"Rahalla saa luksusta, niin on tapana määritellä. Kummassa on enemmän luksusta, istua kalliissa nojatuolissa vai rantakivellä auringon laskua katsellessa?"
Suomalainen valitsee todennäköisesti jälkimmäisen. Hamuamme materian sijaan kokemuksia ja statuksen sijaan aikaa. Tällaisen päätelmän voi vetää niistä runsaslukuisista vastauksista, joita saimme, kun kysyimme, mikä on luksusta.
Me koemme ylellisyydeksi usein jotain ihan muuta, kuin ne tuotteet, joiden pakkauksessa on korkea hinta ja sana "deluxe".
Suomalaisten kuluttajien luksustulkinnoista väitöskirjansa tehnyt tutkijatohtori Linda Turunen tutustui pyynnöstä vastauksiin. Hän muistuttaa, että uutisjutun arkinen näkökulma saattoi värittää sitä tapaa, jolla yleisö kirjoitti luksuksesta.
– Jos jutussa olisi ensin puhuttu vaikkapa luksuskäsilaukuista tai ylellisistä matkakohteista ja kysytty sitten, mikä lukijoiden mielestä on luksusta, olisivat vastaukset voineet olla toisenlaisia, Turunen sanoo.
Ehkä enemmän tällaisia:
"Luksusta on merkkilaukku jokapäiväisessä käytössä. Minulla on Louis Vuittonin laukkuja, Celine, Chloe, Gucci ja Balenciaga. Haaveissa Chanelin classic flap bag medium-koossa, hopeisilla metalleilla ja lambskin-nahalla."
"Pidemmälle matkustamme puolisoni kanssa aina business-luokassa ja perillä on hotelli, missä ei ole lapsia. Näin matkustaessa palvelukin on luksusta. Oma siippani ja ystäväni ovat kuitenkin se suurin luksus."
"Jos pojalleni, 25-vuotiaalle rengasasentajalle, unelma noin 5 000 euron Breitling-rannekellosta on luksusta, sallin sen hänelle. Toisin sanoen, jos se saa hänet onnelliseksi, kukaan ei mielestäni voi tuomita tai arvostella häntä, mikäli hän ko. kellon pystyy joskus hankkimaan."
Luksus on jotain, mistä saamme otteen
Ohjasipa juttumme arkinen ote lukijoiden vastauksia tai ei, Turusen mielestä on mielenkiintoista, että tulkitsemme luksusta nimenomaan saavutettavuuden kautta. Meille luksus on jotain sellaista, josta saamme otteen.
– Jokainen määrittää luksuksen omista lähtökohdistaan. Nämä vastaukset osoittavat sen, että luksus on suhteellista eikä mikään yksi ja absoluuttinen totuus.
"Se, että on pussillinen jääpaloja pakastimessa. Mun elämänlaatu on noussut kohisten tämän oivalluksen jälkeen, siis jopa siinä määrin, että en ymmärrä miksei kaikilla ole!"
"Suurta ylellisyyttä intohimoisen lukijan elämässäni on yli kaksisataavuotinen suomalainen yleinen kirjasto ja varsinkin nykyiset ilmaiset kirjojen varaukset."
"Töissä luksusta on ilmainen kaakao. En takuulla tarvitse, mutta koskaan ennen ei moista ole ollut. Samoin luksusta on ehdottomasti kaikki muualla kuin kotona syöminen. Muistan aina kehua kavereiden valmistamia tarjoiluja ja kiittää palvelusta ja ruuasta ravintolassa. Mahtavaa, kun ei tarvitse itse kokata ja siivota kotona, se jos mikä on pakkopullaa."
Kun puhumme luksuksesta, tulemme samalla puhuneeksi unelmista. Luksus – kuten unelmakin – on nimittäin aina ainakin askeleen kauempana. Se on jotain, mitä kohti menemme ja mitä kaipaamme.
"Luksusta on jos voi tehdä ruokaostokset laskematta jatkuvasti saldoa päässä, ostaa vaikka wrappeja. Jos voi kysyä lapsilta keveästi kaupunkireissulla, "mennäänkö kahville?" Kun voi antaa lapsen valita millainen syyspipo ostetaan, eikä tarvitse pakottaa käyttämään äidin kirpparilöytöjä. Kun voi ostaa kunnon vessapaperia ohuen ja kreppipaperimaisen sijaan."
