Emma on kasvatus-ja kuntoutuskoira, jota on pennusta asti koulutettu tehtäväänsä. Emma työskentelee erityisopettaja Päivi Latvala-Sillmanin luokassa Kallion ala-asteella Helsingissä.
– Emma tulee kouluun tekemään töitä eli se on siellä yhtenä pedagogisena oppivälineenä ja se auttaa oppilaita monessa asiassa, Latvala-Sillman sanoo.
Emma auttaa jaksamaan, keskittymään ja kuuntelemaan. Koira-avusteinen pedagogiikka on esimerkiksi sellaista, että koira voi pyörittää noppaa matematiikan kanssa apua tarvitsevan oppilaan kanssa tai vaikka valita kirjaimia, joista täytyy keksiä sanoja.
– Se ei ole niin epämiellyttävää kuin silloin, kun opettaja vaatii ja opettaa.
Lukemaan voi esimerkiksi opetella niin, että lukee koiralle. Silloin opettelusta tulee hauska leikki, josta jäävät pois arviointi sekä kriittisyys.
Latvala-Sillmanin luokassa on autismikirjon lapsia, joilla on monesti ongelmia kommunikaatiossa ja sosiaalisissa taidoissa.
Aina iloisena vastassa
Koira-avusteisesta opetuksesta väitöskirjaa tekevä Iris Vainio korostaa, että koira on opettajalle yksi työkaluista.
– Kommunikaation haasteet ovat autismikirjon keskiössä. Kun päästään jollain tavalla läpi, saadaan kommunikaatioyhteys luotua, niin kaikki muutkin haasteet on ehkä helpompi ratkaista. Koiran kanssa kommunikoiminen voi olla heille paljon luontaisempaa, kun siinä ei välttämättä tarvitse käyttää sanoja. Siinä voi tarkastella koiran ilmeitä ja harjoitella esimerkiksi koiran koskettamista.
Emma-koira tervehtii oppilaat joka aamu luokassa antamalla tassua ja se opettaa myös katsekontaktin ottamista. Lapset antavat samalla reissuvihkon Emmalle, joka ottaa kaikki aina iloisena vastaan ja kuljettaa vihkon opettajalle.
Emma on vuoden iässä suorittanut soveltuvuuskokeen. Koiran täytyy haluta olla ihmisten kanssa avoin sekä sosiaalinen. 2-vuotiaana Emma suoritti työnäytön.
Vasta vähän tutkittu
Vainio kuvasi väitöskirjatutkimukseensa neljä oppituntia koiran kanssa ja saman verran ilman koiraa. Tavoitteena on ollut muun muassa tutkia oppilaiden spontaania kommunikaatiota, joka alkaa tavallaan ilman virikkeitä.
– Huomasin, että koiran läsnäollessa luokassa spontaanin kommunikaation määrä lähes kaksinkertaistui. Se kertoo tosi paljon siitä, että koiralla on merkitystä.
Vainio huomasi tutkimuksessaan myös, että koiran läsnäollessa tunnilla ilmeni paljon normaalia vähemmän negatiivista kommunikaatiota kuten prostestointia ja kieltäytymistä. Paljon enemmän esiintyi omaehtoista koulumaailman ulkopuolisten asioiden jakamista.
Suomessa eläinavusteista työskentelyä on tutkittu vasta vähän. Vainion mielenkiinto keskittyy erityisesti eläinavusteiseen opetukseen. Tarkoituksena on auttaa tunnistamaan sen hyötyjä.