Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä on huolissaan älypuhelinten vaikutuksista koululaisten oppimiseen ja hyvinvointiin.
Mäkelä toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lapset, nuoret ja perheet -yksikön erityisasiantuntijana. Hän on sitä mieltä, että älypuhelinten yleistymisen keskellä Suomessa ollaan liian sinisilmäisiä älypuhelinten vaikutuksille koulumaailmassa.
Hänen mielestään oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta olisi parempi, jos oppilaat eivät käyttäisi lainkaan omia henkilökohtaisia puhelimiaan koulupäivien aikana.
Mäkelä kannattaakin sitä, että Suomessa otettaisiin mallia esimerkiksi Ranskasta, jossa syksyn alussa tuli voimaan kännyköiden täyskielto. Älypuhelimet ja muut laitteet on pidettävä suljettuna koulupäivän ajan repussa tai jätettävä kotiin.
Mäkelä sanoo, että koulupäivien aikana varsinkin sosiaalisen median jatkuva vilkuilu vahingoittaa oppilaiden keskittymiskykyä.
Älypuhelinten yleistyminen kouluissa saattaa Mäkelän mukaan näkyä jo nyt keskittymishäiriöiden määrän lisääntymisenä.
– Tiedetään, että sekä lasten ylivilkkaus- ja keskittymishäiriöt että sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt ovat lisääntyneet. Itse ajattelen, että se voi olla jo seuraus. Hetki sitten olin psykiatrian ylilääkäreiden neuvottelupäivillä, ja siellä pohdittiin, että tämä ei selity enää sillä, että häiriöitä tunnistetaan enemmän.
Suomessa perusopetuksessa oppilaat käyttävät aktiivisesti omia puhelimia myös oppitunneilla. Opetushallitus linjaa, että älypuhelimet ovat tulevaisuustaito, ja oppilaat saavat käyttää omia puhelimia koulussa. Myös opetussuunnitelman yksi tavoitteista on kartuttaa oppilaiden teknologiataitoja.
"Puhelimet tuovat mielenkiintoa ja koulunkäynti on chillimpää"
Mikkelissä Kalevankankaan koululla käytetään luokissa usein kännykkäparkkeja, johon oppilaat jättävät tunnin alussa puhelimensa. Opettajan luvalla puhelimia käytetään myös tuntien aikana.
– Esimerkiksi yhteiskuntaopissa puhelimia käytetään paljon tiedonhakuun ja tutkitaan tilastoja. Myös englannissa ja ruotsissa tehdään kertaustehtäviä puhelimilla ja pädeillä, kertoo ysiluokkalainen Iiris Rautiainen.
Kasiluokkalainen Veikko Korpikallio kertoo, että puhelimella opiskelu sujuu luontevammin kuin kirjasta lukeminen.
– On se paljon rennompaa kuin kirjasta lukeminen ja pänttääminen. Se on erilainen tapa hankkia tietoa, kun itse kuluttaa siihen aikaa. Toki jotkut eivät etsi tietoa, vaan pelaavat ja snäppäävät.
Korpikallio kertoo, että välituntisin osa oppilasta käy ulkona, mutta useimmiten oppilaat hääräävät puhelimella.
– Se on oikeastaan ainut näky käytävällä. Aika paljon kyllä puhelimia on. Tietysti on alakoululaisia, joilla on elämässä vielä jotain kivaakin, jotain muutakin kun puhelin, nauraa Korpikallio.
Hänen havaintojensa mukaa jotkut ovat puhelimestaan riippuvaisia, ja se voi häiritä oppimista.
– Sen voin sanoa, että kyllä ne puhelimet keskittymistä häiritsee.
Jatkuva älypuhelinten käyttö haittaa aivojen kehitystä
Älypuhelinten käyttö koulupäivän aikana on verrattain uusi ilmiö.
Pitkittäistutkimuksia eli pitkän aikavälin tutkimuksia aihepiiristä ei ole. THL:n erityisasiantuntijan Mäkelän mukaan aivojen kehittymisestä sen sijaan tiedetään paljon. Sekä siitä, miten erilaiset ympäristöt vaikuttavat aivojen kehitykseen.
Esimerkiksi lasten kohdalla aivojen etuotsolohkot kypsyvät vähitellen siihen, että pystyvät viemään lapsen toimintaa kohti suunniteltuja päämääriä. Tällainen toiminnanohjaus on välttämätön taito kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle kuten työlle ja oppimiselle.
Keskittymistä oppii keskittymällä.