Arki ja luksus ovat sanoina ristiriidassa keskenään
Turunen näkee luksuksen pitkänä jatkumona. Sen toisessa päässä on niin sanottu "arjen luksus", jota valtaosa kyselyymme tulleista vastauksistakin edustaa. Arjen luksus on luksusta, jota meidän on mahdollista saavuttaa.
– Jos mietitään sanoja arki ja luksus, niin nehän ovat ristiriidassa keskenään. Kun ne yhdistetään arjen luksukseksi, luodaan kokonaan uusi konsepti. Siinä luksustermiä käytetään eri tavalla kuin yleensä ja luksuksesta tulee harvinaisen ja kalliin sijaan jotain positiivista, joka säkenöi arjessa.
"Sikakalliit karhunvatukat ja naistenlehti K-marketista tavallisena arki-iltana."
"Pesulassa säännöllisesti pesetetyt liinavaatteet ja miehen pukupaidat. Ihana vain nostaa kaappiin."
"Vaimon mielestä Fazerin sininen on luksusta. Itse pidän Lapin retkistämme, tunturituulesta ja tunturipuron solinasta. Siinä on jotain!"
Jatkumon toisessa päässä puolestaan häämöttää meistä suurimmalle osalle saavuttamaton luksus. Se on todellisen luksuksen loistokas ja näytättävä ydin, jota suomalaiselta vaatimattomuudeltamme vieroksumme.
– Luksuksen näyttäminen tuo toisinaan mukanaan kateuden, joten se ei välttämättä tunnu edes houkuttelevalta, Turunen pohtii.
"Luksusta on yksi palkaton vapaapäivä viikossa, eli käytännössä nelipäiväinen työviikko. Tämä liittyy kyllä rahaan sillä tavalla, että vuosien ajan olen palkasta pistänyt rahaa sijoitustoimintaan. Nyt kun sijoitukset alkavat tuottaa, vaihdan tuotot mieluummin vapaa-aikaan kuin mihinkään roinaan."
Luksus riippuu siitä, missä ollaan ja keneltä kysyy
"Luksus, eli englanniksi luxury on perua latinankielen sanasta lux. Lux tarkoittaa valoa ja tämä helpottaa huomattavasti termin ymmärtämistä. Luksus on valoa, se edustaa kaikkea mieltä keventävää. Se on henkilökohtaista. Esim. työttömälle hitaat päivät voivat olla arkista, jolloin luksusta on jokin irtiotto esim. hyvän ulkona vietetyn illan merkeissä. Luksusta voi olla työviikon jälkeen otettu viskipaukku ja paksu sikari. Hyvä seksi voi keventää mieltä, eli olla luksusta. Toisen luksus voi olla toisen arkea. Ei tää kovin hankala asia ole, oikeilla jäljillä ollaan tässä."
Turunen muistuttaa, että meillä ihan jokaisella on oman elämäntilanteemme ja ympäristömme sävyttämä näkemys luksuksesta. Se tekee luksuksesta keskustelunaiheen, joka herättää aina tunteita ja takaa, ettei yhtä oikeaa vastausta ole.
Pohjoismaalainen keskustelu luksuksesta eroaa selkeästi siitä, miten vaikkapa Venäjällä tai Kiinassa määritetään (ja näytetään) luksus.
"Olisi luksusta poiketa kahvilaan, syödä siellä upea voileipä noin vain. Olisi luksusta valita ruokakaupassa vain mieltymyksensä ja ruuan terveellisyyden perusteella. Uskomatonta luksusta olis tilata taksi ja hurauttaa sillä muutaman kilometrin kauppamatka. Kosmetiikan ostaminen – no, se nyt on todella harvinaista luksusta."
"Luksusta opiskelijana on törppö halvinta cappuccinojauhetta, suklaapatukka, elokuvissa käynti, ihana suihkugeeli tai uudet lämpimät kengät. Piristää ja ilahduttaa. Viime kuussa luksus oli suklaapirtelö."
– Voi hyvin olla, että kun puhumme saavutettavasta luksuksesta, se luo toiveikkuutta ja onnellisuutta. Siksi arjen luksuksesta puhutaan paljon ja se nähdään positiivisena.
