Hyväksikäytön uhrin nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojelemiseksi.
Loppukesä vuonna 2007. 13-vuotias Emilia jättää polkupyöränsä jalkapallokentän laidalle. Hän on tehnyt niin jo monta kertaa kesän aikana. Selässään hänellä on reppu, jossa on juomapullo, nappulakengät ja jalkapallo. Valmentaja on jo paikalla.
Mennään metsään kävelylle, valmentaja sanoo. Emilia ihmettelee, sillä koskaan aiemmin ei ole tehty niin. Hän päättää luottaa valmentajaansa ja lähtee seuraamaan.
Valmentaja kävelee Emilia perässään tiheän metsän läpi kalliolle, jonka edessä avautuu sinisenä hohtava järvi. Mies vilkaisee ympärilleen ja istuutuu kalliolle. Emilia käy istumaan vähän taaemmas hänen viereensä. He juttelevat niitä näitä. Emiliaa alkaa ahdistaa. Yhtäkkiä valmentaja kääntyy päin Emiliaa ja kaataa hänet selälleen. Mies tulee koko painollaan Emilian päälle ja yrittää suudella väkisin. Emilia kääntää päätään pois. Se ei auta.
Kallio Emilian alla tuntuu kylmältä ja kovalta, eikä hän tiedä, kuinka kauan on siinä maannut. Lopulta valmentaja nousee ylös lamaantuneen Emilian päältä. Jalkapallohousuihin ja -paitaan on tarttunut pieniä kiviä ja sammalta. Valmentaja sanoo, että heidän on lähdettävä ennen kuin joku tulee ja näkee.
– Kävelimme sieltä pois, eikä mitään treenejä ollut. Pyöräilin kotiin ja äiti kysyi, miten harjoituksissa meni. Sanoin, että käytiin metsässä. Hän kysyi, mitä me siellä metsässä tehtiin. En osannut vastata mitään. Olin hämmentynyt ja lamaantunut. En ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut, Emilia kertoo nyt, vuosia myöhemmin.
Emilia oli tapahtuman aikaan 13-vuotias. Valmentaja oli useita vuosikymmeniä vanhempi perheellinen mies.
Valmentaja jankkasi, että kuka tietää, kenelle olet kertonut. Hän sanoi joutuvansa vankilaan, ja on katastrofi, jos joku saa tietää.
Hieman aiemmin Emilia oli muuttanut perheineen Itä-Suomessa sijaitsevalle paikkakunnalle. Hän rakasti jalkapalloa ja halusi jatkaa harrastustaan. Paikallisessa seurassa oli junioritoimintaa, ja Emilia ryhtyi käymään harjoituksissa.
Seuran naisten edustusjoukkueen valmentaja kiinnitti huomiota lahjakkaaseen tyttöön. Valmentaja piti Emilian tyttöjoukkueelle fysiikka- ja juoksutreenejä. Sitten hän tarjoutui pitämään Emilialle henkilökohtaisia harjoituksia. Emilian vanhemmille mies lupasi auttaa tyttöä kehittymään ja saavuttamaan tavoitteensa. Emilia halusi yltää jalkapallossa niin pitkälle kuin mahdollista.
– Näimme, mikä palo Emilialla oli jalkapalloon, ja halusimme tukea häntä harrastuksessa. Muutkin valmentajat kertoivat meille, että Emilialla oli selvästi lahjoja. Me luotimme tähän valmentajaan, varsinkin kun hänellä oli näyttöjä valmentamisesta Suomen huipulle. Olimme kiitollisia siitä, että valmentaja auttoi, kertoo Emilian isä päätöksen taustoista.
Harjoituksista sovittiin Emilian vanhempien kanssa, ne alkoivat alkukesällä vuonna 2007. Emilian äiti seurasi katsomosta tyttärensä ensimmäistä henkilökohtaista harjoitusta.
Valmentaja lähetteli vanhemmille viestejä, joissa hän kiitteli heidän luottamustaan ja kertoi Emilian kehittyneen paljon.
Jo aiemmin valmentaja oli saavuttanut luottamusaseman Emilian elämässä.
– Keväällä 2007 olin valmentajan perheen luona leikkimässä. Potkiskelin palloa pihalla valmentajan kanssa. Hän joi kaljaa. Sanoin hänelle silloin, että hän on minulle tosi tärkeä tyyppi ja kiitin häntä siitä, että hän auttaa minua eteenpäin jalkapallossa, Emilia sanoo.
