sille on hyvin vaikea tehdä mitään. Oli se sitten järvi, joki tai valtameri, Hartikainen sanoo.