Turunen miettii, että yhteiskunnassamme, jossa pyritään tasa-arvoon ja vierastetaan rahan näyttämistä, on luontevaa ja sosiaalisesti hyväksyttyä hakea unelmansa omasta näköpiiristään.
– Pröystäily liittyy kerskakuluttamiseen, joka on kautta aikain ollut luksuskuluttamisen ytimessä. Se liitetään statuksen hakemiseen kuluttamisen ja tuotteiden kautta. Se koetaan pinnallisena ja nähdään siksi negatiivisessa valossa.
"Pröystäilyllä ei ole mitään tekemistä luksuksen kanssa, vaan se on ennemminkin vain heikon itsetunnon paikkaamista."
"Luksustuotteilla elämäänsä paikkaava on jollain tapaa rikkinäinen ihminen."
"Luksusta on perhe, ystävät ja terveys. Kaikki muu on turhaa. Rahalla ei luksusta saa."
Tiedättehän, jos jollekin asialle lätkäistään etuliite -öky, kaupanpäällisinä tulevat usein mielikuvat ovat jotain ihan muuta kuin mairittelevia. Emme ole maltilliseksi kasvatettuna kansakuntana oikein tottuneet mälläämään ja näyttämään sitä muille.
Myös jäytävä kateus tuntuu kytevän täällä erityisen syvässä.
Luksus = vapaus tehdä, mitä haluaa
"Luksusta on lapselle neulomani 100% villapaita. Monta viikkoa huolella hapatetut kurkut. Kohta tulemaan laitettava hapanjuuri ruisleipiä varten. Luksusta on siis puuhastelu arvokkain tuloksin."
"Minulla on merkkilaukku, josta on iloa, koska se on hyvin suunniteltu ja kaunis, mutta todellista luksusta on mielestäni se, kun jään bussista pois ja kävelen metsän läpi kotiin. Olen pääkaupungissa, mutta paikassa, jossa on oikea metsä ja puita. Keväällä kukkivat kielot. Yhtä suuria asioita ovat juuri hyvä kahvi tai käsin leivottu leipä. Niissä on elämä."
Tavanomaisesta on tullut luksusta ja unelmoimme nykyään arkisesta, koska se ei ole enää meille arkipäivää. Turunen sanoo, ettei sienestystä tai leiväntekoa pidetty aiemmin luksuksena, koska ne olivat pakollisia askareita. Nyt ne voivat olla ylellisesti kulutettua aikaa.
"Luksus = vapaus tehdä mitä haluaa. Valitettavasti yhä useamman ihmisen ulottumattomissa."
Myös ajan hektisyys kuuluu vastauksissa. Aika, lepo ja rauhoittuminen ovat kortilla, joten pysähtyminen on parasta, mitä moni tietää. Mieluiten teko luonnon siimeksessä.
Yleisin käsitys luksuksesta, eli unelma, tuntuu nykyään liittyvän vapaa-aikaan.
"Minulle luksusta on vapaa-aika ja kiireettömyys. Suomessa ylelisyyttä ovat erityisesti puhdas luonto, marjat ja sienet oman kodin lähimetsistä poimittuina. Viime vuosina olen myös päässyt ja oppinut nauttimaan mökkeilystä. Saunan jälkeen laiturilla tähtitaivasta ihallessa on aika etuoikeutettu olo."
– Mutta jotta joutilaisuus olisi tavoiteltavaa, sen on oltava harvinaista. Jos elämässä on enemmän aikaa kuin sisältöä, joutilaisuus ei ole luksusta.
"Luksusta on saada olla yksin kotona. Tulla joskus tyhjään kotiin. Tiedän, että moni on yksinäinen mutta minä kaipaan yksinoloa omassa kodissani. Saa huudattaa musiikkia täysillä. Saa siivota yksin ja rauhassa. Tai vaan nauttia hiljaisuudesta. Saa olla vain itselleen. "
"Luxus-elämää: kun on neljä tuntia sahannut vesakkoa raivasahalla. Lopetettuaan, kannon päässä istuen, kahvia horppäillen, katsoo aikaansaannostaan, reipasta kuusitammikkoa. On se vaan luxusta."
Käykö vapaa-ajalle tulevaisuudessa kuten saippualle?
