Taiteen pitää kuulua kaikille. Taiteen pitää kertoa erilaisia tarinoita, synnyttää keskustelua, puhutella eri historian omaavia ihmisiä ja siinä samalla valottaa vallitsevia valtarakenteita.
Näin ei tällä hetkellä ole. Suomen taidekenttä on tähän aivan liian hierarkkinen ja homogeeninen, sanoo koreografi Sonya Lindfors.
Viikonloppuna Kuopiossa järjestettävän Anti-nykytaidefestivaalin Live art -palkinnon voittaneen Lindforsin mukaan aivan liian harvoin ääneen pääsevät eri näköiset, eri taustaiset tai erilaisia kokemuksia omaavat ihmiset. Tämä näkyy lavoilla ja näyttelyissä.
– Me ei voida uskotella, että homogeeninen joukko ihmisiä voisi yhtä äkkiä kertoa tosi moninaisia tarinoita tai ylipäätään olla kiinnostunut moninaisista tarinoista, Lindfors sanoo.
Lindfors on työskennellyt useissa kaupunginteattereissa ja nähnyt itse mihin moniäänisyyden puute johtaa.
– Jos nyt ei tehdä radikaaleja muutoksia, niin teattereissa eivät käy kuin eläkeläiset, Lindfors toteaa.
Palkitun koreografin mukaan taidepiirien on löydettävä ratkaisu siihen, miten taiteesta saadaan merkityksellinen osa elämää muillekin kuin eläkeläisille tai akateemisesti koulutetulle keskiluokalle. Kyse ei ole siitä, että eläkeläisille pitäisi tehdä vähemmän vaan, että kaikille tehdään enemmän.
Tanssilla näkymättömät näkyviksi
Lindfors on omassa työssään nostanut esille ääniä ja näkökulmia, jotka muuten hukkuisivat valtavirran alle. Mustuutta, toiseuden rakennetta ja ylipäätään valtarakenteita käsittelevä Lindfors painottaa, että hänelle taiteilijan työ on muutakin kuin teokset.
– Kaikki mitä teen on minun työtä taiteilijana: tämä, että käyn tätä keskustelua nyt tai olen radiossa puhumassa tai kirjoitan esseen tai fasilitoin jonkun julkaisun, Lindfors kuvailee.
Tämä kokonaisvaltaisuus nousee esille myös Anti-festivaalin palkintoraadin perusteluissa. Taideteosten lisäksi raati mainitsee Lindforsin oivallukset sosiaalisessa ja kirjallisessa maailmassa sekä hänen panoksensa julkiseen keskusteluun.
"Lindforsin taide on elintärkeää lähiympäristölleen. Hänen työnsä antavat muille mahdollisuuden työskennellä ja luoda tiloja vuoropuhelua varten sellaisiin ympäristöihin, joista ne ovat aiemmin puuttuneet", perusteluissa todetaan.
Lindfors on tunnustuksesta sekä otettu että yllättynyt.
Koreografi näkee palkinnon mahdollisuutena tehdä näkyväksi niitä asioita ja arvoja, joiden eteen hän on vuosien ajan tehnyt töitä. Ja toki se myös vaientaa sen taiteilijuuteen kuuluvan epäilyksen oman työskentelyn riittämättömyydestä.
Anti-festivaaleille luvassa jotain yhteisöllistä
Lindfors on toinen suomalainen, joka on saanut Anti-festivaalin palkinnon. Kaksi vuotta sitten palkinto myönnettiin kuvataiteilijalle Terike Haapojalle.
Saastamoisen säätiön lahjoittamasta 30 000 euron Live art -palkinnosta puolet menee taiteilijalle ja puolet ensi vuonna Anti-festivaalilla esitettävän projektin valmisteluun.
Vielä Lindfors ei ole ehtinyt sen tarkemmin miettiä, minkälainen teos ensi vuonna Kuopiossa nähdään. Joitakin ajatuksia on kuitenkin jo noussut pintaan.
– Varmasti se liittyy jollain tavalla yhteisöön tai yhteisöllisyyteen, ja varmasti haluan tehdä paikallisten ihmisten kanssa jotain, Lindfors pohtii.
Vuosi on lyhyt aika luoda uusi teos. Isoja tuotantoja saatetaan suunnitella useita vuosia, Lindfors huomauttaa.
Toisaalta tällä hetkellä koreografin pöytä on tyhjä. Keväällä Uuden tanssin keskus Zodiakissa esitetyn Cosmic Latte -teoksen myötä yksi kaari tuli päätökseen. Nyt Lindfors sanoo nauttivansa ison urakan jälkeisestä tyhjiöstä. Nyt on hetki aikaa tutkia ja miettiä, inspiroitua.
Yhteisöllisyyttä Ateneumissa
Freelancerin työssä ison urakan jälkeinen tyhjiö ei tosin pysy tyhjänä kauaa. Lindforsin kalenteri on täynnä pienempiä projekteja. Viime viikolla hän opetti työpajaa teatterikorkeakoulussa, ensi viikko kuluu Brysselissä vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarimin kanssa unelmointiin liittyvän konseptin parissa. Kuukauden kuluttua projekti saa jatkoa nykyteatterifestivaali Baltic Circlellä.
Tulevana viikonloppuna Lindfors pyörittää Ateneumissa UrbanApa X Ateneum -taidefestivaalia. Yhdeksättä kertaa järjestettävä festivaali yhdistää urbaanin nykytaiteen museokontekstiin. Tarjolla on installaatioita ja esityksiä sekä työpajoja.
UrbanApa syntyi tarpeesta tuoda taide kaikkien ulottuville. Tavoitteena on tarjota työskentelyalusta nuorille taiteilijoilla ja samalla löytää uudenlaisia työskentelytapoja. Kyse on juuri sellaisesta matalan hierarkian yhteisöllisyydestä, jota Lindfors peräänkuuluttaa taidekentältä.
Tänä vuonna UrbanApan teemana on tuntematon.
– Haluamme kutsua kaikki tuntemattoman äärelle, Lindfors sanoo osoittaen kutsunsa niin yleisölle kuin koko taidekentälle.
Lue myös:
Kulttuurivieras koreografi Sonya Lindfors: Pelkkä katse voi olla väkivaltaa