Myös lautapelien kohdalla voidaan puhua evoluutiosta – perinteikkäästä 1940-luvulla Saksassa kehitetystä muistipelistä on kukonaskel Norsun muistiin, joka on pelityypin tuore kotimainen versio .
– Tässä on vähän uudenlaista tvistiä: Norsun muistissa kerätään eläinperheitä ja tutustutaan samalla maailman karttaan. Mukana on myös pahiskortteja, kuten salametsästäjä ja puunkaataja, Lautapelaamaan- tapahtumassa Helsingissä peliä demonstroiva Riitta Raunio kertoo.
Norsun muistia on tehty perhepiirissä: sen on suunnitellut Raunion veli Lassi Raunio, ja pelikortit on piirtänyt sisarusten isä Veijo Raunio. Mutta miksi juuri muistipeli?
– Muistipeli on klassinen peli, jota on hauska pelata, koska yleensä lapset peittoavat siinä aikuiset. Tässä meidän versiossamme voi tosin taktikoida hieman enemmän, mistä taas on hyötyä aikuisille, Riitta Raunio jatkaa.
Kansainvälisiä kotimaisia pelejä
Lautapelisuunnittelussa ovat aiemmin jyllänneet Eurooppa ja Yhdysvallat, mutta uusia pelejä on alkanut tulla yhä enemmän etenkin Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Myös kotimaista lautapelisuunnittelua leimaa voimakas kansainvälistyminen.
– Indie-lautapelit ovat hyvässä nousussa. Suomesta tulee paljon hienoja pelejä, jotka menestyvät todella hyvin ulkomailla, mutta jotka jäävät kotimaassa varjoon, Jussi Lindeberg Hiidenpeli-kaupasta toteaa.
Viime vuosien ulkomailla huomiota herättäneisiin kotimaisiin lautapeleihin kuuluvat muun muassa Max Wikströmin visuaalisesti tyylikäs Realm of Wonder sekä Kalle Malmiojan Honshū, joka kiinnosti viime vuonna Saksan Essenin valtavassa SPIEL -pelitapahtumassa.
Hyvä esimerkki uudesta kansainvälisestä kotimaisesta lautapelistä on myös Sami Laakson suunnittelema Dawn of Peacemakers jonka vänkänä ideana on saada sotivat osapuolet kyllästymään toisiinsa ja lopettamaan sotiminen.
– Maailmassa on jo olemassa tarpeeksi lautapelejä – ja yleensäkin pelejä – joiden ideana on vastapuolen kurmottaminen. Mietin, että entäpä jos tämän ajatusmallin kääntäisi päälaelleen ja pelaajien tehtävänä olisikin rauhan aikaansaaminen, Laakso kertoo.
Ei liene yllättävää, että Dawn of Peacemakersistakin on tehty vain ja ainoastaan englanninkielinen versio.
–Suomen lautapelimarkkinat ovat verrattain pienet. Meillä on kuitenkin sellainen etu, että hiukan varttuneempi väestö, jolle Dawn of Peacemakers on myös suunnattu, osaa englantia todella hyvin. Saman version voi siis huoletta julkaista englanniksi sekä Suomessa että ympäri maailman, Laakso toteaa.
Laakson mukaan 90 prosenttia hänen peliensä tukijoista on muualta kuin Suomesta. Laakson toisen lautapelisarjan Dale of Mechantsin ensimmäinen osa taas on vuoden loppuun mennessä saatavilla yhdellätoista eri kielellä.
Joukkorahoitus antaa mahdollisuuksia
Sekä Dale of Merchants että Dawn of Peacemakers edustavat uutta kotimaista trendiä, jossa pelit ovat olleet mukana yhdysvaltalaisessa joukkorahoituspalvelu Kickstarterissa. Dawn of Peacemakersissä on myös kätkettyjä komponentteja, jotka avautuvat sitä mukaa kun kampanja etenee.
– Kickstarter on mahdollistanut pelejä, jotka eivät muuten olisi koskaan valmistuneet. Sen kautta on tullut massiivisia ja eeppisiä pelejä, jotka voivat maksaa satoja, jopa tuhatkin euroa. Kyse on tavallaan elämäntapapeleistä, Suomen lautapeliseurassa toimintaa vetävä Mikko Saari kertoo.
Esimerkiksi tämän hetken suosituimpiin lautapeleihin kuuluva Gloomhaven on kampanjapeli. Kaikkein eksklusiivisin tapaus lienee Kingdom Death: Monster, jonka suosituin malli on maksanut yli 1400 euroa.
– Pelille on tulossa toimituksia seuraavien parin vuoden aikana. Tästä voi päätellä, että kummasti sille löytyy ostajia, vaikkei se olekaan joka jampan juttu, Saari sanoo.
Lautapelaaminen on sosiaalista toimintaa
Kotimaisessa lautapeliskenessä tapahtuu muutenkin: Mikko Saarelta julkaistaan lähiviikkoina Löydä lautapelit -kirja, joka esittelee paitsi klassikoita, myös tuoreempia pelejä.
– Joku Afrikan tähti ei täällä Suomessa mene varmaan koskaan pois muodista. Se on kaikille tuttu peli, ja se tuttuus myös ruokkii sen suosiota. Lisäksi se on hinnaltaan edullinen ja hyvä peli lapsille, Saari toteaa.
Mikko Saaren mukaan lautapeliklassikoiden kaanoniin tulee myös uudempia pelejä, ja esimerkiksi saksalainen Carcassonne on jo tällaiseksi laskettavissa.
1900-luvun tärkeimmäksi lautapeliksi Saari listaa Dungeons & Dragonsin. Viimeisten kymmenen vuoden merkittävimpiin peleihin Saari laskee muun muassa niin ikään saksalaisen maatila-aiheisen Agricolan ja belgialaisen 7 Wondersin, jossa rakennetaan kilpaa maailman seitsemää ihmettä.
– Lautapelaajan näkökulmasta tuntuu hassulta, että monet luulevat lautapelien olevan edelleen pelkkää monopolia ja aliasta, vaikka kehitystä on tapahtunut todella paljon. Eihän kukaan ajattele, että esimerkiksi videopelit olisivat enää pelkkää pongia ja tetristä, Saari huomauttaa.
Mutta onko lauta- ja tietokonepelien välillä sitten jonkinlaista vastakkainasettelua?
– Ei ole. Koen, että ne jotka ovat pelaamisesta kiinnostuneita, pelaavat molempia, Mikko Saari kiteyttää.
Pasi Lallinahon mielestä taas lautapelaamisessa oleellista on nimenomaan sosiaalisuus.
– Voit nähdä kavereita ja vaihtaa kuulumisia, juoda kahvia tai olutta. Lautapelaaminen on kiva harrastus, jossa ei tarvitse olla yksin.
