Keski-ikäinen istumatyöläinen ei voi muuta kuin katsella kateellisena vierestä. Ketterät nuoret miehet ja naiset kaatuvat siltaan, painavat päälaen lattiaan ja kipittävät siitä jaloillaan itsensä ympäri. Painijoiden treeneistä tuttu liikkuvuusharjoitus jäisi jäykemmiltä tekemättä.
Lahden Ahkeran kilparyhmässä treenaa viitisentoista eri-ikäistä nuorta painijaa. Toiset ovat vasta kilpa-uransa alussa, toiset harjoittelevat selkeä tavoite mielessään. 16-vuotias Miko Elkala tähtää lajin kansainväliselle huipulle, aina korkeimpaan kruunuun asti.
– Tänä vuonna tavoitteena on voittaa Suomen mestaruus ja sitä kautta päästä edustamaan kadettien (alle 18 -vuotiaiden) arvokisoihin. Myöhempänä tavoitteena on ehdottomasti voittaa olympiakulta. Toivottavasti jo vuonna 2028.
Tavoite on kova, mutta niin on myös työ, jota sen eteen tehdään. Miko Elkala harjoittelee kahdeksan kertaa viikossa.
Painia päivät täynnä, mutta intohimo vie eteenpäin
Elkalan valmentajana toimii Arvi Savolaisen nuorten MM-kultaan valmentanut Tapio Lattu. Elkalan lisäksi Lattu valmentaa kolmea muutakin Ahkeran 16-vuotiasta junioria, jotka ovat jo oman ikäluokkansa kärkeä.
Nuorten painijoiden arki on tarkkaan aikataulutettua. Miko Elkala opiskelee ensimmäistä vuotta Lahden Lyseon urheilulukiossa ja erityisesti urheiljoille räätälöity tuntijako mahdollistaa tavoitteellisen harjoittelun.
– Viikossa on kolmet aamuharjoitukset, maanantai, keskiviikko ja perjantai. Samoina päivinä on myös iltaharjoitukset eli lajiharjoitukset. Sitten on yksi lenkki ja yksi voimaharjoitus, se on joko kahvakuula- tai punttiharjoitus.
Vaikka päivät ovat painia täynnä, ei Elkalaa uuvuta. Kun nuorukaiselta kysyy, onko koskaan ollut mielessä jättää harjoituksia väliin, vastaus on tiukka.
– Ei ole. Ei ole ikinä ollut.
Miko Elkala pitää itseään tunnollisena harjoittelijana. Hän ei edes muista, koska olisi viimeksi ollut pois harjoituksista, ellei ole ollut kipeänä.
Esikuvaa ei tarvitse kaukaa hakea: Elkala on treenannut samassa salissa maailmanmestarin kanssa.
– Arvista tekee hyvän se, että hän jaksaa painaa koko ajan täysillä päälle. Lisäksi hän on lahjakas ja taitava treenaaja.
Elkala kertoo katsoneensa verkosta kaikki Savolaisen MM-painit suorana. Kun mestaruus varmistui, tuuletukset olivat kotikatsomossa hurjat. Leijonan lailla karjahteli myös Lahden Ahkeran painijaoston puheenjohtaja.
Nassikkapainista ponnistetaan maailman molskeille
Paini on kuulunut Lahden Ahkeran lajivalikoimaan seuran perustamisesta lähtien. Jukka-Pekka Malkamäki luotsaa painijaostoa ja Arvi Savolaisen maailmanmestaruus kirvoittaa edelleen hymyn hänen huulilleen. Seuralle mestaruudella on valtava merkitys.
– Juniorit näkevät, että tältä salilta voi ponnistaa ihan korkeimmalle huipulle asti. Nämä junnut ovat nähneet, miten Arvi tekee töitä ja mitä hän on sillä työnteolla saavuttanut.
Miko Elkala aloitti painiharrastuksen 5 -vuotiaana. Saman ikäisiä ovat nyt Lahden Ahkeran nuorimmat painijat, jotka hakevat tuntumaa lajiin nassikkapainista. Jukka-Pekka Malkamäki kertoo, että tulijoita painimolskille olisi jopa enemmän kuin ryhmiin mahtuu.
– Yleensä se menee niin päin, että kun kausi alkaa, ryhmät täyttyvät nopeasti. Jos meillä olisi enemmän vetäjiä ja tilaa käytössä, saisimme enemmän ryhmiä.
Vaikka tilaa on rajallisesti, pitää Malkamäki harjoitteluolosuhteita hyvinä. Painijat treenaavat kamppailuareenalla, vierekkäin esimerkiksi taekwondo- ja judoharrastajien kanssa.
– Aikaisemmin harjoittelimme läheisellä Lotilan koululla ja siellä tilat olivat pienemmät. Meillä on käytössä puolitoista mattoa ja hyvät pukuhuonetilat. Myös kuntosalille on saatu uusia laitteita, joten tämä on hyvä tila meille.
Lahtelaisen painin tulevaisuutta Malkamäki pitää kirkkaana. Nassikkaryhmistä on viime vuosina siirtynyt ilahduttavan paljon lapsia tavoitteellisempiin ryhmiin.
– Pyrimme rakentamaan harrastusta rauhassa. Karsastan itse sitä, että monissa lajeissa todella aikaisessa vaiheessa aletaan treenata kovaa ja paljon. Me haluamme antaa junnujen kasvaa rauhassa.