"Lähivuodet ovat luultavasti tärkein ajanjakso koko ihmiskunnan historiassa."
Näin arvioi YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC:n puheenjohtajistoon kuuluva Debra Roberts.
Kommentti liittyy IPCC:n jättimäiseen ilmastoraporttiin, jossa on vedetty yhteen ensimmäistä kertaa kaikki, mitä tieteellisesti tiedetään ilmaston lämpenemisestä 1,5 asteella.
Raportin tavoitteena on selvittää, mitä Pariisin ilmastosopimukseen kirjattu 1,5 asteen tavoite käytännössä tarkoittaa.
Raportista on koostettu myös tiivistelmä päättäjille, jonka IPCC hyväksyi lauantaina Etelä-Koreassa viikon neuvottelujen jälkeen. Katso aamun suora lähetys ilmastonmuutoksesta.
Tiivistelmän keskeistä antia on kohta, jonka mukaan ihmisen tähän mennessä tuottamat päästöt eivät todennäköisesti yksin riitä sysäämään maailman keskilämpötilan nousua yli 1,5 asteen vielä parina seuraavana vuosikymmenenä.
Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että jos päästöt ilmakehään saadaan taitettua rajuun laskuun jo lähivuosina, ilmaston lämpeneminen on yhä mahdollista rajata 1,5 asteeseen.
– Peli ei ole vielä pelattu. Nyt on hyvin ratkaisevaa, mitä tehdään lähivuosina ja -vuosikymmeninä. Mutta aikaa vitkutteluun ei enää missään tapauksessa ole, tiivistää Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen.
Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahden asteen ja pyrkiä 1,5 asteeseen 2100 mennessä esiteolliseen aikaan verrattuna.
Maailman maiden tämänhetkiset lupaukset päästövähennyksistä tarkoittavat kuitenkin yli kolmen asteen lämpenemistä.
Raportin perusteella ihmiskunnalla on erittäin painavat syyt ponnistella 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi.
Merenpinta nousee, korallit tuhoutuvat
Puolen asteen ero ilmastotavoitteiden välillä voi kuulostaa vähäpätöiseltä. IPCC:n raportin mukaan erot ovat kuitenkin dramaattisia.
Esimerkiksi Pohjoisella jäämerellä 1,5 asteen lämpeneminen tarkoittaisi sitä, että ekosysteemiltään herkkä merialue sulaisi kesäisin kokonaan todennäköisesti vain kerran sadassa vuodessa.
Jos ihmiskunta antaa ilmaston lämmetä kaksi astetta, kesä ilman merijäätä koettaisiin todennäköisesti vähintään kerran kymmenessä vuodessa.
Merenpinta nousisi maailmanlaajuisesti arviolta kymmenen senttimetriä vähemmän 2100 mennessä, mikäli lämpeneminen jäisi 1,5 asteeseen.
Kymmenen senttimetriä on vähän mökkirannan laiturinnokassa. Globaalisti tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että arviolta 10 miljoonaa ihmistä vähemmän altistuisi merenpinnan nousun aiheuttamille riskeille kuin kahden asteen lämpenemisessä.
Koralliriuttojen tilanne on karu kummassakin skenaariossa. IPCC:n mukaan 1,5 asteen myötä koralliriutoista tuhoutuisi 70–90 prosenttia, kahden asteen maailmassa ne kaikki menetettäisiin.
Tutkimusprofessori Hannele Korhosen mukaan Suomen osalta molemmat lukemat tarkoittaisivat lumisten talvien vähentymistä sekä sateiden ja hellejaksojen lisääntymistä. Kaksi astetta vain pahentaisi tilannetta.
– Globaalisti keskilämpötila on noussut tähän mennessä yhden asteen, ja Suomessa lämpeneminen on ollut yli kaksi astetta. Tästä voidaan päätellä, että jatkossakin Suomi lämpenee noin kaksinkertaisesti verrattuna globaaliin keskiarvoon, Korhonen muistuttaa.