– Myöhemmin hän viittasi tähän tilanteeseen, että muistatko kun kerroit, että olen tärkeä. Hän sanoi, että kaikki oli lähtenyt siitä liikkeelle ja että minä olin vietellyt hänet, eikä hänellä ollut mahdollisuutta toimia toisin.
Kevät vuonna 2008. 14-vuotias Emilia on yksin kotona. Hän on alkanut taas luottaa valmentajaansa, sillä kalliolla tapahtuneen jälkeen tämä ei ole käynyt fyysisesti Emiliaan käsiksi. Ovikello soi, ja Emilia menee avaamaan oven, jonka takana on alkoholilta haiseva valmentaja.
Valmentaja haluaa mennä Emilian kanssa saunaan. Suihkutiloissa hän painautuu Emiliaa vasten ja koskettelee häntä. Emilia ei tiedä, mitä ajatella. Saunan jälkeen Emilia pukeutuu ja menee huoneeseensa. Sängyllä odottava valmentaja riisuu tytön vaatteet kiellosta ja estelyistä huolimatta ja käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen eri tavoin.
Hän mitätöi siinä minut, ja sai minut ajattelemaan, että ei tässä sitten varmaan mitään väärää ollut.
Jälkikäteen Emilia ei käsitä, mitä on tapahtunut. Siitä hän on varma, että valmentaja pyytää häneltä anteeksi.
– Ajattelin, että menen seuraavana päivänä harjoituksiin niin vihaisena ja raivoissani, että hän pyytää minulta anteeksi eikä tee tuollaista enää ikinä. Siellä treeneissä valmentaja olikin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Naureskeli ja vitsaili, oli kuin onnensa kukkuloilla. Se oli hirveä tilanne, Emilia kertoo nyt, kymmenen vuotta myöhemmin.
– Hän mitätöi siinä minut, ja sai minut ajattelemaan, että ei tässä sitten varmaan mitään väärää ollut. Siitä lähtien olin hänen otteessaan. Myöhemmin hän naureskeli sitä, kuinka vihaisena olin tullut treeneihin.
Vielä tuolloin Emilia ei tiennyt, että seuraavien vuosien aikana vastaavia hyväksikäyttötilanteita tulisi kymmeniä. Hyväksikäyttöä tapahtui esimerkiksi uhrin kotona, valmentajan kotona ja työpaikalla, autossa ja metsässä. Hyväksikäyttö sisälsi esimerkiksi suutelua, kehon ja sukupuolielinten koskettelua sekä sukupuolielimen suuhun ottamista. Sen jälkeen, kun Emilia täytti 16 vuotta, alkoivat yhdynnät.
Valmentaja kysyi välillä Emilialta, onko hän kertonut tapahtumista muille. Hän perusteli lapselle tekojaan sanomalla, että kaikki tekivät niin. Kyse oli hänen mukaansa jalkapalloharjoittelusta ja rakkaussuhteesta.
– Erityisesti yläasteella valmentaja jankkasi, että kuka tietää, kenelle olet kertonut. Hän sanoi joutuvansa vankilaan, ja on katastrofi, jos joku saa tietää. Hän myös sanoi, ettei tapahtuneissa ollut mitään väärää, koska mitään oikeaa ja väärää ei ollut olemassa. Ja että minä olisin vietellyt hänet ja halusin näiden asioiden tapahtuvan. Vastuu oli hänen mielestään minulla.
Lukion aikana Emilia viestitti valmentajalle tapahtumien tuhoavan hänet. Hän halusi, että valmentaja lopettaa toimintansa. Valmentaja ei suostunut, sillä se oli hänen mukaansa ihanaa ja ainutlaatuista.
Vuosien ajan Emilia oli täysin valmentajan otteessa. Miehestä perheineen oli tullut Emilian vanhemmille läheinen perhetuttu. Valmentaja esimerkiksi vieraili vaimonsa ja lastensa kanssa Emilian vanhempien mökillä saunomassa. Valmentaja teki Emilialle harjoitusohjelmia ja neuvoi treenaamisessa. Hän hankki Emilialle pelipaikkoja seuroista, joihin hänellä oli suhteita.
Seitsemän vuotta kestänyt seksuaalinen hyväksikäyttö päättyi, kun Emilia oli 20-vuotias. Kesti vielä vuoden ennen kuin valmentaja lopetti kaikki yhteydenottoyritykset.
