Luksuksena on perinteisesti totuttu pitämään ylellisiä asioita, jotka ovat harvinaisia ja sitä kautta myös kalliita, harvojen saatavilla.
Jo muinaisessa Egyptissä tunnettiin luksuksen käsite. Se liittyi hierarkiaan, arvovaltaan ja niiden näyttämiseen. Luksuksella on edustettu kautta aikain statusta, mutta nykyään se liittyy muuhunkin.
Luksuksen käsitys on nimittäin laventunut, sanoo Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen dosentti Minna Lammi.
– Rikkaissa länsimaissa kuluttamisesta on tullut jokapäiväistä meille kaikille, joten luksus on irtautunut rahankäytöstä ja se myös määritellään yksilöllisemmin kuin aiemmin. Toiselle luksusta on designer-laukku ja toiselle mahdollisuus määrittää itse omat työaikansa.
Luksuksen erottaa tavanomaisesta se, että luksus ei ole välttämätöntä. Ilman leikkokukkia tai saunavuoroa pärjää kyllä, mutta elämä on toki mukavampaa niiden kanssa.
– Luksus on jotain, mikä tuottaa meille erityistä iloa tai onnea. Tai ainakin meillä on toive siitä, että se tuottaisi sitä.
Kulttuurimme on vähän luksusvastainen. Ei ihme, että luksus on saanut statuksen ja materian sijaan uudenlaisia arjesta kumpuavia merkityksiä.
Minna Lammi, Kuluttajatutkimuskeskuksen dosentti, Helsingin yliopisto
Lammi sanoo, että kun ihmiseltä kysyy, mikä on hänelle luksusta, vastauksesta saa usein selville, mitä häneltä puuttuu ja mitä hän kaipaa.
Esimerkiksi aika ja vapaus ovat luksusta hänelle, jolla sitä ei juurikaan ole. Yhä useammin ylellisyytenä pidetään myös taidolla ja sydämellä tehtyjä asioita, eikä niinkään näyteikkunan kiiltävimpiä esineitä.
Tämä johtuu Lammin mukaan siitä, että tulotaso on pohjoismaissa suhteellisen tasainen, eikä varallisuuden esiintuomista ole totuttu katsomaan hyvällä. Sille on olemassa oma negatiivisesti värittynyt sanansakin, pröystäily.
Luksukseen on myös vanhastaan liitetty ajatus synnillisyydestä. Sananlaskut, joissa väitetään rumien vaatteilla koreilevan ja onni kätketään, on iskostettu osaksi vaatimatonta kansanluonnettamme.
– Meidän kulttuurimme on vähän luksusvastainen. Ei ihme, että luksus on saanut statuksen ja materian sijaan uudenlaisia arjesta kumpuavia merkityksiä.
Lammi pohtii, että hieman kärjistäen voisi sanoa, että vanhan maatalousyhteiskunnan töistä ja askareista on tullut tämän päivän Suomessa todellista luksusta. Jos puoli vuosisataa sitten esimerkiksi puutarhanhoito, käsityöt, leipominen ja sienestys olivat elämisen perusedellytyksiä, ovat ne nyt ylellinen tapa kuluttaa aikaa.
– Agraariyhteiskunnan arkeen kuuluivat myös päiväunet, joita moni pitää nyt suurena luksuksena.
Luo Yle-tunnus osoitteessa https://yle.fi/aihe/yle-tunnus ja keskustele alla.