Päästöihin ennennäkemättömän raju leikkaus
IPCC toteaa, että lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen vaatisi "nopeita, kauaskantoisia ja ennätyksellisiä" päästöleikkauksia.
Ihmiskunta on vaurastunut historian saatossa polttamalla fossiilista hiiltä, öljyä ja kaasua. Päästöt ovat kivunneet ylöspäin synkkäpiirteistä käyrää.
Raportin mukaan 1,5 asteen tavoitteessa pysyminen tarkoittaisi sitä, että maailmanlaajuiset nettopäästöt täytyisi pudottaa nollaan noin 2050 mennessä.
Nettopäästöjen nollaaminen tarkoittaa sitä, että ihmiskunta tuottaa vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin esimerkiksi meret, maaperä ja kasvavat metsät sitovat.
Haasteen suuruutta kuvaa se, että päästöt pitäisi poistaa 20 vuotta aiemmin kuin kahden asteen lämpenemisessä. Vauraat teollisuusmaat, kuten Suomi, joutuisivat leikkaamaan omat päästönsä pois vielä tätä nopeammin.
Päättäjille suunnattu tiivistelmä raportista kuvaa esimerkinomaisesti neljä erilaista polkua päästöttömyyteen.
Niistä kolme nojaa oletukseen, että hiilidioksidia pystytään kaappaamaan talteen vaikkapa tehtaan piipusta teknologian avulla ja varastoimaan maankuoreen. Kyseiset teknologiat ovat toistaiseksi jääneet pilotoinnin asteelle.
1,5 asteen tavoitteessa pysyminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että uusiutuvan sähkön, kuten aurinko- ja tuulivoiman, osuus nousisi jopa yli 80 prosenttiin sähköntuotannosta globaalisti.
Tavoite on erittäin kova, mutta tilannetta helpottaa teknologian nopea kehitys ja uusiutuvan sähkön tuotantokustannusten lasku viime vuosina.
Myös ydinvoimaa lisättäisiin merkittävästi.
Tavallisen kuluttajan elämä mullistuisi
Liikenteen puolella öljyn käytön pitäisi romahtaa rajusti. Liikkumisen muutos koskisi Hannele Korhosen mukaan laajasti myös tavallisia kuluttajia.
– Se voisi tarkoittaa esimerkiksi liikenteen sähköistymistä tai että julkista liikennettä käytettäisiin enemmän, Korhonen sanoo.
Kulutuksen pitäisi ylipäätään muuttua Korhosen mukaan tuntuvasti nykyistä vähähiilisempään suuntaan. Esimerkiksi nautakarjan ja maitotuotteiden tuotanto aiheuttaa runsaasti metaanipäästöjä. Metaani on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, mutta se katoaa ilmakehästä nopeammin.
Kuluttajat voisivat leikata päästöjään myös vähentämällä asuntojen ylilämmittämistä ja lämpöhukkaa sekä välttämällä lentämistä.
Monelle kuluttajalle tämä kaikki voi aiheuttaa luopumisen tuskaa. Toisaalta Korhonen muistuttaa kääntöpuolesta.
IPCC:n mukaan esimerkiksi ruuantuotanto ja puhtaan veden saatavuus ovat turvatumpia 1,5 asteen maailmassa kuin kahden asteen tasolla.
Lisäksi 1,5 asteen lämpeneminen altistaisi arviolta satoja miljoonia ihmisiä vähemmän köyhyyden riskille erityisesti kehitysmaissa.
– 1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen vähentäisi merkittävästi inhimillistä kärsimystä ja toisaalta suojelisi luontoa, Korhonen summaa.
IPCC:n 1,5 asteen raportti muodostaa myös tieteellisen pohjan YK:n kansainvälisille ilmastoneuvotteluille. Seuraava kokous pidetään Puolassa marras-joulukuun taitteessa.
Lue myös:
Jättiraportti vaatii kasvihuonepäästöjen nopeaa leikkaamista
Ilmastopolitiikkaa häiritsee suuri konna – Asiantuntijat löytävät sankareita Aasiasta ja Afrikasta