– Tätä kännykät koulussa merkittävästi vaikeuttavat. Tietenkin lasten on aina ollut vaikea keskittyä, ja esimerkiksi opetusmenetelmät voivat olla huonoja. Keskimääräinen lapsi on kuitenkin nähnyt pyrkimyksekseen harjoitella keskittymään tehtäviin, koulussa oppimiseen ja opettajan seuraamiseen.
Kännykkä tarjoaa houkutuksen pätkiä tätä keskittymistä.
– Pohdinta esimerkiksi siitä, mitä omaan sosiaalisen mediaan on ilmestynyt, siirtää keskittymisen pois siitä, mikä ehkä lapsenkin mielestä on tärkeää.
"Otetaanko minut vastaan vai ei? Näyttää siltä, että nuoruusikäisen aivoissa on erityinen odotusarvo sille, että minut hylätään"
Jukka Mäkelä
Yläkoululaisten kohdalla tilanne on Mäkelän mukaan vielä mutkikkaampi. Heidän kohdallaan keskittymisvaikeuksien lisäksi puhelimet aiheuttaavat sydämen tykytyksiä jatkuvasti läsnäolevan sosiaalisen median takia.
Nuorten aivojen reaktiot sivuunjättämiselle ja hylkäämiselle korostuvat yläkouluiässä
– Otetaanko minut vastaan vai ei? Näyttää siltä, että nuoruusikäisen aivoissa on erityinen odotusarvo sille, että minut hylätään. On vähemmän luottamusta ja suojarakenteita sille, miten tulla toimeen sen kanssa, jos ei tulekaan tykkäämisiä tai seuraajia.
Kun nuoret kantavat puhelintaan myös koulun aikana, altistuu nuori koko ajan tarkkailemaan, olenko hyväksytty.
– Tässä ollaan kentällä, jossa koska tahansa voi altistua havainnolle, että minua ei hyväksytä. Tämä aktivoi kipukeskuksen, joka on sama kun esimerkiksi masennuksen aikana.
Mäkelä perusteleekin puhelitonta koulupäivää muun muassa nuorten hyvinvoinnin kannalta.
– Jotenkin toivoisi, että nuoruusikäisen ihmisen elämässä olisi tilanteita, joissa se kysymys ei nouse koko ajan esiin. Olisi tilaa perinteisemmälle sosiaaliselle vuorovaikutukselle, jossa toki on myös valtavia kysymyksiä hyväksytyksi tulemisen kannalta.
"Jos oppilaan pitää saada huoltajaan yhteys, niin sellainen pitää aina sallia"
Mäkelä ymmärtää Suomessa valloillaan olevan linjauksen, jossa kännykät ja teknologia ovat osa tulevaisuuden taitoja, ja niiden käyttöä harjoitellaan kouluissa.
Hän ehdottaakin, että oppilaat käyttäisivät koulun omia laitteita, joissa ei ole oppilaiden henkilökohtaisia sosiaalisen median tilejä.
– Tiedän, että on olemassa kasvatustieteilijöitä, jotka ajattelevat, että puhelimia pitää käyttää hyväksi. Ymmärrän sen, sillä on tutkimuksia siitä, että älypuhelimella tai padilla tuettu oppiminen voi olla välittömästä tehokkaampaa silloin, kun siihen paneudutaan.
Opetushallitus linjaa Suomessa ylätasolla koulujen tavoitteista. Opetushallituksen lakimies Laura Francke kertoo, että opetushallituksessa käytiin keskustelua vuonna 2017 siitä, voivatko oppilaat toimia omilla laitteilla. Silloin luotiin opas mobiililaitteiden käyttöön koulussa.
Francke sanoo, että perusopetuksessa välineet pitäisi olla maksuttomia, mutta jokainen koulu voi sallia halutessaan huoltajien suostumuksella omien laitteiden käytön.
Jokainen koulu voi puuttua kännyköiden käyttöön järjestyssäännöllä.
– Voidaan kieltää oppituntien aikana häiritsevä käyttö, mutta voidaan sallia käyttää opetukseen liittyvä käyttö opetussuunnitelmien mukaisesti omilla laitteilla.
Välituntien aikana oppilaat saavat käyttää puhelinta. On kyse myös lasten oikeudesta.
– Jos oppilaan pitää saada huoltajaan yhteys tai ystävään akuutin asian hoitamiseen, niin sellainen pitää aina sallia.