Hyväksikäytön loppumista edelsi tapahtumasarja, jossa muut aikuiset saivat tietää ensimmäistä kertaa siitä, mitä Emilialle oli tapahtunut.
Emilia oli muuttanut lukion jälkeen uudelle paikkakunnalle. Hän oli päässyt pelaamaan pääsarjajoukkueeseen, jonne valmentaja oli hankkinut hänelle näyttöpaikan. Emilia oli ahdistunut, sai paniikkikohtauksia eikä pystynyt enää menemään harjoituksiin. Lopulta Emilia kirjoitti paperille sen, mikä hänen mieltään painoi. Paperin hän antoi sukulaiselle, jonka luona asui.
– Kirjoitin siihen, että yläasteaikainen jalkapallovalmentaja käytti minua hyväkseen ja sitä kesti monta vuotta. Pyysin, että sukulaiseni soittaa uuden pääsarjajoukkueen valmentajalle, Emilia kertoo.
Emilia sai uudelta valmentajaltaan samana iltana tekstiviestin, jossa olivat terapeutin yhteystiedot.
– Se oli sellainen tsemppiviesti, että vaikeudet tekevät meistä viisaampia. Hän toivoi, että pelaan jalkapalloa ja käyn treeneissä. Hän ei sanonut siitä ikinä minulle mitään kasvotusten eikä myöhemmin osoittanut millään tavalla, että olisin kertonut asiasta tai että minulla olisi tällainen asia meneillään.
Ajattelin, että sen fyysisen rääkin kautta kaikki paska valuu minusta ulos.
Satojen kilometrien päässä junioriaikaisesta jalkapallovalmentajastaan Emilia uskalsi lopettaa yhteydenpidon. Hän sopi ystävänsä kanssa, ettei vastaa enää miehen viesteihin ja puheluihin. Valmentaja kyseli, valmisteleeko tyttö oikeusjuttua.
– Syksyllä 2014 minulle tuli tarve tietää, että ymmärsikö valmentaja, mitä hän oli minulle tehnyt ja miksi hän teki niin minulle. Soitin hänelle, ja hän vain naureskeli. Hän sanoi, että joku muu olisi kuitenkin käyttänyt minua hyväkseen. Hänen mielestään minusta oli tullut parempi ihminen ja tämä oli kasvattanut minua. Hän sanoi myös, että oli tiennyt, etten koskaan kertoisi tapahtuneista muille aikuisille.
Emilian henkinen ja fyysinen vointi heikkeni. Alakoulussa hän oli ollut iloinen ja itsepäinen lapsi, joka nautti elämästä. Vuosien aikana hänestä oli kasvanut sulkeutunut, arka ja pelokas, voimakasta syyllisyyttä ja häpeää kokeva nuori nainen.
– Ajattelin itsemurhaa lukion aloittamisesta lähtien. Sen ajatteleminen toi helpotusta ja ulospääsyn tunteen. Syvällä tiesin, etten tekisi niin. Olen vahingoittanut itseäni muuten. Lukiossa ja sen jälkeen rääkkäsin itseäni fyysisesti aika paljon. Ajattelin, että sen fyysisen rääkin kautta kaikki paska valuu minusta ulos, Emilia kertoo.
Vuonna 2015 Emilia meni terapiaan. Terapeutti oli ensimmäinen aikuinen, joka sanoi, että tapahtuneista pitäisi tehdä rikosilmoitus. Hän kannusti Emiliaa kertomaan asiasta vanhemmilleen.
Loppusyksy vuonna 2015. 22-vuotias Emilia on käymässä lapsuudenkodissaan. On sunnuntai. Hän makoilee ja juttelee äitinsä kanssa makuuhuoneen sängyllä. He ovat kahdestaan kotona. Emilia on miettinyt ennakkoon, kuinka kertoisi hyväksikäytöstä. Päivät ovat kuluneet, eikä hän ole saanut sitä sanottua ääneen äidille ja isälle. Sängyllä Emilia alkaa vääntelehtiä, hänellä on paha olla. Kyyneleet valuvat kasvoja pitkin. Emilian äiti näkee, että tytär haluaa kertoa jotain, mitä ei saa sanottua.
Onko joku tehnyt sinulle pahaa, kysyy Emilian äiti. On, saa Emilia vastattua. Kuka, äiti jatkaa. Valmentaja, sanoo Emilia.