Turunen uskoo luksus-käsityksen muuttuvan ja olevan alati muutoksessa. Luksus on vahvasti sidottu kulttuuriin, sosiaaliseen kontekstiin ja yhteiskuntaan, jotka muuttuvat jatkuvasti.
Hän uskoo, että luksustä leimaa monen muun asian lailla syklisyys. Asiat tulevat ja menevät ja tulevat sitten taas.
– Ne asiat, jotka olivat ennen luksusta kuten mausteet, saippua ja silkki ovat nyt tavallisia hyödykkeitä. Uskon, että ne asiat, joita pidämme nyt luksuksena, tulevat arkipäiväistymään.
Tutkija pohtii, että esimerkiksi tämän ajan suurelle luksukselle, eli vapaa-ajalle, käy kuten saippualle. Kun pyrimme tietoisesti sitä kohti, siitä tulee ennen pitkää arkipäivää. Se kertoo yhteiskunnan ja kehityksen suunnasta.
– Sitten kun olemme saavuttaneet balanssin kiireen ja vapaa-ajan välillä, tulee tästä uusi normaali, eikä se ole enää tavoiteltavaa ylellisyyttä.
Alamme pyrkiä jotain uutta kohti, mutta emme luovu siitä, minkä saavutimme, vähän niin kuin emme halua enää luopua sisävessoistakaan.
"Sisävessa. Ja että vesi tulee sisään ja menee ulos. Ja veden lämpötilan saa säädettyä mieleisekseen. Myös se on luksusta että saa onnen joka tulee kiitollisuudesta, jakaa hyvän elämän kumppanin kanssa. Kiireettömät aamut ja rauhalliset illat."
"Tulevaisuuden luksukseksi luulen muotoutuvan hyväntekeväisyyden, luonnonsuojelun ja kolmannen sektorin palvelut vähäosaisille. Ne, joilla on yllin kyllin, alkavat saada hyvää oloa siitä, että voivat jakaa omastaan sellaisille, joilla on vähemmän. He kokevat luksukseksi jonkinlaisen "paremmuuden" tunteen (termi ei ole oikea, mutta en tähän oikein muutakaan sanaa keksi.) Tai saavat tyydytystä siitä, että voivat tuntea auttavansa."
Saavuttamatonta kannattaisi ehkä sittenkin tavoitella
"Kun joku on pyytämättä ja täysin omasta halustaan tehnyt jotain mukavaa toiselle. Pedannut sängyn, käynyt tuomassa lakuja pöydälle."
"Minulle luksusta on tuoksukynttilä."
"Luksusta on mielestäni se, että voidaan vaimoni kanssa katsella aamutelevisiota sängyssä aamukahvin kanssa – ilman velkahelvettiä ja ruokaa ja elämiseen on kohtuullisesti varaa. "
Linda Turunen sanoo, ettei ollut juurikaan yllättynyt kyselyyn tulleiden vastauksien hyvään arkeen kallellaan olevasta sisällöstä. Ne olivat nimittäin linjassa myös hänen oman tutkimuksensa kanssa.
Hänen mielestään on tietysti positiivista, että koemme arkiset asiat arvokkaina ja osaamme iloita pienistä hetkistä.
Mutta palataan kuitenkin vielä saavuttamattomaan, koska siihen sisältyy koko luksuksen olemassaolon ydin ja kärki. Se on olemassa, vaikka luksus tulkitaan nykyään yksilöllisemmin ja sen käsitettä käytetään arjessa monimuotoisemmin.
Saavuttamaton tarkoittaa unelmaa, koska se on jotain harvinaista ja haluttavaa.
– Luksus voi olla asia, joka tuo arkeen iloa tai sitten se voi olla horisontissa loistava majakka, jota kohti pyritään.
Siksi Turunen kannustaisi miettimään vielä kerran: voisiko saavutettavissa olevan luksuksen lisäksi tavoitella kauemmas? Hän haluaa rohkaista ihmisiä unelmoimaan isosti.
– Jos on ihan hullujakin ideoita, kannustaisin ihmisiä unelmoimaan niistäkin. Unelmoiminenhan on elämän suola!
Se, että kurkottaa arkea korkeammalle ei tarkoita sitä, etteikö osaisi nauttia pienistä asioista.