Riippuvuuden kitkeminen Ranskan totaalikiellon taustalla
Ranskan lisäksi myös muualla Euroopassa oppilaiden omiin puhelimiin suhtaudutaan Suomea tiukemmin. Esimerkiksi Belgiassa kännyköitä ei yleisesti sallita koulussa. Joissakin Belgian kouluissa on sääntöjä, että jos lapsi ottaa kännykän repusta, se takavarikoidaan. Kännykän voi hakea koulun kanslian takavarikosta vain lapsen vanhempi. Jos sama oppilas toistaa virheen, on seuraus Suomesta katsoen radikaali: puhelin pysyy koulun hallussa koko loppuvuoden.
Ranskassa kännykät kiellettiin, koska presidentti Emmanuel Macron ilmaisi jo presidentinvaalikampanjansa aikana huolensa kännyköiden aiheuttamasta riippuvuudesta lasten ja nuorten kohdalla.
– Ymmärrän hyvin Ranskan ratkaisun, ja kannatan sitä. Toki laitteet ovat tulevaisuutta, mutta nimenomaan niin, että niitä opittaisiin hallitsemaan, Mäkelä sanoo.
Jatkuva älypuhelinten räplääminen aiheuttaa riippuvuutta. Mäkelän mukaan kaikilla apinalajeilla huomio suuntautuu erittäin voimakkaasti kuviin ja erityisesti liikkuvaan kuvaan.
– Meidän hengissä selviämisen keino on koittaa selvittää katseen avulla, miten maailma toimii. Aivot palkitsevat siitä, kun seuraa liikkuvaa kuvaa. Aina, kun on palkinto, minkä voi itselleen antaa ja tulee hyvän olon tunne, ollaan tilanteessa, jossa riippuvuuskehitys on käynnissä.
Opetushallituksen Francke painottaa, että Suomessa ei voida asettaa kännyköiden käytön täyskieltoa koulussa. Jos sellaista haluttaisiin, se vaatisi lakimuutoksen.
– Opetushallituksessa ajatellaan, että tarvitaan hyvät pelisäännöt, eikä tiukkoja ja ehdottomia kieltoja. Toki tästä voidaan keskustella, jos tarvetta on vaikka THL:n puolelta.
Francke seuraa kiinnostuneena Euroopan kehitystä
– Kyllähän meitä kiinnostaa kansainvälinen kehitys. Jos joku muu maa löytää toimivan mallin, niin totta kai avoimin mielin voidaan harkita. Toki koulujärjestelmät ovat myös erilaisia. Suomessahan on hyvin vahva luotto paikallisen tasoon. Tarkoitan kuntia, kouluja, rehtoreita ja opettajia. Suomessa rajoittaminen on jätetty paikalliselle tasolle.
Ranskan malli, jossa nuorten puhelimet pysyvät koulupäivisin kotona tai suljettuna repussa kuulostaa mikkeliläisestä Veikko Korpikalliosta tiukalta.
– Sinällään hyvä, että ne puhelimet eivät sitten häiritse, mutta on se ilotonta. On puhelimet hyvä olla mukana, jos vaikka tulee joku tärkeä puhelu.
Iiris Rautiainen sen sijaan pärjäisi vähemmälläkin puhelimen käytöllä.
– Kaverit eivät olisi tästä samaa mieltä kuin minä, mutta minun mielestäni se sopisi myös Suomeen. Ei ole ihmisille välttämätöntä olla aina puhelimella välitunneillakaan, ei se ole mikään tarve tai ihmisoikeus.
THL:n Mäkelä ennustaa, että jos kouluissa jatketaan omien puhelimien käyttöä kasvavaan tahtiin, keskittymisvaikeudet lisääntyvät.
– Jatkossa lyhentyvät keskittymisajat ja rauhattomuus lisääntyy. Se, että kiinnittää huomiota useampaan asiaan, johtaa rauhattomuteen.
Jos omien laitteiden käyttöä puolestaan linjattaisiin tiukemmalla kädellä Suomessa, olisi seuraukset nopeasti huomattavissa.
– Luonnollisesti siitä seuraisi se, että se muu asia, johon meidän aivot myös houkuttavat eli esimerkiksi pitää hauskaa toisten kanssa ja juosta toisia kiinni, lähtisivät lisääntymään. Keskinäinen peuhaaminen lisääntyisi. Se olisi vastavoima sille, mitä väistämättä muuna aikana puhelimet aiheuttavat. Meidän kuuluisi olla riippuvaisia toinen toisistamme ja yhdessä olemisesta, Mäkelä painottaa.