Illalla Emilian isä tulee kotiin. Hän löytää tyttärensä ja vaimonsa itkemästä makuuhuoneesta. Vaimo pyytää istuutumaan ja ottamaan rauhallisesti sen, mitä hän kohta kertoo. Emilia on hiljaa ja itkee.
– Se oli elämäni suurin järkytys ja on sitä vieläkin. Se oli tunteiden myllerrys. Yö valvottiin, itkettiin ja puhuttiin. Miten meidän omalle pienelle tytölle piti käydä näin? Halusin soittaa valmentajalle ja haukkua pystyyn. Tunsin vihaa ja mietin, mitä tekisin valmentajalle, kertoo Emilian isä.
Jo aiemmin Emilia oli kertonut hyväksikäytöstä sisaruksilleen. Se oli helpompaa kuin äidille ja isälle kertominen. Emilian veli löi nyrkkinsä sisäoven läpi kuultuaan, mitä valmentaja oli tehnyt hänen siskolleen.
– Sillä hetkellä se, miksi Emilia oli ollut vuosia niin sulkeutunut, sai syyn. Näin, miten paha olo Emilialla oli, äiti kertoo.
– Sitä kun ajattelee, että lapsi on hyvässä harrastuksessa turvassa, mutta sitten paljastuukin todellisuus. Vieläkin välillä tulee hetkiä, jolloin ajattelee, että miten tämä voi olla totta. Meillä oli täydellinen luottamus tähän valmentajaan. Hänellä oli fiksu vaimo ja jalkapalloa pelaavia lapsia.
Emilian vanhemmat ovat pohtineet sitä, miksi he eivät huomanneet pitkään jatkunutta hyväksikäyttöä.
– Jälkikäteen ajateltuna oli joitakin merkkejä, mitä me emme ymmärtäneet silloin. Sekin, että Emilia kävi valmentajan kotona lapsia hoitamassa. Ja etteivät he olleet kentällä treenaamassa vaan metsässä kävelemässä. En ymmärtänyt tivata sitä enemmän, äiti sanoo.
– Muistan, kun minun äitini kysyi kerran, että onko se luotettava paikka, kun kerroimme, että Emilia on yön yli valmentajan luona hoitamassa lapsia ja treenaamassa. Me olimme, että on. Emme olisi voineet kuvitellakaan, etteikö olisi ollut.
Emilian perhe päätti, että valmentajasta tehdään rikosilmoitus. Kertomisen jälkeisenä päivänä Emilia ja isä menivät poliisitalolle. Alkoi kolmen vuoden prosessi. Syyttäjän syyteharkinnassa tapaus oli vuoden.
Loppukeväällä 2017 valmentajaa vastaan nostettiin syytteet törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapauksen saaminen käräjäoikeuden käsittelyyn kesti pitkään muun muassa siksi, että istuntoa lykättiin kertaalleen valmentajan terveyteen liittyvien syiden vuoksi.
– Oikeudenkäynnin siirtyminen oli kova isku. Emilian normaali nuoruus on jäänyt elämättä. Kaikista tärkeintä on, että Emilia saa oikeutta ja tämä asia tulisi vihdoin päätökseensä. Ja että Emilia löytäisi henkisen tasapainon. On kulunut niin monta vuotta. Se olisi suuri helpotus, Emilian isä sanoo.
Nyt olen löytänyt takaisin paljon sitä itseäni, joka olen. Tunnen, etten ole syyllinen, eikä häpeä ole minun. Olen saanut arvokkuuttani ja iloani takaisin.
Kesä vuonna 2018. Haastattelupöydän toisella puolella istuessaan Emilia on kuin kuka tahansa nuori nainen. Hänen kokemuksensa eivät näy ulospäin, mutta hyväksikäytöstä kertoessaan Emilia itkee välillä ja pitää taukoja. Hän on käsitellyt traumojaan terapiassa kuluneiden vuosien aikana, mutta toipuminen on yhä kesken.
Emilia ei pelaa enää naisten pääsarjassa ja on joutunut pitämään taukoja jalkapallosta. Unelma maajoukkueesta ei toteutunut. Tyttöjen maajoukkueleirille hänet kutsuttiin lukiossa, mutta fyysisestä itsensä kurittamisesta seuranneet rytmihäiriöt estivät leirin.
– Hyväksikäyttöaika oli minulle helvetti, ja se tuhosi suuren osan minun persoonastani ja luonteestani. Olen siitä todella surullinen ja vihainen, että en ole saanut vapaasti pelata ja tavoitella unelmiani urheilussa. Koen, että valmentaja on ollut jarruttamassa ja tuhoamassa minua.
En anna näiden tekojen pilata elämääni enää tulevaisuudessa.
Emilia haluaa kertoa kokemuksistaan, koska hän uskoo, ettei ole ainoa nuori, joka on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi urheilun kautta. Hän toivoo, että aikuiset ja vanhemmat kysyisivät lapsiltaan, onko heillä kaikki kunnossa. Lasten ja nuorten pitää oppia oikeuksistaan ja rajoistaan.
– Haluan sanoa lapsille ja nuorille, että yhtään kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa toisen rajoja. Oma keho ja mieli kuuluvat vain sinulle itsellesi. Sitä saa ja pitää suojella. Ja että uskaltaisi luottaa niihin tunteisiin, mitä herää, jos joku tekee vastoin tahtoa asioita. Ja että olisi rohkeutta ja uskaltaisi puhua. Se on ainoa keino, miten rikolliset joutuvat vastuuseen.
Emilia on päättänyt, että enää hän ei aio olla uhri. Hän aloitti jalkapallon rakkaudesta lajiin ja on tällä kaudella tuntenut kentällä ensimmäistä kertaa vuosiin aitoa, vapautunutta iloa. Hänellä on yhä työtä edessään, jotta traumaattiset kokemukset on käsitelty loppuun.
– Minusta seksuaalirikollisille ei saa antaa sellaista valtaa toisiin ihmisiin, että ajatellaan uhrien elämän olevan pilalla ikuisesti. Sen ei ole pakko mennä niin. Ne asiat on käytävä läpi ja yritettävä muistaa ne tunteet ja ajatukset, mitä on silloin hyväksikäytön hetkellä ajatellut ja tuntenut. Se on raastavaa, mutta kaiken paskan alta löytyy lopulta oikea minuus. Se kannattaa, Emilia vakuuttaa.
– En anna näiden tekojen pilata elämääni enää tulevaisuudessa.
Syksy vuonna 2018. Käräjäoikeus on käsitellyt syytteet ja antanut tuomionsa. Valmentaja on tuomittu kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi valmentaja tuomitaan maksamaan uhrille 20 000 euroa korvauksia. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Emilia vastaa puhelimeen ja kuulostaa helpottuneelta.
– Usko on ollut koetuksella. On vaikea käsittää, että tämä on vihdoin minun osaltani ohi. Pelkäsin, ettei minua uskottaisi ja tuomiota ei tulisi ollenkaan. Olisin toivonut valmentajalle vielä kovempaa rangaistusta, sillä tuomio ei ole mitään sen rinnalla, miten hyväksikäyttö on vaikuttanut minun elämääni.
Yle Urheilu tavoitti valmentajan, joka kertoi olevansa yllättynyt käräjäoikeuden tuomiosta ja aikovansa valittaa siitä hovioikeuteen.
– Hänen fiktiivinen kertomuksensa päättyi minun osaltani tähän pisteeseen. Pitää nyt jonkinlaista oikeutta olla tässä maassa, että ihan pehmoisia puhumalla voisi saada tällaista aikaan. En tällä erää halua kommentoida muuta, valmentaja sanoo.
Emilia ei aio valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Hän on hakenut oikeutta itselleen, mutta kokee vahvasti haluavansa auttaa myös muita.
– Toivon, että minun tarinani avulla muut vastaavanlaisessa tilanteessa olevat löytäisivät voimaa hakea itselleen apua ja oikeutta. Silloin voi toipua ja päästä yli. Kenenkään ei tarvitse olla ikuisesti uhri.
Oletko joutunut seksuaalisen häirinnän tai hyväksikäytön kohteeksi? Oletko havainnut seksuaalista häirintää tai hyväksikäyttöä urheiluseurassa? Haluaisimme kuulla kokemuksistasi. Ota luottamuksellisesti yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen tuulia.kosso@yle.fi.
Väestöliiton Et ole yksin -sivustolta ja puhelimesta saat ilmaista tukea, jos olet kohdannut häirintää tai hyväksikäyttöä urheilussa. www.etoleyksin.fi
Lue myös: